Lauran Art Journal matka – järvimaisema

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Tervetuloa taas mukaani, kun sukellan art journalin ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa halusin pitkästä aikaa päästä maalaamaan ja hetken pohdittuani guassien ja akryylien välillä päädyin kaivamaan akryylivärini kaapista. Koska oma maalaustaipaleeni on suhteellisen alkutekijöissään (varsinkin näin pitkän tauon jäljiltä) kulutin hetken aikaa YouTubessa ja katselin erilaisia helppoja maisemamaalausvideoita inspiraatioksi ja tekniikan tueksi.

Aloitin työn sekoittelemalla hieman sinistä ja valkoista akryylimaalia ja maalasin taustan leveällä siveltimellä. Ylhäältä alas väri vaaleni ja taas ihan alaspäin mennessä tummeni. Näin jälkiviisaana maisemasta olisi tullut rauhallisemman näköinen vielä vaaleammalla sinisellä, mutta tämäkin toimi onneksi varsin kivasti. Hieman keskivälin alapuolelle sekoitin vaalean keltaista, jolla saatiin hieman auringon hehkua niin taivaalle, kuin tulevaan järvikohtaan. Pieniä valkoisia yksityiskohtia sinne tänne ja tummemmalla sinisellä muutamia siveltimenvetoja tuomaan vedelle liikettä.

Kun tausta oli kuivunut tarpeeksi, rajasin linjan washiteipillä. Sekoitin hieman tumman vihreää ja lähes mustanruskeaa maalia ja lähdin tuputtelemaan sitä metsäksi. Saatuani mieleiseni muodon sekoitin hieman vaaleampaa vihreää joukkoon ja lisäilin sitä sinne tänne saadakseni hieman syvyyttä metsään. Lisäsin myös samaa sävyä sivun alareunaan nurmikoksi, koska alareunan vesi ei pienistä korjausyrityksistäni huolimatta miellyttänyt silmääni. Onneksi akryylimaaleja on helppo kerrostaa niin pitkään, että mieluisa lopputulos syntyy!

Seuraavana sekoittelin itselleni tumman ruskeaa, joilla lähdin tekemään oksia sivun reunasta kurottautumaan. Olen jostain syystä aina kammoksunut oksien tekemistä, ne näyttävät kaikkien muiden tekemämä niin vaivattomilta ja kauniilta. Omat oksani tuppaavat näyttämään todella tönköiltä, lieneekö vain harjoituksen puutetta.

Seuraavana oli vuorossa lehtien maalaus. Tässäkin sekoittelin hieman itselleni sopivia sävyjä ja lehtiä maalasin lopulta kolmessa eri vihreän väreissä. Tuputtelin lehtiä oksien mukaisesti, kuitenkin laajentaen niitä myös isompien oksien / runkojen luo samalla täyttäen tyhjää tilaa. Viime kerralla, kun maalailin lehtiä tein sen virheen, etten jättänyt lähes lainkaan taustaa näkyviin. Siitä oppineena tämä onnistui mielestäni suht hyvin. Lisäilin lopuksi vielä pieniä valkoisia yksityiskohtia veteen ja maalaus oli valmis.

Tätä oli lopulta yllättävän rentouttava tehdä. Harmi, ettei minulla ole enää ihan samalla tavalla aikaa maalaamiseen kuin ennen, mutta toivottavasti saan sitä itselleni jatkossa järjestettyä. Kuten jo alussa sanoin oma maalaustaipaleeni on edelleen ihan lapsenkengissä, mutta harjoittelemalla ja hyödyntämällä tutoriaaleja taidot onneksi karttuu. Muistikirjan pinta jämähti taas muutamista kohdista suojateippiin, mutta se ei onneksi ole joka kertaista ja usein tätä tapahtuu vain pieneltä alueelta.

Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Ihanaa päivää juuri sinulle!

– Laura S.

Missä tuunaan – Aliisa

Missä minä sitten tuunaan? Siinä vasta haasteellinen kysymys vastattavaksi. Aivan ensimmäisenä tulee mieleen keittiön ruokapöydän ja olohuoneen työpöydän ääressä, sohvalla, lattialla… Olen siitä hyvinkin onnekkaassa tilanteessa, että taloudessani ei asu ketään muuta vakituisesti itseni lisäksi eli vain minä itse joudun elämään erittäin luovan kaaokseni kanssa ja keskellä. Olen viettänyt viimeisestä seitsemästä vuodesta noin viisi remontin keskellä ja tämän takia tuunauspaikkani on ollut milloin missäkin. Välillä ruokapöydältä on saanut raivata aamupuurolautasen kokoisen tilan, välillä sohvapöydän pintaa ei ole näkynyt kaiken askartelutavaran alta ja niin edelleen… Olen siis todella kokonaisvaltainen tuunaaja.

Tuunaustilani on nyt tavallaan vakiintunut muutama vuosi sitten olohuoneeseen, kun sen osalta vihdoin viimein remontti valmistui ja siirsin nettireitittimen keittiöstä olohuoneeseen. Käsittämätöntä kuinka noin pienellä muutoksella voikin olla niin merkittävä vaikutus. Olen huomannut, että nykyään yhä vähemmän ja vähemmän roudaan tuunaustavaroita keittiön pöydän ääreen, kun aiemmin kannoin askartelulaatikoita keittiöön lähes päivittäin.

Jo julkaistuja ylläpidon ”Missä tuunaan” -haastepostauksia lukiessani, jotka muuten löydät täältä, inspiroiduin itse aloittamaan oman tuunauspaikkani ehostuksen. Tosin tämä urakka on vielä pahasti kesken, koska se iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta syyskuun alussa ja kuitenkin eletään edelleen samaa kuukautta. Tarkoitukseni on parannella pari vuotta sitten torista hankkimani lipasto, jonka pöytälevy on ollut liian pieni ja irti sekä jalkatilaltaan aivan liian ahdas työpöydäksi. Tämän lisäksi painiskelen lähes päivittäin askartelutavarataivaani kanssa. Haluaisin saada mahdollisimman käytännöllisiä, mutta helposti lähestyttäviä säilytysratkaisuja.

Tällä hetkellä tuon edellä mainitsemani työpöytämuutosprosessin keskeneräisyydessä tuunauspaikkoinani toimii pari vuotta sitten kunnostamani klaffilipasto, olohuoneen sohva, rahi ja pöytä. Klaffilipastoa olen käyttänyt pääasiassa tuunaustavaroiden säilyttämiseen, pöytätason ollessa minulle hieman liian matalalla. Pienet ja vähän suuremmat laatikot ovat hyviä eri kokoisten askartelumateriaalien säilyttämiseen, mutta vielä on piiitkä matka tuunauspaikkarauhan lopulliseen saavuttamiseen.

Terkuin Aliisa