Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Vuoristorata nimeltään elämä

Tiedättekö sen tunteen kun elämä heittää kärrynpyörää ja kuperkeikkaa? Uskon että monikin tietää.

Vuosi sitten mut heitettiin vuoristorataan, josta jarrut olivat hajonneet jo aikaa sitten, eikä puomitkaan ruosteeltaan auenneet. Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli napata kiinni laidoista ja puristaa rystyset valkoisena toivoen, että virta loppuisi ja kyyti päättyisi.

Miten siitä selviää? Vauhti hidastuu mukavasti ylämäkiin, jolloin ihanat ystävät, ja Kalenterimania ovat saaneet takaisin uskoa että tästä selvitään vielä. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet yhtä pitkää alamäkeä, vuoristoradan rakenteiden kolistessa ja naristessa, hengitystä pidättäen, silmät kiinni tiukasti puristuneina on täytynyt luottaa, että ylämäki vielä tulee.

Kalenterimania. Järisyttävän ihana ryhmä, jossa tukea on saanut niin paljon että välillä herkistyy kyyneliin. Kalenterin tuunaaminen – se ihana pieni oma hetki jolloin voi keskittyä kultaan ja kimalteeseen, positiivisiin lausahduksiin. Sivuja sormenpäillä hyväillen, hahmottaen arjen askareet elämä tuntuukin siedettävältä. Eikä vain siedettävältä. Kun tuntee kuuluvansa johonkin. Kun elämään tulee ihan eri merkityksiä. Sitä mulle kalenterimania on.

Pari kuukautta silmät kiinni puristettuina ilman kalenterin tuunaamista veivät loputtomalta tuntuvaan tunneliin.

Joinain päivinä ahdistaa niin,
Ettei uskalla hengittää.
Joinain päivinä on niin heikko olo,
Että pelkää hajoavansa muruiksi.
Joinain päivinä pysyy täysin hiljaa
Että padot eivät murtuisi ennen aikojaan.
Joinain päivinä kokee olevansa niin hukassa,
Että nipistää itseään tietääkseen olevansa hereillä.

Kolinan ja natinan kaikuessa tunnelin seinistä, oli hetken hyvin pieni luottamus että tunnelin päässä näkyisi valoa. Kunnes kuulin äänen, joka kehoitti ryhdistäytymään ja vain aloittamaan tuunauksen uudelleen. Ja niin sitä taas sai arkea hallintaan, tunteen että kaikki järjestyy.

Vuosi kääntyi jälleen syksyyn. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, sen tulo muistutti, että vuosi on kulunut siitä kun vuoristorataan päätyi. Silti yhtäkkiä sitä huomasi olevansa vahvempi kuin ennen. Näkevänsä ruskan sävyihin pukeutuvat puut, enää etäisesti lämmittävän auringon. Kaiken menetetyn tilalle tullut paljon uutta, haaveita toteutettuna omalta listalta ihan huomaamattaan.

Sekaisin toivoa ja pelkoa.
Etelä pohjoisessa.
Ollapa kaunis ja peloton
Varma ja virheetön
Veden alainen maisema.
Ilma vailla suuntia.
Elämä silmissä virraten.
Täydellisen epätäydellinen.

– Mira R.

Eräs ihana Kalenterimanian jäsen lähetti postia. Postia, joka sai hymyn huulille ja ymmärtämään kaiken sen seurauksen jota vuoristoradan hurjasta kyydistä onkaan seurannut. Mitä tuleman pitää. Ja hetken taas luotan, että vielä tämäkin myrsky päättyy. Iso kiitos – suoraan sydämestä.

 

Ajatuksia erilaisista kalenterisivuista

Jokaisella meillä on jonkinlainen mielikuva unelmakalenterista ja jos sen sitten löytää, saavuttaa, ainakin hetkeksi, sen kuuluisan planner peacen. Käytettyäni paperikalentereita vuosia, olen pohtinut paljon millaiset asiat vaikuttavat siihen pidänkö jostakin kalenterista tai en. Itselläni jopa paperinlaatua suuremmaksi vaikuttajaksi näyttää nousevan layout, eli kotoisammin ne kalenterin sivunäkymät. Käytettävyyteen sitten vaikuttavat koko, kansien tyyppi sekä se paperilaatu.

Aikanaan, tyttären ollessa pienempi, tälläinen aikalailla tavallinen kalenterinäkymä sopi minulle. Silloin oli tärkeintä saada ylös missä milloinkin piti olla. Niiden merkintöjen väleihin tai tapaamisten alle kirjoittelin sitten, mitä oli tarkoitus saada aikaan. Myös työkalenterina tämä näkymä toimii itselläni erinomaisesti. Tosin nykyisin aikataulutuksia tarvitsee laittaa itselle ylös aika vähän, joten vähemmän kellotetulla näkymälläkin selviän. Tätä näkymää koristelin usein tarroin, washeja en silloin omistanutkaan. Se myös toimi loistavasti värikoodattuna, eri asiat eri värein.  Aluksi merkinnät mustalla ja puuvärein laatikot ympärille. Myöhemmin, löydettyäni Frixion- kynät, jokainen asia omalla värillään kirjoitettuna.

