Tein itse vauvalleni muistoplannerin

Hei kaikille, olen Satu, pitkäaikainen kalenteri-ja muistikirja-addikti. Ostin ensimmäisen muistikirjani heti kun opin itse kirjoittamaan. Toisen lapseni synnyttyä minua alkoi siis kovasti harmittamaan kun en pitkän etsinnän jälkeenkään löytänyt omaan käyttööni sopivaa, täydellisesti silmääni miellyttävää vauva-tai muistokirjaa lapselle. Silloin ei ollut tarjolla mitään kovin hienoja kuten nykyään. Hetken pohdinnan jälkeen päädyinkin yrittämään kirjan tekemistä itse, sillä olinhan ehtinyt sitä ennen harrastaa kirjansidontaa jo muutaman vuoden verran.

Ensin aloin suunnitella kirjan kokoa. En halunnut siitä liian pientä enkä toisaalta myöskään liian isoa. A6 kokoa pidin liian pienenä, A4 puolestaan tuntui suurelta. Päädyinkin tekemään kirjasta loppujen lopuksi neliön muotoisen, ulkomitat noin 20 cm x 20 cm. Kun koko oli selvillä, ryhdyin miettimään millaiset kannet ja mitä koristeita niihin laittaisin. Koristeet eivät saaneet olla liian hempeitä, olihan kyseessä poika, joten en kokenut hempeyden sopivan hänelle. Toisaalta halusin koristeita olevan sen verran, että lopputulos ei olisi liian ankea ja asiallinen. Ympäristöarvojen ollessa minulle tärkeitä kirjan kannet valmistettiin täysin kierrätysmateriaaleista, joita sain täysin ilmaiseksi paikallisilta kirjansitomoilta kauniisti pyydettyäni. Muutoin ne olisivat päätyneet roskikseen. Mutta kuten sanottua, toisen roska voikin olla toisen aarre. Kun olin saanut kannet valmiiksi useamman suunnitelman kanssa tuskailtuani ja heitettyäni useita luonnospapereita roskikseen, lamonoin kannet paremman kestävyyden aikaansaamiseksi.

Seuraavaksi alkoikin sisällön miettiminen. Siinäkään en päästänyt itseäni helpolla, sillä mielessäni siinsi jotain enemmän kuin vain pelkkä perinteinen vauvakirja. Yleisesti vauvakirjoissa olevien tietojen lisäksi halusin liittää mukaan myös runoja, loruja, laulunsanoja ja kaikkea vauvan ensimmäiseen vuoteen liittyviä muistoja sanojen lisäksi myös kuvamuodossa. Omien vauvasta otettujen lukuisten valokuvien lisäksi hyödynsin tämän idean toteuttamisessa vanhoista lehdistä leikattuja kuvia, leikekuvia, kuviopapereita ja oikeastaan melkeinpä kaikkea mahdollista, mitä vain paperista pystyy tekemään.

Halusin sisältöön jonkin yhtenäisen linjan, punaisen langan, mikä säilyisi alusta loppuun saakka. Tällaiseksi valitsin samanlaisena pysyvän paperin. Päädyin valitsemaan sisäsivuihin melko paksun, vaaleansinisen paperin, minkä löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta melko edulliseen hintaan. Yhtenä valintakriteerinä paperissa oli se, että se on happovapaa, jotta valokuvat eivät mene aikojen kuluessa pilalle. Toki halusin myös, että mikään kynä ei menisi paperista läpi eikä myöskään kuultaisi läpi. Laadukasta paperia siis. Yhtenä kriteerinä oli toki pakko ottaa huomioon myös hinta, sillä siinä kotiäitinä ollessa tulot eivät olleet mitkään valtavan suuret. Onneksi siis löytyi paperi, mikä täytti nämä kaikki kriteerini.

