Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Haasteesta apua lukemiseen

Postauksessa näkyvä kalenteri ostettu yhteistyö alekoodilla Paperinoidasta

Ystäväporukan lukuhaaste on tuttu jo edelliseltä vuodelta. 15 minuuttia lukemista päivässä kuulostaa simppeliltä, mutta ihmiselle joka lukee yhden kirjan kymmenessä vuodessa se ei välttämättä ole sitä. Pessimistinä olin jo kieltäytymässä haasteeseen mukaan lähtemisestä tänä vuonna, kun en saanut edellisvuonnakaan ”mitään” luettua. Onneksi on ystäviä, jotka kannustavat ja muistuttavat, jos itse ei tunne onnistuneensa. Viime vuoden kirjasaldoksi tuli lopulta kymmenen kirjaa kahdestatoista. Ei siis niin huono saavutus, kun itse ajattelin. Tuohon kymmeneen sisältyy niin äänikirjoja, kun itse luettujakin.

Vuoden kirjahaasteeseen päätin lopulta lähteä avoimin mielin. Mitään ei koskaan saa aikaiseksi, jos ei edes yritä. Haastekohtien kirjaaminen ylös kalenteriin tekee siitä konkreettisemman ja toimii myös muistutuksena, ettei lukeminen pääse unohtumaan. Halusin tehdä myös äänikirjoille ja luetuille kirjoille jonkinlaisen seurannan. Siihen sopivat tarrat onneksi löytyi jo valmiina. Mustavalkoiset kirjahyllyt tuovat sopivasti yhteneväisyyttä sivujen keskellä olevan mustan sarakkeen kanssa. En koe itselläni tarpeelliseksi seurata luettuja sivumääriä tai aikaa. Haluan ainoastaan pysyä tietoisena siitä, mitä kirjoja vuoden aikana luen.

Haasteen ensimmäisen kohdan eli säeromaanin kuuntelin autoa ajaessani matkalla ystävän luo. Toiseksi haastekohdaksi valitsin kirjan, joka sijoittuu maahan tai kulttuurin joka kiinnostaa minua. Tähän sopiva kirja löytyi suoraan omasta kirjahyllystä. Ainakin vielä haasteeseen tarttuminen tuntuu hyvältä. Toivottavasti tunne pysyy jatkossakin ja kaikki kaksitoista kirjaa on vuoden loppuun mennessä luettu.

Lukemisen iloa, Janita V.

Nyt aloitetaan!

Mainos: Muumi-perhekalenteri ostettu alekoodilla Suomalaisesta kirjakaupasta.

Hyvää uutta vuotta 2024! Mikä ihana sattuma, että vuoden ensimmäinen päivä on maanantai. Tuntuu, että se tuo ihanaa ryhdikkyyttä uuden vuoden starttiin. Kirjoitellessani tätä postausta tässä välipäivien aikana, tuntuu ajantaju kadonneen kokonaan. Ehkä sitten tämän postauksen tullessa julki, on tapahtunut jonkinlainen ihme ja tiedän edes, mitä viikonpäivää kulutetaan?

Uusi vuosi kalenteririntamalla ei tuo sinänsä mitään ihmeellistä mukanaan, sillä päädyin jatkamaan yheiseloa rakkaaksi tuleen Ajasto Note Minin kanssa. Töihin – joihin palaan aika pian – päätin ottaa sen kaveriksi vielä tuntemattoman muistivihon. Juurikin tämän nelihenkisen perheeni ja tulevan työhönpaluun myötä päätin joulupukkeilla meille viisisarakkeisen Muumi-perhekalenterin, jota kyllä itse muistan täyttää ja katsoa, mutta vielä pitäisi keksiä, millä perheemme mieshenkilö saataisiin sitoutumaan tämän seinällä killuvan tietotaulun katseluun. Ehkä vilkkuvat led-valot ja ulvovat sireenit kalenterin ympärille tekisivät tehtävänsä?

Kuopuksen vauva-aika meni ihan hurjan nopeasti ja hänkin aloittaa kohta jo päivähoidon. Tavallaan odotan töihinpaluuta innokkaasti, mutta uskon innon laantuvan ihan tavallisiin uomiinsa aika nopeasti. Osa-aikainen työ mahdollistaa onneksi edelleen sen, että minä ja lapset saamme viettää vielä useamman rennon pieruverkkaripäivän viikossa kotona. Uskon kuitenkin, että työhönpaluu tuo vähän jämäkkyyttä ja rytmiä meidän arkeen, vaikka nytkin on ihailtavan hyvin pidetty lasten kanssa arkirytmistä kiinni. Uudenvuodenlupauksia en harrasta, joten todettakoon vain, että sama sekoilu jatkukoon kuin aina ennenkin. Lopputulos on useimmiten kuitenkin ollut se, että hengissä on selvitty!

Uudenvuodenterveisin, Suvi ja pikku apurit