Tervehdys kaikille Kalenterimanian lukijoille!
Liityin kalenterimaniaan hiukan ennen joulua ja innostuin tekemään oman kalenterini. Koska harrastan monipuolisesti kaikenlaista askartelua aina korteista koruihin, halusin myös kalenterini olevan ”hieman” joukosta poikkeava. Kun latasin kuvan Kalenterimanian facebookryhmään, se herätti kiinnostusta. Koska olin luvannut postauksen tänne blogiin, ajattelin, että näytän nyt teillekkin, miten kalenterin kansi koristellaan yhdistämällä polymeermassaa ja Mixed mediasta tuttuja tekniikoita.
Tarvitset projektiisi seuraavia tarvikkeita:
– Kalenterin tai muistikirjan. Mitä karheampi kansi kirjassa on, sen paremmin koristelut pysyvät kiinni. Kangasmainen, teksturoitu pinta on paras, mutta uskoisin, että hyvällä liimalla pärjää myös sileiden kansien kanssa.
– Fimoa tai muuta polymeermassaa.
– Lateksihansikkaita (fimoon jää herkästi sormenjälkiä), vauvaöljyä (fimon pehmennykseen, jos se on kuivaa),kosteuspyyhkeitä (vaaleasta massasta saa raakana siihen iilimadon lailla takertuvan pölyn ja muun pienhiukkasen irti, ja samoin niillä on kätevä puhdistaa leimasimet…) ja leivinpaperia alustaksi.
– Työvälineitä. Kaulimesta käy keraaminen muki tai rypyttömästi kelmulla päällystetty tavallinen kaulin toimii hyvin, jos et halua panostaa Fimon omaan akryllikaulimeen. Työvälineinä käy muotoilutyökalujen lisäksi esimerkiksi cocktailtikut, kertakäyttöaterimet ja silikonisiveltimet. Viivain mittaamiseen.Askarteluveitsellä massa leikkaantuu hyvin (muista varoa, ettet leikkaa pöytää tai sormiasi). Leimasimella kuvioidaan tausta.
– Pellin ja sähköuunin fimon paistamista varten.
– Liimaa. Fimoon kannattaa valita mahdollisimman tujua liimaa, sellaista joka on tarkoitettu esimerkiksi lasin ja metallin liimaamiseen. Itse käytän koruliimana käyttämääni G-S Hypo Cement -liimaa, jolla oman kalenterin kansi on pysynyt erittäin hyvin.
– Juuttinarua, erikeepperiä, maalia ja inka goldia koristeluun.
Tämän nimenomaisen työn voisi tehdä kokonaan mustasta massasta, mutta koska tekovaiheet on helpompi hahmottaa eri värisiä massoja käyttämällä, niin minä maalasin paistamisen jälkeen osat mustiksi. Voit siis helposti skipata yhden työvaiheen käyttämällä kaikkiin osiin samanväristä massaa, ja maalata vain lisäämäsi koristeet sävy sävyyn.
Työvaiheet:
1. Mittaa kalenterisi koko. Fimolevystä ei kannata tehdä ihan koko kannen kokoista, eteenkin jos laitat vielä koristeita levyn ympärille.
2. Kaulaa fimosta ylimittainen levy, ja kuvioi se painamalla leimasinta massaan.
3. Leikkaa kuvioitu massa lopulliseen kokoonsa. Käytä terävää veistä, sillä muuten fimo lähtee taipumaan veitsen mukana.
4. Lisää työhön kolmiulotteisuutta lisäämällä fimosta muotoiltuja elementtejä. Fimo muovautuu hyvin, on pehmeää ja sitä voi kuvioida monin eri tavoin. Kokeile rohkeasti!
5. Paista levy uunissa 110 asteessa. Fimon ohjeistus sanoo kuivatusajaksi 30minuuttia, mutta tällaiset isommat kokonaisuudet vaativat yleensä enemmän. ÄLÄ nosta uunin lämpötilaa nopeuttaaksesi prosessia, sillä fimo palaa korkeammissa lämpötiloissa. Itse kuivatin levyä 45min. Tarkkaile ja kokeile, fimoa voi paistaa myös uudestaan jäähtymisen jälkeen, jos tuntuu että levy on edelleen taipuisa.
6. Kun levy on kovettunut, liimaa se hyvällä liimalla kirjan kanteen, ja anna kuivua.
7. Liimaa erikeepperillä juuttinarua levyn ympärille. Kannattaa laittaa liima ensin, ja sitten painaa narua siihen. Tässä kirjassa olen kieputtanut narua kolme kierrosta.
7. Liimaa erikeepperillä juuttinarua levyn ympärille. Kannattaa laittaa liima ensin, ja sitten painaa narua siihen. Tässä kirjassa olen kieputtanut narua kolme kierrosta.
8. Maalaa kirja yhdellä värillä, jos haluat tai et käyttänyt yksiväristä massaa. Ihan tavallinen askartelumaali käy hyvin. Levitä maalia myös narun päälle ja osittain kirjan kanteen. (Jos haluat maalata koko kannen, suojaa sisäsivut pakastepussilla ja kierteet maalarinteipillä ennen maalausta!) Anna kuivua.
Inka gold on nopeasti kuivuvaa, myrkytöntä maalia. Itse tykkään levittää sitä sormin, mutta siveltimelläkin homma onnistuu hyvin. Jos Inka gold on kuivaa, dippaa työvälinettä ensin vedessä. Pese kuitenkin ensin kädet hyvin, jos käytät sormiasi, jottei maaliin pääse liiaksi bakteereita.
10. Levitä inka goldia kaikille niille kirjan osille, joita haluat korostaa. Maali kuivuu hyvin nopeasti, joten kirja on melkein heti käyttövalmis.
Valmis kirja.
VINKKI: Fimomassaan voi työstövaiheessa upottaa esimerkiksi lasihelmiä ja strasseja. Ennen maalausta voit liimata kirjaan vielä esimerkiksi paperikukkia, ketjua, helmiä jne, ja ne kaikki nousevat upealla tavalla esille, kun sivelet niille myöhemmin Inka goldia.
En malta odottaa näkeväni tällä tekniikalla koristeltuja kirjoja, muistakaa laittaa kuvia esimerkiksi Kalenterimanian facebookryhmään tai instagramiin tägättynä. #kalenterimania
Ihanaa kevään odotusta toivottelee:
Moikka Sari!
Jos nyt haluaa todella tarkka olla, niin olet ihan oikeassa, paistamisesta tulisi puhua. Mä puhun kuivattamisesta, koska mun mielikuvissa paistaminen on kovan lämpötilan juttuja. Uuni on siinä 110 -asteessa vielä niin kylmä, että miellän sen todella ihan kuivattamiseksi. Samalla varmistan, ettei myöskään muille tule sitä mielleyhtymää, että nyt pitää uunin olla kuuma, koska viimeinen mitä haluan, on se, että joku mun ohjeiden myötä tuppaa ne massat liian kuumaan uuniin ja polttaa ne, se palamisesta syntyvä kaasu kun ei ole ihan turvallisimmasta päästä. Uskon myös, että ihminen ymmärtää että kuivumisen (eli oikeammin paistamisen) myötä massan tulee tulla kovaksi.
Pääasia on varmasti, että ohje on ymmärrettävä, ja että sitä seuraamalla kykenee ko. kirjan kannen tekemään. Jätetään ne yksityiskohtaiset termit ja niiden avaaminen sitten hiukan vakavempaan tekemiseen. 🙂 Mukavaa viikonloppua sulle!
Eli sä puhut täysin omin termein koska sun mielikuva on jotain muuta kun mitä virallisissa ohjeissa kerrotaan? Jotka on olemassa juuri ihmisten turvallisuuden takia…
Annat hieman sellaisen mielikuvan, ettet tunne siis materiaaliasi etkä ymmärrä sen paistamis-prosessia.
110 astetta ei omasta mielestäni ole kylmä, riittäen hienosti mm joulukinkun paistamiseen sekä sulattaa muovia. Ja se fimon muovin sulaminen on oleellinen osa prosessia ja onnistuneen tuotoksen saamista, joten miksi puhua täysin virheellisellä termillä???
Itse koen kuivattamisen nimenomaan huomattavasti haitallisemmaksi termiksi, koska antaa ihmisille sellaisen mielikuvan, että fimo ylipäänsä kuivuu, joka saattaa rohkaista jopa alempiin lämpötiloihin tai ”ilma” kuivattamiseen ilman uunia, jolloin projekti epäonnistuu varmasti.
Ja siis eri asiahan on jos puhut itseksesi millä termeillä haluat, mutta kun teet tutoriaalin jossa opetat ihmisiä tekemään, niin olisi mielestäni erittäin tärkeää puhua oikeilla termeillä jotka valmistaja on määritellyt tuotteensa ominaisuuksiensa takia.
Varsinkin jos tutoriaalia lukee ihminen joka ei tunne eikä tiedä materiaalista mitään.
Kuivattaminen tarkoittaa nesteen haihduttamista. Siitä ei minkään polymeerimassan kanssa ole kyse ja on täysin virheellinen termi.
Polymeerimassat paistetaan uunissa jotta muovi sulaa ja kiinnittyy kestäväksi kokonaisuudeksi.
Anteeksi nyt jos tuntuu jankkaamiselta, mutta teki sitten kuinka kepein mielin tahansa, niin kaikki huomioon ottaen on tärkeää puhua oikeilla termeillä, että ihmiset ymmärtävät millaisen massan kanssa ovat tekemisissä.
Johdat ihmisiä suoraan sanottuna harhaan!
Virheet ja väärinkäytöt johtuvat JUURI vääristä termeistä.
Jopa paketissa lukee oikeat lämpötilat ja varoitetaan fimon palamisesta.
Jos et halua, että ihmiset eivät polta fimoa, kerro miten tärkeää oikea lämpötila on ja miksi. Mutta älä käytä virheellisiä termejä. Kaikkien turvallisuuden sekä onnistumisen takia.
Projekti kun projekti, onnistumisen takaa materiaalin tunteminen.
Muuten kyllä oikein kiva ja hauska tutoriaali! 🙂
Oikein paljon kiitoksia sinulle siitä, että jaksat sivistää ja puuttua epäkohtiin, ja siten parantaa turvallisuutta. Itselleni ei ole ollut väliä, kutsunko tuota vaihetta kuivumiseksi vai paistamiseksi, kun tiedän paistolämpötilan ja -ajan, mutta olet aivan oikeassa, jollekkin sillä voi olla suurta merkitystä. 🙂 Olen esittänyt pyynnön tekstin korjaamisesta, jotta ei tulisi vääriä käsityksiä. Toivottavasti siitä jää kaikille oikein hyvä mieli. Toivotan sinulle edelleen oikein ihanaa viikonloppua ja auringonpaistetta kevääseesi, jatka samaan malliin! 🙂
Ilahduttaa kovasti, että sain pointtini tärkeyden välitettyä ja se noteerattiin, kiitos siitä 🙂
Toivon kaikille mukavia massailuja kaikissa projekteissa ja toivon lisää uusia ihania tutoriaaleja ^__^
Hauskaa viikonloppua!
Ompa tuo inkagold ihanaa väriä <3
Mutta tuota, miksi täällä puhutaan koko ajan fimon "kuivatuksesta"? ……. :O
Kun eihän fimoa kuivateta, vaan se paistetaan! Sehän lukee ihan ohjeessakin ja kaikkien kauppojen sivulla jotka sitä myy. Että fimo paistetaan uunissa.
Kun se ei ole savea, eli sehän ei kuivu, ellei sitä säilytetä ihan väärin. Että todella vanha fimo saattaa olla kovaa ja murenevaa, mutta oikein säilytetty ei ole eikä kuivu.
Fimohan on muovia ja tarvitsee KOVETTAMISEN uunissa. Ja kovettamisen pitää tapahtua oikeassa lämpötilassa ja vähintään sen 30minuutin ajan, jotta lopputulos on kestävä.
Jos paistaa liian lyhyen ajan, se murenee helposti koska muovi ei sula kunnolla ja kiinnitty itseensä niin sanotusti. Ja jos lämpötila on liian alhainen niin sama tapahtuu. Eli tosiaan se 110astetta, maksimissaan 140 ehkä. Ja vähintään 30 minuuttia jos haluaa kestävän tuotoksen. Ja liian kuumassa tosiaan kärähtää kuten tuossa mainittiinkin….
Että fimo ja muutkin polymeeri-massat paistetaan, ei kuivateta. Sitten on täysin erikseen air dry clayt eli ihan ilman uuniakin kuivavat savet.