Käsiin räjähtänyt kalenterihyllyni

Color Crush A5, Heidi Swapp Memory Planner large, Color crush personal, Kikki K pause medium, diy tn, Heidi Swapp tn, diy tn

”Nyt kun olen kokeillut muutamaakin kalenteria ja löytänyt mistä pidän, niin voinkin tyytyä kahteen kalenteriin tälle vuodelle” Juu ei! Kaikkea ihanaa tulee kokoajan markkinoille. Uudenlaisia viikkoaukeamia, kansia jotka suorastaan huutaa nimeäni, kaikenmaailman ihanuuksia. ”tämä oisi hyvä tähän tarkoitukseen, tästä tulisi hyvä koulukalenteri, tämä näyttäisi täydelliseltä tämän kanssa” huomaan ajattelevani ihan liian usein.

Vuosi lähti käyntiin 3 kalenterin kera. Tai no, kahden kalenterin ja traveler’s notebookin. Ajattelin näiden olevan enemmän kuin tarpeeksi.  Yksi perhekalenteriksi, yksi kulkee laukussa ja traveler’s notebookiin kaikki listat. Laatikossa on odottanut käyttöä ensimmäinen tekemäni traveler’s notebook.

 

Sitten tuli Kikki k:n ale. No, kyllä tähän nyt yksi vielä mahtuu. Sopivaa sisusta ei löytynyt, joten nyt vaihtelen personal koon kalenteriin kansia vihreän Color Crushin ja Kikki K pausen välillä mielialan mukaan.

Traveler´s notebookiin olen myöskin tehnyt kahdet vaihtokannet. Sisus pysyy silti samana.

Personal kokoinen kalenteri (tällä hetkellä Kikki k kansilla, sekä diy traveler’s notebook kulkevat aina mukana

 

Sitten tulikin Heidi Swappin uutuudet. Ja siellä suorastaan huusi minua large kokoinen memory planner sekä travelers notebook. Kuinka ollakaan, pian oli Chic Companyn paketti matkalla. Heidi Swappin traveler’s notebook sai uudet sisukset itsetehdyistä vihoista, ja mukana tullut kalenterivihko odottaa laatikossa. Vihkoihin laitoin project me tyyliset vihot, joihin kerään ideoita, ajatuksia ja listoja itsestäni, perheestäni, kodista, avioliitosta ym.

 

Vaikka kalenterihyllyni onkin räjähtänyt käsiin, on se täydellinen. Ja nyt on oikeasti olo, ettei sieltä puutu mitään. Vaikka olenkin uutuuskalentereiden kuvia selannut, ja muutaman ihanankin siellä nähnyt, olen saanut hillittyä itseni ja jättänyt ne kauppoihin. En tarvitse, minulla on nyt kaikki mitä tarvitsen, ja kaikella on paikkansa hyllyssä ja käytössä. Ensi vuodellekin on pari ideaa jo sekä sivut odottamassa, joten toivottavasti saan hillittyä itseni jatkossakin (tässä kohtaa Mira varmasti tippuu tuolilta nauraessaan…)

 

Montako kalenteria sinun hyllystäsi löytyy?

-Sanna

Esittelyssä – Oot niin ihana (vauvakirja)

Jokin aika sitten juttelin ystäväni kanssa siitä miten markkinoille tarvittaisiin vauvakirja joka on paljon enemmän kuin vauvakirja. Sellainen missä perinteiset sukupuoliroolit ja perhemallit eivät olisi niin selkeästi esillä ja suuressa osassa. Keskutelumme sivutti myös Oot niin ihana-vauvakirjaa ja sen upeaa graafista ilmettä, mutta emme paneutuneet asiaan sen enempää. Myöhemmin illalla messengerini ilmoitti uudesta viestistä, Oot niin ihana-vauvakirjan tekijä Aino kirjoitti minulle ja ehdotti yhteistyötä. Sanoin sen enempää asiaa pohtimatta että kyllä, olemme mukana. Miksi? Koska se mitä ehdin aiemmin päivällä tutkia Oot niin ihana-sivuja oli vakuuttanut minut jo niin paljon että olin ehtinyt harmitella ettei tuotetta ollut saatavilla kun oma tyttäreni oli vauva. Eli tämä postaus on toteutettu yhteistyössä ja tuote on saatu.

Oot niin ihana on tuotteenakin aika ihana, se on visuaalisesti upea ja mikä tärkeintä: se ei ole mitenkään sidoksissa mihinkään perhemalliin. Se sopii niin sijaisvanhemmille, adoptioperheille, yksinhuoltajille kuin ihan ”perinteisillekin” perheille. Sitä ei tarvitse täyttää kuten vauvakirjoja yleensä täytetään. Kuukausietapit voi hyödyntää niin, että kirjoittaa esimerkiksi siitä kun lapsi on ollut kotona kuusi kuukautta, ei siitä kun vauva täyttää kuusi kuukautta. Jos jokin sivu ei miellytä sen voi jättää kokonaan pois ja korvata jollain toisella. Oot niin ihana-sivustolla on muutamia tulostettavia lisäsivuja ja toivottavasti lisää on tulossa.

Kansiomalli on ehdottomasti toimiva ratkaisu, sillä se tosiaan mahdollistaa sivujen lisäämisen ja niiden pois ottamisen helposti. Kalenterituunaajat arvostavat varmasti myös sitä, että kansiomalli mahdollistaa koristelut ilman että kirja räjähtää käsiin heti. Voitte siis rauhassa lisäillä kuvia, washia ja tarroja mukaan! Me Kalenterimanian ylläpidossa arvostamme myös erityisesti sitä että tuote on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Ja ehditty jo myydä varastot loppuunkin, mutta ei hätää! Lisää on tulossa piakkoin. Onneksi muita tuotteita on myös saatavilla, kuten neuvolakortin kansia (nämä ovat omalla lapsellani käytössä!)

Puhutaanko sitten hetki siitä visuaalisesta ilmeestä? Oot niin ihana on mielestäni vähän jopa Heidi Swapp-henkinen. Ryhmäläiset tietävätkin että olen kova Swapp-fani ja myönnän että tämä mielleyhtymä ei siis haittaa minua yhtään. Värimaailma on herkkä, mutta ei liian pastellinen ollakseen, noh, ällöttävä. Se on rauhallinen. Fontit ovat kiemuraisia, hieman lapsenomaisia mutta eivät liian lapsellisia! Pidän myös siitä ettei kirjaa ole tällätty täyteen mukasöpöjäkuvia, vaan on tyylilleen uskollinen alusta loppuun asti. Ainoa mistä olen hieman huolissani: valkoiset kannet. Oma lapseni ainakin tuntee suurta tarvetta käpälöidä tätä, vaikka tuote ei meille jääkään. Olen siis joutunut säilyttämään sen laatikossa sen sijaan että se olisi esimerkiksi kirjahyllyssä. Valkoinen kuitenkin varmasti miellyttää suurinta osaa ostajista, joten hyväksyn sen. Arvostan itse myös sitä että kirjan linja ei ole skandinaavinen, ainakaan liiaksi, sillä silloin se olisi omana makuuni tylsä. Tuote on myös laadukas. Sivut ovat jämäkkää kartonkia joten kestävät varmasti suurimman osan kynistä ja kenties jopa leimailua. Kansio on magneettisuljettava (ja yllättävän jämäkkä)

Lisäinfoa Oot niin ihana -tuoteperheestä löydät heidän kotisivuiltaan ja inspiraatiota kannattaa tsekata niin Instagramista, kuin 3.

Mikä minua inspiroi?

Hilirimpsis!

Kun aloin miettimään, että mikä minua nyt siis inspiroi, niin menin aluksi ihan lukkoon. En ollut asiaa koskaan tullut ajatelleeksi. Mutta johan se oli aika ajatella asiaa! Ja siitäpä sitten syntyi tämä video.

 

Toivottavasti tykkäsitte! Mistä te löydätte inspiraationne?

~Allu

Mitä opin viime vuoden kalentereistani

Vai opinko mitään?

No ainakin sen, etten tule toimeen Happy Plannerin renkaiden kanssa. Itse kalenterista tykkäsin. Viikkonäkymä, paperin paksuus, sivujen koko iskivät minuun. Tästä syystä siirsinkin sivut A5 rengaskalenterin kansiin.

Tämä piti tehdä tällekin vuodelle, mutta juuri silloin kuin tätä projektia aloin tekemään, ei kärsivällisyyteni riittänyt ja sivuista tuli ihan erikokoisia. Tuolla ne nyt ovatkin hylättynä laatikossa.

A5 koko on minulle  ehdottomasti paras. Koska minun pitää muistaa omat menoni ja koulun deadlinet, miehen työajat, suunnitella niiden pohjalta lasten hoitoajat ja kirjata nekin ylös. Tämän lisäksi lapsilla on puheterapiaa, toimintaterapiaa ym. jotka tottakai vievät myöskin tilaa. Personal koossa ei yksinkertaisesti minun käsialallani riitä tila laittaa nämä kaikki ylös, ja vielä niin että minun kiemuraiset aivoni eivät mene ihan solmuun niitä katsoessa.

Opin myös, etten kaikkien koulukirjojen, vihkojen ja kansioiden kanssa jaksa kantaa a5 kalenteria mukanani päivittäin. Joten hankin myös personal koon, joka kulkee aina mukanani. Tähän merkitsen pääpiirteittäin ne tärkeimmät muistettavat, ja kotona sitten kaikki mahdollinen A5 kalenteriin.

Haluaisin sanoa oppineeni leimaamaan, tekemään sivuja itse, piirtämään ja maalaamaan vesiväreillä. Mutta ei sentään ihmeitä ole tapahtunut. Toisaalta, olen oppinut tekemään erilaisia klemmareita, charmeja, perus inserttejä travelers notebookiini sekä olen löytänyt oman tyylini koristella kalenteria.

Haalin alussa myös paljon kuviopapereita, joista suurin osa on edelleen laatikossa käyttämättä.

Viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä: opin että olen todellakin kalenteriaddikti. Personal kokoiselle kalenterilleni on parit vaihtokannet, joita vaihtelen mielialan mukaan. Lisäksi kalenterihyllyni kaipaa kohta laajennusta, jotta kaikki mahtuvat hyllylle.