Koska paperi ei ollut sellaisenaan oikean kokoinen, jouduin leikkaamaan arkit paperileikkurilla hieman kansia pienemmäksi eli noin 19 cm x 19 cm kokoon. Kun olin saanut kaikki paperit leikattua, ryhdyin asettlemaan suunnittelemaani sisältöä sivuille mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Helppoa tämä ei ollut, sillä ymmärsin melko pian, että kaikki, mitä olisin halunnut mukaan, ei millään tulisi mahtumaan samoihin kansiin. Oli siis pakko karsia ja valita vain tärkeimmät asiat ja muistot mukaan. Karsintaa tehdessäni mietin vauvaa hänen kasvaessaan, sitä millaisia muistoja olisi mukava lukea isompanakin. Mahdollisesrti jopa vielä aikuisenakin. Ylijäänyt materiaalikaan ei mennyt hukkaan, sillä hyödynsin sitä kalenterissa ja vauvakorttien tekemisessä. Suunnittelin pojan saavan kirjan joskus perinnöksi, arvokkaaksi muistoksi omasta vauvavuodesta. Ja taatusti myös uniikiksi, sillä toista samanlaista ei mistään löytyisi..

Satu

 

Esittely ja set up: Minun Traveler’s Notebookini

Tänään esittelen teille kaunottareni Aasiasta eli minun Traveler’s Notebookini. Olen ollut luvattoman innoissani tästä kalenterista ja sen on kyllä jutuistani huomannut – sekä tiliotteestani. Näissä kalentereissa hyvä puoli on se, että niistä jokainen on erilainen kokonaisuus! Hankin Traveler’s Notebookini yksityisempään käyttöön kun toinen käytössäni oleva kalenteri. Tätä selailemaan ei ole kenelläkään asiaa – paitsi teillä nyt! Minulla Traveler’s Notebook on minulla päiväkirjan ja kalenterin yhdistelmä ja se pitelee sisällään kaikkea muutakin mahdollista. Yksi kuminauha, suuri tehtävä. Pidemmittä puheitta, aloitetaan matka minun Traveler’s Notebookin salatuille sivuille!

Olen tilannut Traveler’s Notebookini Wishistä tänä keväänä. Se on aitoa nahkaa ja ottaa siis itseensä ihanasti jokaisen käytössä tulevan naarmun ja kolhun. Kokona on regular ja olen hieman kahden vaiheilla, olisiko seuraava Traveler’s Notebookini hippusen pienempi kooltaan. Saa nähdä mitä hetken käytettyäni tuumaan – nyt toisaalta tuntuu, että tämäkään koko ei riitä kaikelle mitä haluaisin siellä mukanani kantaa! Etsin pitkään täydellistä väriä ja sen lisäksi erityistä sulkumekanismia. Jotenkin en vakuuttunut perusmekanismista, jossa kuminauha pujotetaan yläkautta Traveler’s Notebookin ympärille. Viikkoja siinä kesti, että löysin oikean värin JA oikean sulkumekanismin, mutta onnistuin ja olen erittäin tyytyväinen valintaani! Tässä mallissa kuminauha nostetaan edessä olevasta tapista ja kiepautetaan myötäpäivään Traveler’s Notebookin ympäriltä pois. Kalenterikoru on itse tehty nauhoista ja parista uusiokäyttöön päässeestä koristeesta. Laiskiaischarm on riipuksesta tuunattu – ketju pois, laatta kuminauhaan ja menoksi!

Kun saamme avattua ihanuuden niin ensimmäisenä vihkona löytyy kalenterivihko. Minulla on käytössä ruskeakantiset blankot vihkot ja sen verran olen arastellut, että kansia en ole koristellut. Odotan sitä täydellistä ideaa tulevaksi. Sen sijaan olen koristellut sisäkantta sekä ensimmäistä sivua aina vihkon teemaan sopivaksi. Kalenterivihko on arkisin eli sen koristeluun kuuluu ilman muuta kahvitarra ja paahtoleipä-muistilaput. Kantavana teemana vihkojen sisäkannessa minulla on paljon rakastamani Traveler’s Notebookin tarrat – sellainen on jokaisessa vihkossani! Ne on erilaisia, mutta niissä on aina paikka nimelle tai muille tiedoille. Ihana punainen lanka muuten niin sekalaisessa sillisalaatissa!

Kalenterivihkon takakannessa on liimattuna muutamaa erilaista post-it-lappua – koskaan ei tiedä milloin niitä tarvitsee! Toisena kantavana teemana ja tyylinä Traveler’s Notebookissani on vintage ja eräänlainen rouheus. Kotikalenterini on täynnä raikkautta, blingiä ja pompomia, mutta tämä on jotain ihan eri maata ja niin halusinkin. Aina ei tunnu pinkiltä ja pörröiseltä – maanläheinen väritys ja kulunut olemus sopii omalla tavallaan aina. Kalenterivihkon jälkeen tulee ensimmäinen zipper pocket ja se on täynnä mitä erilaisimpia tarroja! On postimerkkiä, kahvikuppia, herätyskelloa, leimaa ja maatuskaa..Tänne aina jemmaan ainakin sen muutaman kun sattuu jotain ihanaa vastaan!

Tarrapocketin jälkeen tulee viime postauksessakin näkynyt taskusto. Tein siis skräppipaperista taskuston viime postauksessani ja nyt se on jo kovassa käytössä! Se pitää hyvin kasassa ja myös toisaalta esillä Traveler’s Notebookissa käyttämäni kuviopaperit. Muutamaa laatua sieltä jo löytyykin – on kukkaa, nuolta, palloa, vintagekelloja, foilattua… Ja tietenkin tuo ihana all you need is coffee & planners- muki, jonka sain yhdeltä ihanalta maanikolta kesämiitissä..! I love it.

Taskuston jälkeen tulee vastakkain kahden zipper pocketin toiset puolet eli korttitaskustot. Niihin olen jemmannut ihanimpien tyyliin sopivien washiteippien samplet ja niitä ei voi koskaan olla liikaa! Paitsi sitten kun minun ’erityinen sulkumekanismini’ laukeaa. Sitä odotellessa on aina tilaa kierittää pari samplea lisää. Suosikkini näkyvät seuraavassa kuvassa, mutta näissä Top3-lista on ehdottomasti: dream catcherit, sukat narulla sekä mustat kissat.

Kuten näkyy, toisellekin puolelle saa hyvin vielä parit washisamplet ujutettua siellä olevaan pystytaskuun! Seuraavaksi esittelyvuorossa olevat kaksi vihkoa ovat enemmän ja vähemmän henkilökohtaisia eli niiden sivuja en juuri levittele kuvien muodossa – sanallisesti kyllä, kuten kaikkea muutakin! Kuten huomaatte – kartonkikannet hohtavat koskemattomuuttaan. Minusta on mukavampi jättää ne odottamaan sitä täydellistä korttia, die-cutsia tai mitä se ikinä sattuu olemaankaan mikä on sitten rakkautta ensisilmäyksellä!

Seuraava vihko on minun Project-me- vihkoni. Se on se päiväkirjaosuus, jonne kirjoitan asiat juuri miten ne ovat ja juuri silloin kun ne ovat. Siellä ei kaunistella eikä tehdä tikusta asiaa – siellä yksikin lause voi tiivistää kaiken mitä mielessä pyörii. Päiväkirja on minulle ehdottoman yksityinen kokoelma ja sen kirjoittaminen on aikanaan jäänyt sen vuoksi, että sen koskemattomuus on rikottu. Olin kirjoittamatta melkein 10 vuotta kunnes nyt Kalenterimania sai sen kipinän jälleen syttymään. Nyt uskallan hiljalleen ja se tuntuu paremmalta kuin koskaan ennen! Sen kannessa oleva pikkukirjekuori on oikea ja sen sisältä tulevassa lapussa lukee kuin muistutuksena ’You are enough, a thousand times enough’. Täydellinen aloitussivu Project Me- osuudelle.

