Tuunailun kehityskaari – Emma

Ensimmäisen kerran kuulin Kalenterimania-ryhmästä vuonna 2019 ylläpidon Suvilta, ja siitä se into sitten lähti. Alussa olin ihan keltanokkana, että mitä tehdä, mutta totesin, että vain taivas on rajana ja sen kuin alan vain kokeilemaan. Kokeilin kaikenlaisia tyylejä mitkä olisivat omasta mielestäni sitä omaani ja alussa oli halvimmat teipit ja tarrat. Löydettyäni pikkuhiljaa mitä haluan tehdä ja minkä tyylinen olisi se oma juttu, aloin hankkia tarrakittejä, joilla tuunailin ja sain sillä uusia ulottuvuuksia.

Kahden erilaisen kalenterin jälkeen lähdin kokeilemaan bullet journalia ja siinähän ei ollut mitään rajoitteita. Piirtämään en lähtenyt, mutta tarroilla, washeilla ja papereilla sai aikaan vaikka minkälaista. Täytyihän se kokeilla erilaisia leiskoja aukeamille, mutta kyllä ne pystypäivät voittivat usein.

Kun bujo oli loppumassa mietin, että mitä kokeilisin seuraavaksi ja päädyin rengasplanneriin, vaikka tiesin että kyseisessä kalenterissa olikin vaakapäivät. Tuunailu siihen oli aluksi haastavaa, mutta löysin kuitenkin aina erilaisia tapoja tehdä ja välillä tulikin monesti samanlaisia, jos olikin ollut hyvä tyyli koristella.

Tämän syksyn uutuutena olen innostunut tekemään miniplanneriin erilaisia pikku askarteluja, ja se jos mikä on kivaa pikku näperrystä. Siihen on välillä helpompi tehdä ja voi kokeilla myös todella erilaisia pieniä tekniikoita. Pet-teippien käyttäminen tässä on ollut hyvin erilaista tuunailua ja auttanut myös itseäni kehittämään uutta tyyliä.

Tulevaisuudessa yritän kokeilla kaikenlaisia tekniikoita, jotka kiinnostavat, mutta tällä hetkellä tyylini on hyvin hillittyä ja sinistä. Silti joskus pitää irroitella ja antaa värien räiskyä. Ensi vuonna onkin sitten ihan uuden kalenterin aluevaltaus ja siihen saakin sitten taas kokeilla uusia juttuja.

-Emma

Kun minikärpänen puraisi

Olen nyt innostunut oikein kunnolla näistä hieman pienemmistä paperiaskartelun muodoista. Ei varmaan ole ihme, että sadan päivän minitöiden jälkeen sitä katsoo ihan uudelta kantilta näitä pienempiäkin kansikokoja. Ryhmän puolella nämä minijournalit ovat hetken aikaa vilahdelleet ihan jäsenpostaustenkin muodossa, enkä voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin joulukalenteria tilatessani tähän pocket-kokoiseen TOFU rengaskanteen (10,5 X 10,5 cm).

Kalenterina olen muutamaan otteeseen kokeillut rengasplanneria, vain todetakseni, ettei se ole ihan minun juttuni, vaikka ajatus sen muokattavuudesta onkin ihana. Siitä huolimatta uskoin, että tällainen kollaasimuotoinen tekeminen toimii itselläni varmasti. Ennen pientä projektiani olin tehnyt vain ihan muutaman kollaasin art journaliini, mutta näin minikokoisena olen huomannut nauttivani tästä näpertelystä. Melkein kolminkertaiseen kokoon siirryttyä minulla onkin yhtäkkiä ollut tilaa myös tehdä enemmän, eikä pieni koko ole rajoittanut samalla tavalla tarrojen valintaa.

Oma minijournalini on vielä ihan lapsenkengissään, mutta uskon, että meillä on ihanan inspiroivia hetkiä vielä edessämme. Paperipaketteja odottaa kuitenkin käytössä olevan lisäksi toinen, joten valmista pinta-alaa tehdä löytyy kyllä. Tämä on myös ihanaa aivot narikkaan tekemistä. Siinä on jotain todella rentouttavaa ja terapeuttista, kun saa vain selata tarroja, teippejä ja papereita. Kuten minikokoisten korttien kohdalla, en tässäkään suunnittele etukäteen tekemistäni. Työt valmistuvat sen hetken fiiliksen mukaan ja inspiraatiota kumpuaa usein jostain yksittäisestä materiaalista.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ja ryhmän puolella nähdään varmasti jossain vaiheessa lisää näitä tekeleitä. Joko minikärpänen on puraissut siellä?

– Laura S.