Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Pohdintoja: Oman tyylin löytäminen

Uuden kalenterin ”korkkaaminen” on jollain tapaa aina jännittävä kokemus. Itselläni tähän uuden kalenterin riemuun liittyy myös vahvasti pienimuotoista ahdinkoa siitä, miten täysin iskemättömiä, uutuudenkarheita ja puhtaita sivuja lähtee täyttämään.

Saatuani tämän ensimmäisen Color Crushin käsiini olin vielä aika pihistelevä materiaalien kanssa, enkä millään raaskinut käyttää niitä kaikista kivoimpia tarroja. Tämä ”ongelma” on ollut mulla jo lapsesta asti ja omistan yhä joitain 90-luvulla saatuja tarra-arkkeja, joita en ole vaan millään raaskinut käyttää.

Oma koristelutyylini kehittyy koko ajan lähemmäs sitä, mitä haluankin sen olevan. Nykyään pystyn lätkimään tarroja, washeja ja muita koristeita aika surutta sivuilleni, enkä pode huonoa omatuntoa niiden tuhlaamisesta. Kalenteri on jokapäiväinen osa elämääni, joten se ansaitsee olla juuri sellainen, mitä sen haluankin olla – yhtään materiaaleja säästelemättä.

Tyylin löytämisen kanssa ei kuitenkaan tarvitse stressata tai tuskailla siitä, jos joku aukeama ei nyt näytä ihan siltä omalta parhaalta. Kalenterini elää ja kasvaa ihan yhtälailla kuin minäkin, ja välillä ei vaan pysty panostamaan ihan sataa prosenttia. Kalenterit ovat minulle kuitenkin käytännöllinen harrastus loppupeleissä, ja harrastuksen ei tule tuntua työltä tai aiheuttaa ylimääräistä stressiä.

Olen aloittanut minimalistisemmasta tyylistä ja päätynyt erittäin runsaaseen ja rönsyilevään tapaan täyttää kalenteriani. Tulevaisuudessa tilanne voi olla täysin päinvastainen, tai ehkä entistä täysinäisempi – vielä en osaa ennustaa, mihin tämä harrastus osaltani kehittyy. Mutta juuri nyt olen tyytyväinen tekemiini koristeluihin. Tässä on just nyt hyvä.

 

– Milja

Kaikki mahtuvat mukaan Maniaan!

Toisinaan Kalenterimanian Facebook-ryhmässä pahoitellaan, kuinka minulla ei nyt ole sitä tai tätä oikeaa ja virallista. Erityisen usein tällainen pahoitteleva alustus tuntuu liittyvän Kiinan halpakaupoista tilattuihin plannerkansiin tai ruutuvihkoon bujoilemiseen. Anteeksipyytelevä asenne ja häpeä on täysin tarpeetonta, sillä ei ole olemassa mitään oikeaa ja virallista. Ei virallista bujoa, ei yksiä oikeita plannerkansia. Tässä hommassa on se mukavuus, että tätä voi tehdä juuri niinkuin haluaa.

Toki on olemassa suositumpia merkkejä, aivan kuten missä tahansa muussakin asiassa. Ylläolevassa kuvassa on kirppisostokseni, Foxy Fixin valmistama Traveler’s Notebook. Foxy Fix on todella suosittu merkki ympäri maailman, mutta se ei tee muista Traveler’s Notebookeista yhtään huonompia. Merkitön TN on silti TN, aivan kuten merkittömät kalenterinkannet ovat silti kalenterinkannet. Ei ole mitään syytä kokea häpeää tai huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ”oikeanlaisia” tai tietyn merkkisiä välineitä.

Esimerkiksi Nuuna ja Leuchtturm ovat bujoilijoiden keskuudessa suosittuja muistikirjoja. Ainakin osasyynä suosioon on pistesivujen saatavuus ja laadukas sidonta. Kun laatu on kohdallaan, bujo kestää aikaa ja käyttöä. Se on monille tärkeää ja ja mahdollisesti määräävin tekijä muistikirjaa valitessa. Toisille merkitsee paperilaatu, toisille hinta ja kolmansille saatavana olevat värit. Ja rehellisesti sanottuna: Joskus tulee hankittua jotain vain siksi, kun kaverillakin on! Kaikki tämä on ihan okei ja yhtä oikeaa bujoilua, oli valintasi mikä hyvänsä ja syyt valinnalle mitkä tahansa. Kalenterimaniassa on tilaa kaikenlaiselle koristelulle ja kaikenlaisille kansille. Joko olette kuulleet, että tämän ylläpitäjän hääplannerina toimi 80 senttiä maksanut Pirkka-ruutuvihko?

Tietenkin tätä varten voi hankkia kaikenlaisia välineitä, mutta välttämättömiä ne eivät ole. Itse hankin paperileikkurin, vaikka pärjäisin pelkillä saksilla. En kuitenkaan osaa leikata suoraan ja saksilla leikkaaminen on kurjinta puuhaa mitä keksin. Minulle paperileikkuri tuo lisää intoa askarteluun, joten investoin siihen. En siksi, että olisi pakko olla kaikenlaista materiaa ja välineistöä, vaan koska ilman sitä askartelisin paljon vähemmän.

Kalenteriaskartelun aloittamiseksi tarvitset vain kynän ja paperia. Jopa vihon voi tehdä helposti itse, jos et halua hankkia valmista. Tähän touhuun saa uppoamaan rahaa aivan niin paljon kuin tahtoo laittaa, mutta oikeasti tämä homma ei maksa juuri mitään. Vaatii vain hieman mielikuvitusta ottaa käyttöön mainokset, vanhojen kirjojen kuvitukset ja muut ympäristöstä ilmaiseksi löytyvät materiaalit. Tähän porukkaan voi kuulua millaisessa taloudellisessa tilanteessa vain, ihan ilman häpeää.

Kuva: Anna-Johanna Makkonen

Nähdään ryhmässä <3

-Tiia