Päivä per sivu aukeamaa en oikein koskaan ole oppinut käyttämää muuten kuin päiväkirjamaisesti. Minulla kulki aikanaan Ajaston versio pari vuotta mukana, vaan huomasin tarvitsevani kalenterikäytössä itselleni viikkotasolla helpommin hahmotettavan muodon, vaikka vuosisivut ja joka kuukauden alussa ollut kuukausinäkymä paljon auttoivatkin. Itselläni ei ole päivittäin niin paljon tapahtumia tai tehtäviä, eikä sen kaltaisia projekteja menossa, joissa päivänäkymä olisi toimivin. Se kyllä toisinaan himoittaisi nimenomaan taas sitten suuren koristelutilan vuoksi.

Horisontaalisia eli vaaka-aukeamia on erilaisia ja erikokoisia. Huomaan itse tarvitsevani selkeän jaon päähäni missä kohdassa boxia ovat aikataulut ja missä muut muistettavat asiat, joten rakennan sen leimoilla tai asioiden sijoitteluilla. Päiväkirjamaisessa käytössä taas tämä on yksi suosikkejani. Tila antaa mahdollisuuden varioida koristeluja, ja sivuja löytyy sekä viivoilla (Carpe diem A5, Mini HappyPlanner) että ilman (Ajaston personal-koon planner, Webster’s page eli Colour Crush A5).

Vertikaalisessa eli pystysuuntaisessa näkymässä yksi malli ovat boxilliset. Niitä löytyy tällä hetkellä Recollectionin spiraleissa, HappyPlannereissa, Carpe Diemiltä rengasplannereihin ja Ajaston Project365:sta. Näiden boxien käyttöön on varmaan yhtä monta tapaa kuin on käyttäjiäkin. Itselleni tuttuja ovat aamu-, päivä- ja iltasarakkeiden lisäksi jaot työhön/koulutukseen, vapaa-aikaan ja päiväkohtaisiin hoidettaviin asioihin, töihin, itseen ja perheeseen/kotiin, onnistumisiin, kiitollisuuteen ja ajatuksiin sekä tehtäviin, aikatauluihin ja koristeluun. Boxillisia löytyy sekä värikkäinä että aikalailla musta-valko-harmaina, jolloin jokainen voi miettiä myös itselleen sopivaa suhteessa omaan haluun ja jaksamiseen koristella. Itse pidän boxillisista kalentereista, ja se käy kovaa kilpailua suosikin sijasta, vaan suurin osa boxillisista kalenterimalleista on harmittavasti sen kokoisia, etteivät ne ole kätevimpiä mukana kuljetettaviksi.

Tämän hetkinen oma suosikkini on viikko muistiinpanosivulla-näkymä. Tutustuin siihen TeNeussin kalentereissa ja nyt, parin vuoden jälkeen, huomaan, että tämä on itselleni erittäin toimiva. Minulla ei tällä hetkellä ole päivittäisiä menoja, esim. tapaamisia ja kokouksia, paljoa, joten ne mahtuvat päiväsarakkeen toiselle laidalle. Toisella laidalla ovat ne ”juuri tänään-tehtävät ja muistettavat”. Muistiinpanosivulle merkitsen viikon to-do:t ja selviteltävät asiat. Tulevan vuoden Gemma Correllissa yhdistyvät loistavat kuukausinäkymät ja tämä suosikkinäkymäni, joten odottelen siltä osin innoissani vuodenvaihdetta.

Summa summarum eli mitä olen oppinut käyttämistäni kalentereista ja mitä kysyn itseltäni ennen uuden kalenterin hankintaa:

  • Mihin käyttöön olen hankkimassa kalenteria? Mukana kulkevaksi, koristeluun, kodin ”pohjamuistiksi”, päiväkirjaksi, kaikkeen tähän?
  • Onko minulla nyt paljon päivittäisiä merkintöjä? Tarvitsenko niihin kellonaikoja? Pitääkö samassa kalenterissa olla paljon muistiinpanotilaa, päivittäin tai viikottain?
  • Onko ajatuksenani koristella tässä tarkoituksessa olevaa kalenteria? Miten ja paljonko?
  • Haluanko pystyä lisäämään sisältöä tai sivuja?
  • Tarvitseeko kalenterissa olla taskuja tai muita ominaisuuksia?
  • Paljonko kalenteri saa maksaa?
  • Haluanko ns. kertakäyttöisen vai vuosittain uusittavat sivut?
  • Tarvitsenko vai haluanko tätä?

Jokaisella meillä on omat tarpeemme. Onnea sen täydellisen kalenterin löytymiseen juuri tähän elämäntilanteeseesi 🙂

Raija