Traveler’s Notebookini viimeinen vihko on minun Junk Journal ja Smash book- tyyppinen vihkoni. Sinne olen leikannut, liimannut, askarrellut ja kirjoittanut kaikenlaista mahdollista mitä mieleeni on tullut ja matkalta on mukaan tarttunut! Osa menee toki kalenteriosioon sitä mukaan kun on muistiin laitettavaa, mutta tänne teen kokonaisia sivuja tai aukeamia teeman mukaan eli paljon laajemmin. On äityidestä, kesäpäivästä omalla terassilla, vähän vintagea ja vanhan ajan neuvoja naiseuteen ja avioliittoon – eli siis vaikka ja mitä! Tärkeintä, että niissä tuntuu se fiilis ja niillä on minulle joku sanoma mihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Olen ajatellut, että tämä vihko voi hyvinkin olla pysyvä osa Traveler’s Notebookiani – sen voisi aina siirtää seuraaviin kansiin  mukaan vaikka muut osiot säilöökin pois kun tulevat täyteen. Vai onko sitten jo ihan eri kujeet? Saa nähdä! Se tässä parasta onkin – kukin tekee juuri niin kuin tykkää.

Traveler’s Notebookini viimeinen osio toinen zipper pocket. Se sisältää kaikkea liimattavaa: tageja, die-cutseja ja leikattuja kuvioita. Niitä mahtuu ohuutensa vuoksi paljon mukaan ja joskus voikin sopivassa hetkessä napata taskusta jotain ja soveltaa siitä oma sivu tai aukeamakin jos oikein ajatus lentää! Tällaista fiiliksen mukaan tehtävää ’anna mennä’- tyyppistä askartelua itse vielä opettelen – minulla kun aina pitäisi (muka) olla suunnitelma ja sommittelu ja niin edelleen… Yritän opetella sanomaan itselleni¨, että ’hiiteen tuollaiset rajoitukset: nyt minä aion sotkea silmittömästi ja katsoa mitä siitä tulee!’ Pikkuhiljaa niin tapahtuukin – ja ai että, kun se onkin kivaa.

Tällainen on minun Traveler’s Notebookini. Toukokuussa se minun hyppysiini saapui enkä ole juuri malttanut sitä silmistäni jättää. Pidän siitä näin mutta sen sijaan, että tekisin siitä nyt tietyn tyylisen, aion katsoa rauhassa mitä kaikkea sinne kertyykään ja annan sen muotoutua itse. Ehkä se kertookin minulle, minkä tyylinen MINÄ olen. Tähän aiheeseen palataan vielä – aivan varmasti.

-Anna-Johanna

Esittelyssä Pilot Frixion Light Soft Higlighter

Saimme näitä ihania Pilot Frixionin yliviivaustusseja Kesämiittiin jokaisen goodie bagiin! Mikä sitten tekee näistä yliviivaustusseista niin ihmeellisiä?  …Ne voi pyyhkiä pois!

Yliviivaukset, kirjoitukset, väritykset voi pyyhkiä saman tien pois kun virheen on tehnyt, siitä kiitos lämpöherkälle musteelle.

Yliviivauskynät oli liitetty Pilot Penin infokortteihin, joissa oli tietoa erilaisista Pilotin kynistä. Tässä kortissa kerrotaan Frixionin clickers -kynistä…

Nämä kynät ovat vastaus ainakin omiin yliviivausongelmiini; Lukemattomia kertoja olen yliviivannut väärän jutun ja se harmittaa yllättävän paljon! Näiden kynien kanssa tätä ongelmaa ei enää ole, hurraa!

…ennen…
…jälkeen! Tekstiä kumitettu!

Näitä korkillisia ihanuuksia on saatavilla kuudessa eri väreissä; vaaleanpunainen, liila, taivaansininen, oranssi sekä lime. Kynän kärki piirtää 4mm paksuista viivaa ja kynän värijälki on nimensä mukaisesti vaaleaa, eli mitään silmille hyppivää yliviivausta näillä ei saa aikaan. Onneksi Pilotin perheeseen kuuluvat myös Frixion light ja Frixion colors, joiden värijäljen luulisin olevan hieman tummempaa. Itseäni ei tämä haaleus haittaa, ihanaa vaihtelua neonväreihin!

Jos sydämet alkavat ärsyttää, ne voi pyyhkiä myöhemmin pois!

Jos Pilotin kynät kiinnostavat, käy kurkkaamassa http://www.pilotnordic.com/en/

Joko sinulla on omasi?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi

Haaste – Mitä minä haluaisin oppia

Tämänkertaisen haastepostauksen aiheena on kertoa, mitä vielä haluaisin oppia. Haluan oppia käyttämään TN:ia, mutten ole täysin varma, onko se sittenkään minulle sopivin tyyli. Tämän haasteen innoittamana ostin itselleni koe-TN:n.

Koe-TN:iin ostin pari Putingin pistevihkoa. Näillä on hyvä lähteä opettelemaan TN:n käyttöä.

Lisäksi minulla on ollut jo pitkään haaveena oppia kirjoittamaan kauniimmalla käsialalla entisajan tyyliin kaunokirjoituksella. Tästä se ajatus lähti liikkeelle ja päätin, että kesälomani aikana pyhitän joka päivä hetken kaunokirjoituksen harjoittelulle. Hankin harjoittelua varten uuden nahkakantisen muistikirjan, jonka sivut olivat viivoitetut. Ensimmäisille sivuille harjoittelin aakkosten kirjoittamista ja sen jälkeen hyödynnän muistikirjaa bujoiluun ja kirjoitan siihen päiväkirjamaisesti kaikki muistot lomamatkastamme. Suunnittelen sinne myös erilaisia listoja muun muassa eri lomapäivien ohjelmasta ja mitä tarvitsimme päiväretkille mukaan.

Olin arastellut omien kalligrafiakynien hankkimista, koska pelkäsin niiden jäävän käyttämättä. Onneksi on olemassa ihania ystäviä, jotka auttavat ”hädän” hetkellä. Sain lainaan ZIGin Calligraphy kynät, joilla oli ihan erilaista harjoitella kaunokirjoitusta kuin tavallisilla kynillä. Voi, miten pehmeältä kirjoittaminen tuntuikaan. Olen täysin myyty noista kynistä!

Totesin aamujen olevan paras aika harjoittelulle, kun pystyin istumaan kaikessa rauhassa kirjoittamassa ja samalla nauttimassa kiireettömistä aamuista. Koska nykyään tulee enemmän naputettua kännykällä tai tietokoneella kuin kirjoitettua käsin, huomasin alkuun käteni väsyvän todella paljon. Jännitin kättäni ihan liikaa kynää pidellessäni, mutta vähitellen käsinkirjoittamiseen jälleen tottui ja oikea kynäotekin löytyi.

Tämän haasteen innostamana haluan jatkaa kaunokirjoitustaidon ylläpitämistä ja suunnittelenkin hankkivani jonkun sopivan kalligrafiakirjan, josta voin ammentaa ideoita. Olen kuullut paljon positiivista palautetta Luovaa tekstausta ja muita ideoita –kirjasta. Sen avulla voisin harjoitella uusia kirjoitustyylejä. Oletko sinä kiinnostunut kalligrafiasta? Tai löytyykö kenties edellä mainitsemani kirja jo sinun kirjahyllystäsi?

