Täällä kirjoittelee Aleksi, entinen vannoutunut bujoilija.
Joulukuussa olin yhdessä pikkujoulumiitissä. Olin jo hetken pohtinut, että onko bullet journal enää se just mun juttu. Kyseisessä miitissä monella oli Happy Planner ja ajatus alkoi muotoutua. Mukana oli monia epävarmuuksia; osaisinko koristella Happy Planneria, kun olin tottunut bujoon ja sen muokattavuuteen, pystyisinkö mukautumaan renkaisiin, entä sitten hinta? Koska tottahan se on, että Happy Plannerilla osaa olla melko suolainen hinta ainakin, jos haluaa boksin kuten minä halusin…
Tammikuun alussa opintolaina tuli ja olin jo koonnut valmiiksi ostoslistan. Klemmarikellariin lähti yli sadan euron tilaus, mukanaan myös iki-ihana budjettiboksi. Tilausta sain odotella aikani, mutta samalla ehkä sain myös hiukan malttia ja pohdittua, miten lähtisin totuttelemaan itseäni kyseiseen kalenteriin.
Kalenterimanian facebookryhmään tein livelähetyksen, kun paketti saapui ja kerroinkin hieman ensifiiliksiä sen loppupuolella. Ensifiilikset oli tiivistetysti hämmennys, ilo, ihmetys ja ehkä epäuskokin. Toisaalta halusin uskoa tottuvani valmiskalenteriin, toisaalta pelkäsin hyvin paljon sitä, että mitä jos en opikaan elämään Happy Plannerin kanssa ja joudun keksimään jotain muuta ja myymään tuon pois. Paluu olisi siinä tapauksessa ollut siis takaisin bujoon.
Alku oli vaikein; en esimerkiksi tammikuun kuukausinäkymää osannut tehdä lainkaan, helmikuun meni jo hiukan paremmin. Viikkoaukeamankin tuunaus oli alkuun vaikeaa. Tuntui, että aukeama jäi liian tyhjäksi, vaikka sen täyttikin teksteillä. Lopulta totesin, että oikeastaan on kivaa vaihtelua saada hiukan tyhjemmät viikkonäkymät. Usein bujossa on kuitenkin ollut aukeama täynnä tekstiä ja muistiinpanoja. Toki tässä ei ole samanlaista mahdollisuutta saada enemmän tilaa yksittäiselle päivälle, jos silloin tiedossa paljon muistiinpanoja, jotka tykkään kirjoittaa nimenomaan kalenteriin, mutta muista päivistä saa napattua tarvittavan tilan suhteellisen mukavasti.
Näin kuukauden käytön jälkeen jälki alkaa kuitenkin olla jo hyvää. Erityisesti olen ihastunut ystävänpäiväviikkooni, jolloin käytin washiteippejä eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin – eikä samaa mahdollisuutta olisi välttämättä tullut bujon kanssa. Tai ainakaan ideaa.
Kalenterin koristelu vaatii harjoittelua, joka mulla alkaa tulla vähitellen luonnostaan. Ideoita saa myös kanssamanialaisilta.
Ensimmäisen parin viikon koristelun jälkeen kuvittelin tarvitsevani viikkokittejä eli tietyllä teemalla suunniteltuja tarrasettejä, jotka saa helposti asetettua yhdelle viikolle. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla sellainen olo, että kitit ehkä jopa rajoittavat. Enemmän käytän lähinnä washeja ja erilaisia boksitarroja sekä yksittäisiä kuvia/quoteja täyttämään tyhjempiä päiviä. Tai ainakin näin toteutettuna tulee omasta mielestäni hienompia aukeamia!
Happy Planner ylitti siis täysin odotukseni. Olin epäileväinen monen asian suhteen, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen tähän. Olen myös tottunut hyvin nopeasti tämän käyttöön. Tällä hetkellä ei hirveästi ole menoja, joten ne harvat kirjoitan lyijykynällä viikkonäkymään tai sitten ne ovat kännykässä muistissa. Viikkoaukeaman koristeltuani kirjaan ne ylös oikeisiin kohtiin. Lisäksi olen huomannut ilokseni, että tästä on tullut myös hiukan päiväkirjamainen. Minua ei enää haittaa se, että kirjaan juttuja ylös jälkikäteen, vaan sen sijaan nyt tuntuu, että tästä tulee oikeasti kalenteri, jossa pysyy upeat muistot ylhäällä ja jota voi selata muutaman vuoden kuluttua ja muistella kunnolla vuotta – ei vain menojen ja hassujen kokousmuistiinpanojen kautta.
Tykkään ja paljon! Ehkä viimein se niin sanottu planner peace on saapunut mullekin! Vielä jos uuden kannen saisin joko tehtyä tai hankittua (jotain… vähemmän pinkkiä), niin tämä kalenteri olisi täydellinen.
Aleksi