Tuunaan kalenteriani usein jopa useita kuukausia jäljessä. Asiasta on tullut pienimuotoinen vitsi kalenteri-ihmisteni kesken, ja siinä missä muut viettävät joulua, on minun kalenterini juhlapyhä tällä kertaa pysähtynyt juhannukseen. Juhannuksena taisin viettää pääsiäistä, ja pääsiäisenä en ollut edes aloittanut vielä tämän vuoden kalenteriani.
Vuosi 2020 on ollut varmasti meille kaikille raskas, yllättävä ja poikkeuksellinen. Ikävä kyllä omalle kohdalleni osui pitkään kestänyt lomautus, paha ahdistuskausi mielenterveyspuolelta, rahahuolia ja yleistä hyvinvoinnin madaltumista. Sen kaiken keskellä plannerin työstäminen tuntui nimenomaan työstämiseltä, eikä semmoiselta ihanan rentouttavalta harrastukselta, mitä se on aina ennen ollut. Siksi en tullutkaan tarttuneeksi enää sen sivuille, ja kaunis Color Crushini päätyi pyörimään puoliksi täytettynä pöydälleni.
Vielä viime vuonna, tai jopa tämän vuoden alussa, olisin pakottanut itseni täyttämään vuoden 2020 kalenterin kokonaisuudessaan loppuun. Nyt kuitenkin olen antanut itselleni luvan olla tuunaamatta sitä yhtään tämän enempää, sillä ei minun kai oikeasti ole pakko. Haluan mieluummin aloittaa puhtaalta pöydältä tulevaan vuoteen, ja jättää vuoden 2020 kummitukset rauhaan. Vuosi on ollut tarpeeksi raskas jo ilman sen muistelua päiväkohtaisesti.
Onneksi vuoteen on mahtunut myös paljon kivoja asioita – paljon naurua, lämpöä, pieniä hetkiä, isoja hetkiä, rohkeutta, itsevarmuutta, ystävyyttä, rakkautta, rauhaa ja kauniita muistoja. Ne ovat ne asiat, jotka toivon ottavani mukaan tulevaan vuoteen, ja jotka näyttävät tulevalle kalenterilleni suunnan.
Lainatakseni Sormusten herrojen Samia – ”There’s some good in this world, Mr. Frodo, and it’s worth fighting for.”
Kivaa viikkoa kaikille!
– Milja