Throwback Thursdayn – eli takaisinheitto torstain – kunniaksi tänään kurkataan muutamaan seniorikalenteriini, jotka kaivoin arkistoistani taas päivänvaloon. Vastaavanlainen postaus löytyy myös aiemmin Inkan kirjoittamana täältä. Harmikseni en löytänyt kuin neljä vanhaa kalenteria, tai kalenteria jollain tapaa muistuttavaa objektia, vaikka mulla on yläasteikäisestä asti aina ollut sellainen käytössä. Esimerkiksi upeat Hello Kitty -kuosiset rengaskalenterit olen jostain syystä heittänyt menemään. Onneksi tallella oli sentään vielä nämä kaunokaiset!

Kaksi näistä on täytetty hieman bullet journal -tyyppiseen tapaan ja ovat olleet käytössä lyhyelle aikajaksolle – sininen ruutuvihko on nimetty osuvasti ”Päiväkirja-kalenteri Kesä 2006” ja sisältö on täynnä lomareissuja ja kesätyöaikatauluja. Vuotta vanhempi värikkäämpi kalenteri kantaa kannessaan vain omaa nimeäni, mutta sisältö on todella samankaltainen sinisen ystävänsä kanssa.

Olen tykännyt käyttää erilaisia värikoodeja kalentereissani pitkään, vaikka nyttemmin olen niistä luopunut, ja nämä bujotyyppisemmät kaverit ovatkin niitä täynnä. Sivuilta löytyy myös kaikkea hymynaamatarroilla seurattavasta mielialamittarista lähtien. Somaa.

Olen näemmä ollut erittäin laiska tekemään näitä kalenteriosioita tähän ”bujooni”, ja olenkin lätkinyt osalle aukeamista jostain toisesta kalenterista valmiit sivut. Joidenkin päivien tapahtumista olen kirjoittanut vielä erilliset tekstit, joiden sisältö on juurikin niin esiteini-Miljaa, kuin voi olettaa sivuilta löytyvän. W.I.T.C.H.-lehdet oli tosi pop.

Bujonpoikasista päästään sitten valmiimpiin kalenteripohjiin. Mulla oli usein tapana päällystää tavalliset kannet joillain omilla jutuillani, ja näistä vuoden 2007 kalenteri on saanut päälleen vanhan The Crow -aiheisen seinäkalenterin kuvituksesta osansa – erittäin hyvä elokuva, joka on vieläkin yksi suosikkejani. Suosin Burden ja Ajaston lukuvuosikalentereita, sillä ne olivat varsin edullisia ja kaikkialta saatavilla.

Simppeleistä värikoodeista ollaankin päästy sitten varsin hallittuun kaaokseen. Tykkäsin käyttää mahdollisimman monia erivärisiä kyniä ja peruuntuneet menot vedettiin ronskisti vain toisella kynällä suttuun. Hyödynsin sivujen valmiita kellonaikamerkintöjä lähes aina, sillä tällaisessa upeassa värien ja kynien sekamelskassa ne olivat suht pakollisia pitämään mut kartalla. Värikoodit ovat jääneet siltä osin käyttöön, että merkitsin jokaisen vapaapäivistäni – viikonloput mukaanlukien – aina samanvärisellä highlighter-tussilla per kalenteri. Joskus värittämällä koko päivän sillä tussilla, joskus vain rajaamalla päivän ympärille highlighter-ruudun.

Sisältö näissä lukuvuosikalentereissa näytti kalenterista riippumatta hyvin samalta monia vuosia. Paljon kyniä, suttuja, eikä esimerkiksi ghostaamisella ollut minulle merkitystä. Sivut on täytetty pitkälti keikkamuistutuksilla ja koulumuistiinpanoilla. Mukaan on kyllä mahtunut myös muistutus mm. Saamelaisten kansallispäivästä, hyvin hämmentävänä lisänä.

Lukuvuosikalentereiden suosiminen johtui pitkälti näistä valmiista lukujärjestyssivuista, jotka olivat mulla aina käytössä. Näissä kalentereissa on muutenkin ollut paljon koululaiskäyttöön sopivia lisäsivuja, kuten esimerkiksi koetuloksia varten tarkoitettu oma ”tracker-sivunsa.”

 

Vaikka olenkin nykyään suht vannoutunut rengasplannerin käyttäjä, ovat nämä kierteillä varustetut vanhukset palvelleet minua oikein hyvin monien vuosien ajan. Vanhoja asioita on välillä hauska selailla, ja olen varsin iloinen, että olin pistänyt edes nämä yksilöt säästöön. Löytyykö teiltä vielä vanhoja kalenterimuistoja laatikoista?

– Milja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *