Innostukseni kalentereihin sai alkunsa ylä-asteella, jolloin matikan tunnit sujuivat parhaiten oman Relax-kalenterin parissa. Relax -kalenteri oli pieni, noin A2:sen kokoinen kalenteri, jota sai Relax -messujen aikoihin koulujen kautta. Tai niin minä ainakin sain omani.

Koska tuolloin ei tällaista kalentereiden tuunausta harrastettu niin omistautuneesti kuin nykyään, eikä tuolloin ollut yhtä paljon hienouksia mitä sinne kalenterin väliin pystyi laittamaan, omat koristeluni hoituvat lähinnä yliviivaustusseilla, joilla kehystin sivut. Joka viikko eri värillä. Lisäksi minulla oli tarroja ja yksi leimasin. Siinä oli auringonkukan kuva, jonka alla luki dramaattisesti: Sunflower. Se oli aika hieno se. Nyt se taitaa jo olla kaatopaikalla. Harmi, nyt sille olisi kunnolla käyttöä.

IMG_2807

Relax-kalenterini oli yhtä kuin minä. Minnekään ei voinut mennä ilman sitä. Ja annas olla jos joku kysyi, saako hän katsoa kalenteriani. Ei todellakaan saanut! Kalenterini ovat aina olleet minulle pyhiä, joten sen jälkeen kun vuosi on vaihtunut, en heitä niitä pois vaan ne jäävät vaatehuoneeseeni erääseen laatikkoon. Niitä on välillä hauska lukea! Tosin muutamat teini-iän kalenterit voisin kyllä ihan mielellänikin kadottaa. Kaverini aina ihmettelivät, miksi kalenterini on noin paksu ja mitä järkeä sinne väliin on tunkea niin ja niin paljon tavaraa? Daa! Jotta kaikki aarteeni olisivat aina samassa paikassa ja aina mukana.

IMG_2808

Kahdeksannella luokalla rakastuin poikabändiin, ja niin tekivät miljoonat muutkin teinitytöt. Tämä tiesi sitä, että ko. bändistä julkaistiin mm. tarroja ja keräilykortteja, ja ne tietenkin pääsivät koristamaan kalenterini sivuja. Ah, Nick Carter. Yhdeksännellä luokalla ihastuin erääseen poikaan ja samoihin aikoihin sain jostakin käsiini Dymon. Vaikka rakastan iskulauseita ja aforismeja, tuon pojan nimeä printtasin ulos Dymostani eniten. En tainnut muuta sillä tehdäkään. Ysiluokan kalenterini on siis sekoitus Nick Carterin kuvia, sekä dymoteipin palasia, erään pojan nimellä varustettuna.

IMG_2809

Siirtyessäni lukioon tunsinkin sitten olevani jo sen verran enemmän aikuinen, että miten lapsellista olikaan yliviivaustusseilla koristella kalenteria. En siis tehnyt sitä enää ollenkaan. Jossain vaiheessa taisin eri päiviä silloin tällöin yliviivailla, mutta paljon vähemmän kuin aiemmin. Liekö ollut silläkin osuutta asiaan, että lukion tunneilla oli jo pakko kuunnella mitä opetetaan, jos sen valkolakin joskus halusi. Tässä vaiheessa muistaakseni lopetettiin myös Relax -messut, tai sitten sinne ei enää lukiolaisilla ollut asiaa. Pointtina siis, että jälleen vaihtui kalenteri. Lukiolaiskalenteri. Mutta siitä lisää ensi kerralla. Muistakaa relata!

 

3 comments on “RELAX!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *