Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Päivä kerrallaan – Carpe Diem päiväkirjana

Hopsansaa täällä Ruut kalenterimanian ylläpidosta toivottelee hyvää uutta vuotta kaikille! Se olisi uusi vuosi ja uudet kujeet. Ennen kuin mennään uuden vuoden kujeisiin, katsellaan hetki vanhoja päiväkirjoja.

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa. Lapsena päiväkirjaksi kävi oikeastaan mikä vaan kovakantinen vihko. Olen kirjoittanut päiväkirjaa viivallisiin ja tyhjiin vihkoihin. Sittemmin olen tykästynyt kauniskantisiin luomuksiin, jotka inspiroivat ja motivoivat kirjoittamaan. Muutaman vuoden tuunasin päiväkirjojen kansia decoupage- eli serviettitekniikalla.

Kalenterimania on vaikuttanut kalenterivalintojen lisäksi myös päiväkirjan valintaan. Vuosi sitten kalenterimanian alkuhuumassa päädyin ostamaan itselleni Carpe Diemin vaaleanpunaisen Reset girl -version A5 koossa. Reset girl on vertikaalinen eli siinä on pystysarakkeet. Carpe Diem on tunnettu etenkin hyvästä paperin laadusta. Paperi on vahvaa eikä päästä oikeastaan mitään tusseja läpi. Rakastuin siis ennen kaikkea Carpe Diemin laatuun. Jossakin vaiheessa vaaleanpunaiset kannet alkoivat tökkiä liikaa ja vaihdoin ne keltaisiksi.

Epäilin aluksi suuresti voisiko päivän mietteet mahtua niin pieneen tilaan. Yllätyksekseni mahtuivat. Toisaalta ruudun koko laittaa miettimään, mitä päivästään haluaa kirjoittaa ylös ja taisi siinä käsialakin harjaantua, kun ei voinut kirjottaa kovin isosti.

Carpe diem mahdollistaa kaikenlaisen koristelun ja vahvan paperinsa ansioista edes leimamusteet (ainakaan distress inkit) eivät tule läpi paperista. Minun elämänrytmiini sopi paremmin koristella viikot etukäteen mutta toisinaan tuntui etteivät koristelut oikein kuvanneet viikon fiilistä.

En pidä muutoksista ja minua surettaakin, että hyvin päiväkirjana palvellut Carpe Diem tuli tiensä päähän ja joudun nyt miettimään uutta vaihtoehtoa. Mietin pitkään jatkaisinko päiväkirjan pitoa tavalliseen viivoitettuun muistikirjaan, ostaisinko uudet sisälmykset Carpe Diemiin vai kokeilisinko jotakin uutta.

Päädyin valitsemaan tälle ja oikeastaan seuraaville viidelle vuodelle Leuchtturmin viiden vuoden päiväkirjan. Pidän Leuchtturmin laadusta, paperin kellertävyydestä ja kovista kansista. Lisäksi minua kiehtoo että päiväkirja kestää monta vuotta ja mahdollistaa elämän katsomisen pitkällä aikavälillä. Odotan innolla sen saapumista Se hämeenpuiston vihkokaupasta.

– Ruut

Tampereen Kädentaitomessut

Kyllä vain! Hyppäsin ystäväni kanssa seitsemän aikaan aamulla autoon ja yhdessä ajoimme kohti Tampereen käsityömessuja! Messut järjestettiin 18.marraskuuta Tampereella ja tapahtuma olikin kuulemma Euroopan suurin käsityötapahtuma. Käsityötapahtuma? Minä? Hetkinen…

Lähdin mukaan oikeastaan kahdesta syystä: 1. Pitämään ystävälleni seuraa, kun hän sukeltelee kangasvaihtoehtojen perässä ja 2. Paikalla oli kalenterimyyjiä! Kyllä vain, Klemmarikellari, Teippitarha, Dekorette jne. Ei nyt paljon, mutta tarpeeksi kuitenkin. Mielessäni jo haaveilin kaikista messutarjouksista, mutta päätin pitää pään kylmänä ja olla törsäämättä koko omaisuuttani. Messuilla oli todella paljon ihmisiä, kuulemma ”muutama” kalenterimaanikkokin. Harmikseni en kyllä törmännyt yhteenkään, ainakaan että olisin tunnistanut ketään. Olen kuitenkin varma, että monien kanssa menimme ristiinkin.

Ensimmäiset tunnit messuilla kuljeksimme ystäväni kanssa edestakaisin ja ihmettelimme kojuja, tavaramäärää, ihmismäärää. Sitten ystäväni alkoi hamuamaan kankaita ostoskassiinsa ja siinä sitten ihasteltiin eri kuoseja ja päiviteltiin rahanmenoa. Yhdessä vaiheessa, kun taas vaelsimme pitkiä käytäviä, silmiini osui Klemmarikellarin koju! Taisin kiljahtaa innostuksesta, vaikka käytännössä asun aivan Klemmarikellarin vieressä, ja pääsen sinne halutessani koska tahansa. Juoksujalkaa siis Klemmiksen kojulle hipelöimään ihania tarroja! Kyllä, olen tarrafani! Ja niin vain nappasin mukaani ihanan tarra-arkin.

Jatkoimme käytävää eteenpäin ja huomasin jälleen toisen kalenteritavaraa myyvän kojun! Häpeäkseni tunnustan, etten enää muista kojun nimeä. Muistan kuitenkin sen, kun katseeni osui Traveler’s Notebook -pinoon ja siinä aivan järkyttävän ihanaan Traveler’s Notebookiin! Se oli niin kaunis, että se pesi mennen tullen minulla jo varauksessa olevan Traveler’s Notebookin! Tämä oli PAKKO SAADA, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kaksi sekuntia pohdin mustan ja tämän välillä, mutta loppujen lopuksi valinta ei edes ollut vaikea. Joten tadaa!

Sitten katseeni osui Notebook -kasan vieressä olevaan koriin, jossa oli TARROJA! Nostin yhden tarravihon käteeni, en ollut nähnyt sellaista ennen ja kiljaisin innostuksesta! Heidi Swappin tarrakirjoja! Täynnä mitä ihanimpia tarroja! Pakko saada kaikki! Kun käsissäni oli Traverel’s Notebookin lisäksi noin viisi tarrakirjaa, järkeni löysi minut. Harmikseni ostin siis vain yhden.

Mutta ei hätää! Näitä ihanuuksia saapui juuri Chic Companyyn, josta jo tilasin messuille jääneet kappaleet. Kauhean paljon kalenterintuunaustavaraa tai itse kalentereita messuilla ei ollut, mutta omasta mielestäni kuitenkin ihan sopiva määrä. Jos tuli messuille varta vasten etsimäåän omaa THE ONE -kalenteriaan, sitä ei varmaankaan löytynyt, mutta itse ainakin yllätyin positiivisesti kaikesta siitä, mitä messuilla oli tarjolla! Myös ihana Teippitarha oli saapunut paikalle, ja kyllähän siinä tovi vierähti kun hipelöin ihania washiteippejä. Loppujen lopuksi oli kyllä onnistuneet messut omalta kohdaltani! Ysätävni sai paljon kankaita ja minä sain kalenteri-ihanuuksia. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Ulvilan makeistukkuun ostoksille. Kelpo reissu siis!

Menetkö sinä myös ensi vuonna?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi