Miten vannoutuneesta rengasplanneristista tuli bujoilija?
Kun tutustuin kalenteriaskarteluun ja erilaisten kalentereiden maailmaan, tiesin heti, että rengasplanneri on minulle se oikea. Bullet journaleita eli bujoja vierastin ehkä kaikkein eniten, en ollut mielestäni tarpeeksi luova bujoilemaan. Plannerin kokoa ja kansien kuosia lukuunottamatta olenkin pysytellyt kaikki kolmisen vuotta samassa kalenterissa, mikä taitaa olla melko harvinaista Kalenterimaniassa!
Kun pääsin opiskelemaan ja mietin kalenteriratkaisua opintojen ajalle oli minulle kuitenkin itsestään selvää, että opiskelua varten tarvitsen bujon. Vaikka markkinoilla on nykyisin valtava määrä erilaisia pistesivuisia muistikirjoja (ja bujoksi kelpaa mikä tahansa vihko), oli mielessäni heti klassinen Leuchtturm1917. Selasin kyllä kotimaisten verkkokauppojen valikoimista myös mm. Nuunia ja upeaa Auraa, mutta koska minun bujoni on ensisijaisesti työkalu jota ei saa arastella käyttää, päädyin yksinkertaiseen, yksiväriseen, kovakantiseen A5-kokoiseen lettuun. Väriksi valitsin iloisen sitruunankeltaisen.
Yhtäkkiä ilmaantuneeseen tarpeeseeni hankkia opiskelubujo vaikuttivat mm. tämä postaus sekä tämä video , jotka vakuuttivat minut siitä, että jokaisella opintonsa vakavasti ottavalla opiskelijalla pitää olla bujo. Ja no, koska bujossa yksinkertaisesti on kaikki mitä tarvitset – ei enempää eikä vähempää, koska sisällön jokainen päättää itse omien tarpeidensa mukaan. Minun bujoni siis keskittyy pelkästään opiskeluun liittyviin asioihin.
Olen omassa päässäni mieltänyt valmiskalenterit enemmän koristelua varten ja alusta asti itse tehtävät bujot palvelemaan tiettyä tarkoitusta. Jotenkin liitän tämän käytettävissä olevaan aikaan – kun pohjat ovat valmiina, voi koristeluun panostaa, ja jos kaiken tekee itse, ei varsinaiselle tuunaamiselle jäisi juurikaan aikaa. Näin ei tietenkään kaikkien kohdalla ole. Kalenterimanian facebook-ryhmässä näkee toinen toistaan upeammin kuvitettuja ja eri tyylein koristeltuja bujoja, mutta itse en ole mikään taiteilija ja bujossa minua viehättää pelkistetympi tyyli. Kompastuskiveni kalenterituunauksessa on ollut koristeluiden liika pähkäileminen, ja yllätyksekseni koin bujoilun todella vapauttavana. Koska tavoitteena oli selkeä ja yksinkertainen tyyli, innosti se minua ihan uudella tavalla tekemään eikä vain suunnittelemaan.
Etenkin otsikoissa käytän kylläkin tarroja myös bujossa, koska se on helppoa ja nopeaa ja jälki varmasti siistiä. Värikoodauksen ansiosta esimerkiksi syyslukukauden future log eli tulevaisuusnäkymä on mielestäni yksinkertaisuudestaan huolimatta todella pirteä ja saa minut hyvälle tuulelle, vaikka kaikki väriläiskät kertovatkin tulevista tehtävistä ja deadlineista.
Moni kokee keyn eli bujossa käytettävien symbolien merkitykset kertovan sivun tarpeettomaksi, mutta itse halusin tämän ehdottomasti ottaa käyttöön. Lukioajoista on itselläni vierähtänyt jo kymmenkunta vuotta, joten joudun opettelemaan uudelleen myös opiskelemaan. Itse koen key-symbolien käytön värikoodauksen ohella todella hyväksi keinoksi jäsennellä tehtäviä ja aikatauluja ja näin tehostaa opiskelua.
Mielenkiinnolla seuraan, riittävätkö keltaisen lettuni sivut koko opiskeluajalle, vai saanko jo ensimmäisen vuoden jälkeen hankkia uuden. Koko opintojen ajalle hyödylliset asiat laitoinkin bujon loppuun, sillä Leuchtturmin muistikirjoissa viimeiset sivut ovat perforoituja eli sisäreunasta rivimäisesti rei’itettyjä, jolloin sivut on helppo repäistä irti ja liittää seuraavaan bujoon. Bujoni on myös kaiken sähköistyessä ja digitalisoituessa varmuuskopioni – vaikka tietojärjestelmät olisivatkin alhaalla, bujoni ei, ja pysyn aina kartalla tehtävistä, luennoista ja tenteistä. Keltainen lettuni onkin tärkein opiskeluvälineeni ja uskon bujon kulkevan mukanani koko opintojen ajan.
Tunnelmallista syksyä toivottaen, Tiina T.