Avainsana: 101

Puutarhaunelmia 2.0

Mainos: Ecoline, Micron ja Pilot -kynät Suomalainen Kirjakauppa.

Kirjoitin Kalenterimanian blogiin ensimmäisen Puutarhaunelmia-postauksen keväällä 2019, jonka jälkeen 2020 puutarhassa touhuaminen jäi, kun en päässyt kunnolla edes kävelemään. Nyt leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen, sekä lihaskunnon kasvattamisen jälkeen uhkun jälleen intoa laittaa pihaa. Vuosi 2024!

Aloitin suunnitelmia syksyllä, kun huomasin, että tänä keväänä voimia olisi luultavimmin enemmän. Tein nopean suttuluonnoksen puutarhavihkooni ja melkein siltä istumalta lähdimme mieheni kanssa hakemaan maa-aineita takapihalle. Mies oli poistanut jo aiemmin takapihaltamme nurmikon jämät, joista ollut enemmän haittaa kuin iloa. Nurmikko villiintyy heinikoksi hetkessä, eikä sitä saa kuin siimaleikkurilla siistiksi ruohonleikkurin ollessa liian iso pikku pläntin ajoon. Lopuksi pitää vielä haravoida. Tulimme lopputulemaan, että nurmikko lähtee ja tilalle tulee mukulakivetys. Niitä on talon pääty täynnä, kun kaivoimme niitä kuusi vuotta sitten etupihan mullasta ylös järkyttävän määrän. Pohjatyöt on takapihalla siis tehty. Nyt odotamme keväisempiä kelejä sadannen takatalven jälkeen, että pääsisimme nakuttelemaan mukulakiviä paikalleen.

Olen monta vuotta haaveillut jo pergolasta takapihallemme, jonka varjossa voisi oleskella, mutta valmisversiot ovat liian isoja tai pieniä. Tukevaa runkoa voi rakentaa alusta itse vasta, kun päätämme vaihtaa terassilaudoituksen. Minusta aika olisi jo, mutta kukkaro päättää. Nyt suojana on ollut muutaman vuoden purjevarjo. Se on ihan kiva, mutta sen kanssa saa vahtia sääoloja, ettei ota liiaksi tuulta alleen. Löysin kuitenkin vastikään kesäuutuuksista uudenlaisen pergolan edullisesti, joka pitää mitata, olisiko siinä meille ratkaisu tulevaksi kesäksi?

Tänä vuonna aion taas kasvattaa hyötykasveja takapihallamme, nyt kun tiedän, ettei lomaa ja lomareissuja tule, olen ainakin niitä sitten kastelemassa. Aikaisempina vuosina olen yrittänyt kasvattaa kurpitsaa ja avomaankurkkua huonolla menestyksellä, mutta periksi ei anneta. Kirsikkatomaatit sen sijaan rakastavat takapihamme kuumuutta ja satoa on aina riittänyt läpi kesän. Myös raparperi viihtyy savisessa maassamme aidan varjossa. Yrtit ja mansikat ovat myös vakiokesävieraita.

Kukat ovat paheeni keväästä syksyyn ja tummat mustaan taittavat sekä lilat sävyt ovat lemppareitani. Rakastan hortensiaa, laventelia ja heinäkasveja, mutta pihan kaunein kruunu on ehdottomasti pionit. Niitä onkin kaksi pensasta etupihalla ottamassa vastaan kivipenkissä. Etupiha on ollutkin valmiina jo pidemmän aikaan. Hyvin tehty kivipatio ammattilaisten toimesta ja sohvaryhmä etupihan varjossa on mukavaa vaihtelua paahteiseen kesään. Pensasaitamme on kuitenkin ikuinen murhe. Se on kiva kesällä, kun minä olen sen joka ikinen kevät leikannut, kunnes se alkaa loppukesästä taas rehottaa ja syksyllä siistin sen jälleen. Työleiri! Olen toivonut siihen ihan tavan valkoista lauta-aitaa, mutta mikä vuosi se siihen tulee, on kysymysmerkki?!