Toimiva arkikalenteri

Otsikko jo sen kertookin; tämä postaus käsittelee sitä, kuinka sitä oikein saisi juuri itselleen sopivan kalenterin valittua jokapäiväiseen käyttöön! Samalla oma arkikalenterini tulee esittäytyneeksi. Itse kävin muutamankin kalenterin (esimerkiksi Ajaston Doodle ja Color Crush Travelers Notebook kulkivat hetken mukana repussa) läpi, kunnes löysin itselleni sen tälläkin hetkellä täydelliseltä tuntuvan vaihtoehdon. Heidi Swappin Traveler Notebook vei sydämeni samantien, kun siitä ensimmäisen sneak peak-kuvat ennen julkistusta näin! Tein siitä salamannopeasti ennakkovarauksen Chic Companylle, jotta varmasti saan omani – ja niin sain ♥ Ja tämä on kyllä vastannut mukana kulkevalle kalenterille asettamilleni vaatimuksiin todella hyvin!

Jo se, että kalenteri on tosiaan ollut käytössä tauotta jo helmikuusta asti, kertoo sen kuinka toimiva se on ollut! Ei ole ollut tarvetta vaihtaa – kai tätä voisi kutsua jonkinasteiseksi planner peaceksikin. 🙂

Tämän kalenterin kun tilasin, tuli kansien lisäksi mukana 2 samanlaista kalenteri-vihkoa. Omasta mielestäni nätisti istuu kerrallaan näihin kansiin vain toinen näistä vihkoista. Ulkoasultaan kalenterinäkymä on hyvin simppeli; vasemmalla sivulla allekkain päivät maanantaista sunnuntaihin, ja oikealla puolella taas on tyhjä pistesivuinen sivu. Tykkään pistepohjast tässä ihan kamalan paljon!

Kalenterivihkot ovat päiväämättömät, ja olen itse tarroittanut päivämäärät, yleensä pari kuukautta kerrallaan. Koristeluiltaan tämä kalenteri on se, jonka pyrin pitämään suhteellisen simppelinä. Tai no, ainakin ennen viikkoa! Haluan, että jos tulee ylös kirjattavia menoja, niin niille myös on tilaa! Jälkeenpäin sitten taas saatan tähänkin kalenteriin läiskiä paljonkin tarroja, jos on jäänyt paljon tyhjää tilaa.

Mikä sitten on ollut se ratkaiseva tekijä siinä, että juuri tämä kalenteri on ollut toimiva päivittäin mukana kannettavana? Sanoisin, että se, että tämä on kompakti! Siron kokoinen, mutta kalenterivihkon ulkoasu mahdollistaa kuitenkin itselleni riittävän muistiinpanotilan, niin että mahtuu hiukan kuitenkin koristelemaankin. Tämä on myös, kiitos pienehkön kokonsa, mukavan kevyt, verrattuna esimerkiksi Heidin Swappin largeihin memoryplannereihin tai vaikka Happy Planneriin.

 

Loppuun halusin listata muutaman kysymyksen, jotka kannattaa kysyä itseltään ennen oman arkikalenterin valintaa!

  1. Koko? Minkä kokoisia laukkuja, tai kenties reppua normaalisti käytät, mahtuuko sinne minkä kokoinen vain kalenteri? Oletko valmis kantamaan vähän isompaa, eli painavampaa kalenteria mukana, vai pitäisikö plannerin olla kevyehkö?
  2. Muokattavuus? Tarvitseko arkikalenteriisi muutakin sisältöä, esimerkiksi muistiinpanosivuja? Jos vastaus on kyllä, kannattanee ainakin sidotut kalenterit unohtaa.
  3. Leiska? Vaakasivut vai pystysivut – vai kenties laatikkonäkymä viikkoaukeamalle? Päivä per sivu, viikko yhdellä sivulla? Millaisena hahmotat viikkosi/kuukautesi parhaiten?

Muistakaa myös, että kukaan ei kiellä vaihtamasta kalenteria vaikka kymmentä kertaa, jos käytössä oleva ei vain itsellä toimi! Mieluumminhan sitä kannattaa vaihtaa toimivaan, kuin kituutta kalenterin kanssa joka ei vastaa omiin tarpeisiin. Hutiostoksethan manian jäsenet voi sitten pistää kiertoon Kalenterimanian kirpparilla 😉

 

 

♥, Inka