Tänä vuonna minulla on pari uutta kalenteria hyllyssäni. Katsotaan viekö jokin näistä A5 kansiin siirretyn Happy Plannerin paikan ykkös sijalla, vai palaanko vanhaan tuttuun rakkauteeni ensi vuonna.

-Sanna

Monnan mania

Moro!
En pysty sanomaan, koska maniani on alkanut. Ehkä alakoululaisena, kun ostin ensimmäisen Suosikin kalenterin. Sen jälkeen paperikalenteri on ollut lähes aina, jonkin sortin koululaiskalenteri. En ole juuri piirrustellut tai koristellut kalentereitani isommin, mutta tärkeitä asioita niihin on kertynyt. No okei, ehkä piirrustellut jotain.

Minulla ja miehelläni on sähköinen kalenteri, josta voi tarkistaa menoja ja työvuoroja, mutten ole halunnut luopua paperisesta kalenterista. Sinne voin kirjoittaa muistiin työasioita, päivän tapahtumia ja muistettavia asioita. Kun pää on oikein kuormittunut tulee kirjoitettua enemmän muistilistoja. Olen arastellut liimailla kalenteriin mitään ylimääräistä, tai jos olen liimaillut muistilappuja olen nyppinyt ne pois kun homma on hoidettu. Nyt olen todennut, että olkoot kalenterissa 🙂

Se on vaihdellut, onko minulla ollut lukuvuosi vai vuosikalenteri. Koulussa ja opiskellessa oli loogista pitää lukuvuoden aikataulut yksissä kansissa eli syksystä kesään. Samoin taisi olla päiväkodissa työskennellessäni. Kesällä 2013 päiväkotityöt jäi taa ja sen jälkeen kalenterikin vaihtunut vuosittaiseksi. Aina uusien kalentereiden ilmestyessä kauppoihin olen ollut intopinkeänä niitä tutkimassa ja miettimässä, millaisen tänä vuonna haluaisin. Halu persoonallisempaan,
erikoisempaan ja hienompaan on kasvanut vuosien myötä. Isäntä on pitänyt mua ihan pöhkönä, kun huokailen uusien kalentereiden tulleen ja kun ostan oman, pläräilen sitä onnesta soikeana ja kirjoittelen tärkeitä päivämääriä muistiin. Siksi olikin ihanaa löytää Kalenterimania-blogi ja -ryhmä marraskuussa 2016. Hei, mä en olekaan ihan outo! Tai jos olen niin enpä ole ainut 🙂 On ollut inspiroivaa seurata blogia ja ryhmää ja miettiä, mikä on se mun juttu.

Sain töistä perinnöksi Ajaston Wega Plussan kannet, joihin päätin ostaa Wegan vuosipaketin. Sitä olen nyt rohkeasti ryhtynyt koristelemaan washeilla (joihin en ajatellut perehtyväni ollenkaan… vaan kuinkas kävikään, nehän on must!), muistilapuilla ja muistiinpanoilla. Tuo pystyviikko sopii paremmin mun logiikalle, näkee yhdellä silmäyksellä missä kohti päivää on jotain sovittuna. Wega Plussan kannessa on pari kivaa taskua ja kynäpidike, vuosipaketissa on mukana muovitasku.

Marraskuussa innostuin Bullet Journal -ajatuksesta ja päätin lähteä toteuttamaan sitä joulukuusta. Se on ollut kivaa, vaikka edelleen haen siinä omaa tapaani tehdä sitä. Olen päättänyt rohkeasti kokeilla erilaisia toteutuksia, meni metsään tahi ei. Ei se oma tapa muuten löydy. Aloitin kotiBuJon kaveriksi TyöBuJon, mutta mokoma on ruvennut repsottamaan. Kohta varmaan lentelee sivut ties missä. Ehkäpä koitan saada tämän pidettyä kasassa kunnes työkuvioissa tulee vastaan jotain vakinaisempaa ja hahmotan, tarvitsenko millaista muistiinpanovälinettä.

Pähkäilyjen jälkeen päätin tilata Travellers Notebookin. Päädyin tilaamaan AliExpressin kautta ja nyt odottelen kaunokaista saapuvaksi. Pidän ajatuksesta, että mukana voi olla monta vihkoa yhdessä setissä ja voin koodata vihkoja eri asioille esim. liikunta, ruokapäiväkirja, Raamatun kohtia, päiväkirja, kalenteri… En ole jotenkin osannut yhdistää näitä yhteen BuJoon. Vaatisi enemmän ajatustyötä kuin nyt on ollut asialle omistaa. Tai vielä enemmän rohkeutta. Siksihän BuJoon
tehdään hakemisto…? Kun aloitin BuJon niin päätin etten revi ressiä siitä, joten en aikonut repiä nytkään 🙂 Aika näyttää, miten asiat tässä etenee.

Tosi kiva jos jaksoi lukea tajunnanvirtaani tänne asti! Moikkaillaan kun törmäillään sekä virtuaalimaalimassa että livenä 🙂

Monna