Muuttuvat suunnitelmat

Onneksi bujoillessa suunnitelmien muutos ei ole mikään ongelma. Ainakaan itselle, kun kyllästyn nopeasti asioihin yleisesti ottaen muutoinkin. On kalentereissa kokeiltu vaaka- ja pystypäivät. Viikon jako dutch doorilla kahdelle aukeamalle, että saa päiville enemmän tilaa, tai viikolle enemmän asiaa, täyteen tuunatut sivut vs. hyvin minimalistiset sivut. Jokaisella on ne omat hyvät ja huonot puolensa, mutta pääasia, että tyylin tai pohjan vaihto on bujossa tosi helppoa ilman, että aikataulutus, se kalenterin pääasia, sekoaa.

Olin siis miettinyt jo aikoja sitten, että huhtikuu minulla tulee olemaan ”pääsiäiskuukausi”, ja tehnyt kuukausiaukeamankin sillä periaatteella valmiiksi. Ihan vain jättämällä nyt tilaa muutamille pääsiäismuna kuville, joita oletettavasti pääsiäistä ennen mainoksista löytyy. Tai ihan vain pääsiäistipuille/ pupuille / rairuohoille ym. Saksien lisäksi tarvitaan vain liimapurkkia. Viikkoja en tehnyt vielä, kun halusin antaa ajan kulua hiukan.

Sitten iski flunssa ja sitä kautta väsymyskin. Silmiä särki ja muutoinkin oli heikohko olo, en edes miettinyt mitään tuunailuja. MUTTA just siihen sopivasti sain ystävältä aivan mahtavan yllätyksen: pussukallisen erilaisia hänen askartelemiaan stanssikuvioita, niin johan lähti mielikuvitus liikkeelle ja innostus ottaa ne KAIKKI heti käyttöön! Hurjan paljon vaivaa nähty näitten ihanuuksien eteen, ja arvostan sitä tosi paljon! Ihana ystävä!

Ja niitähän ON, siis aivan hurja määrä toinen toistaan kutkuttavampaa käytettävää! Osa olisi mahtavia ihan korttiaskarteluunkin, mutta niitä enää hyvin harvoin teen, niin käytän varmaan ihan kaikki nyt bujoiluun. Tallensin kaikki mappiin, omiin lokeroihinsa, turvaan uteliailta lemmikeiltä, ja selasin sitä edestakaisin pitkän aikaa. Voi sitä ideoiden tulvaa, mikä niistä tuli, en meinannut millään päästä irti mapista. ”Tuota teen, ja tuon ainakin, aloitan tuosta, tai sittenkin ehkä tuosta”…

Eihän siinä enää mitkään flunssatkaan pystyneet estämään tätä innostusta, kun oli levitettävä tuunauskamat kalenterin, kynien ja mappien kera ympärille. Liimaputkilot käyttöön. Itsellä ollut nyt hetken periaate, että pyrin tekemään yhden kuukauden viikot samalla tyylillä, vaikka silti hieman toisistaan poikkeaviksi, omalla luonteella en samanlaista jaksaisi tehdäkään, saati kauaa katsoa, tylsistyisin. Väliin vähän isommalla vaivalla, jos on aikaa ja innostusta, välillä todella simppelisti ja nopeasti. Tämä on nyt aika hyvin toiminutkin. Eli ei mitään sellaista vuoden pysyvää teemaa, mutta samankaltaisuutta yhden kuukauden osalta. Nyt se huhtikuun värikäs pääsiäisteema vaihtuikin lähinnä kissateemaksi, mutta onhan sillä pääsiäisnoidallakin kissa?! Heh! Jos väkisin haluaa alkuperäisen suunnitelman teemasta pitää kiinni.

No, onneksi bujoilussa ei ole mitään ”tyylipakkoa”. Joskus kannattaa vähän pinnistellä, ettei tee koko vuotta yhteen putkeen, niin kuin itsellä välillä pakkaa homma kulkemaan. Innostuksen tullen pitäisi ehkä keksiä joku toinen juttu, mihin purkaa itseään, koska materiaalit eivät ainakaan kesken lopu. Valintana tussit, värikynät, vesivärit, leimat, washit, pet-teipit, kiiltokuvat, tarrat, siirtokuvat, kartonki die-cutit, vellumit, kuviopaperit, lehdistä/mainoksista leikatut kuvat, ja mitäköhän vielä unohdin… Ja nyt nämä stanssikuviot vielä kaiken päälle. Kaikki niin houkuttelevaa!

Suunnitellaan, muutetaan suunnitelmia, jotta päästään suunnittelemaan taas! -Birgit

Tasapainotellen eteenpäin

Kukkuu täältä arjen pyörteistä! Miten taas voi olla maanantai? Onneksi tällä kertaa vapaa sellainen, kiitos pääsiäisen ja pitkän viikonlopun. Alkuvuosi on hujahtanut melkein ohi ja sitä kuin jää ihmettelemään, että mihin nämä kuukaudet ovat kadonneet? Siihen, että matkaa bussilla töihin ja illalla kotiin. Tämä kiire painaa töissä ja kotona, mutta silti on tähän asti selvitty. Mutta kevät tulee ja kohta saa alkaa laskea aamuja kesälomaan!

Kiire on vaikuttanut luonnollisesti myös kalenterin ajantasalla pitämiseen. Päivittäiset nopeat merkinnät ovat loistaneet poissaolollaan ja tilalle ovat saapuneet muistilaput aiheesta kuin aiheesta. Viikonloppuisin, kun on aikaa levätä ja kerätä voimia, löydän itseni kirjaamasta viikkoa jälkikäteen ylös. Onneksi olen oppinut olemaan armollinen itselleni sen suhteen, että kalenteria voi täyttää myös jälkikäteen. Tätä tasapainottaa se, että päivä- ja viikkopohjat syntyvät yleensä viikonloppuisin.

Kaiken kiireen takana on oman tasapainon puuttuminen. Olen hukannut sen kyvyn, jolla saan kaiken pysymään tasapainossa ja narut sopivasti käsissä. Tilalle on tosin saapunut arki-iltaiset iltalenkin ystävän kanssa, joten osittain olen hyvinkin tyytyväinen. Vielä, kun saisin kalenterin pysymään ajantasaisesti menossa mukana!

Halauksin, Terhi