Toteutuuko kaikki suunnitelmat, saa nähdä, mutta sen tiedän, että aion nauttia keväästä syksyyn kasvihulluuteni kanssa puutarhassamme ja keksiä lisää hulluja ideoita. Se mikä on varmaa, niin kauan haaveilemani vesielementin meinaan rakentaa takapihan terassille solisemaan. Ihanaa kevättä ja hyviä suunnitelmia kaikille, niin puutarhaan kuin parvekkeillekin.
– Tia

Plan with me – Carita

Pitkästä aikaa pääsin kirjoittelemaan perinteistä plan with me -postausta, edellisestä tuntuukin olevan jo tovi! Vaikka itse postaus on lopulta yksinkertainen, tuntui kirjoittaminen yllättävän vaikealta. Olen tottunut koristelemaan kalenteria aika aivot narikassa ja nyt piti suorastaan pysähtyä välillä tarkastelemaan, mitä oli siihen mennessä saanut aikaan. Katsotaanpa mitä syntyi.

En ole pitkään aikaan ostanut oikeastaan mitään uutta, vaan olen pyrkinyt käyttämään pois jo olemassaolevia materiaaleja. Välillä se on tuntunut haastavalta, koska toki monet lempparit on jo käytetty ja jäljellä on niitä toiseksi parhaita vaihtoehtoja tai jopa sellaisia, jotka eivät ole niin mieleen. On siis pitänyt hieman myös löytää uusia tapoja tekemiseen.

Tällä kertaa lähdin siinä mielessä hyvin perinteisesti liikkeelle, että valitsin ensimmäisenä niin sanotun pohjawashin. Teen näin aika usein, että nappaan yhden tai kaksi washiteippiä, joilla selätän valkoisen paperin kammon ja jatkan sitten siitä. Mielessä oli tällä kertaa luoda jotain melko neutraalia. Kestikin hetken, ennen kuin löysin kätköistäni kyseisen washin, mistä voinee päätellä, että neutraalius ei ole ehkä minulle yleensä kaikkein ominta.

Vuosien varrella olen hamstrannut yhden jos toisenkin Mambin (Me and My Big Ideas) tarravihkon, ja vaikka monet niistä onkin aika hyvin koluttu läpi, riittää niissä edelleen valtavasti käytettävää materiaalia. Nappasinkin aika fiilispohjalta pinosta muutaman tarrakirjan ja aloin selailla niitä läpi sen toivossa, että joku herättäisi inspiraatiota.

Olin tosiaan jo washiteipin kohdalla päätynyt melko neutraaliin värimaailmaan, joten suhteellisen neutraalisti jatkoinkin. Viime aikoina koristelutyylini on muuttunut jossain määrin käytännöllisempään suuntaan. Aiemmin aukeamat täyttyivät pääasiassa erilaisista näteistä kuvista, mutta nyt mukana on enemmän myös erilaisia listatarroja ja muitakin funktionaalisempia tarroja. Osasyy voi olla se, että iso osa niistä näteistä tarroista on jo käytetty, mutta samaan aikaan koen, että kaipaan nykyään vain vähän erilaista fiilistä kalenteriin kuin ennen.

Aukeama alkoi muodostua aika itsestään, kun valitsin muutamia tarroja parista eri tarrakirjasta. Pyrin yleensä aina tiedostamattani pitämään jonkinlaisen harmonian valitsemissani väreissä, ja aina jos käytän jonkin tarran, pyrin lisäämään sille vähintään ”parin” johonkin toiseen kohtaa aukeamaa. Näin vältän sen, että lopputuloksesta tulisi mielestäni liian kaoottinen.

Tämä aukeama oli valmis aika nopeasti, kun tosiaan käytin vain kahta materiaalia. Tämän takia juuri rakastankin tarroja, ne ovat niin helppoja ja monikäyttöisiä! Joskus taas saattaa vuorostaan olla sellainen olo, että haluaa kokeilla ja testailla erilaisia materiaaleja ja tehdä jotain vähän villimpää, mutta nyt ei ollut sellainen päivä. Nyt oli ”helppoa, yksinkertaista ja sopusointuista” -päivä.

-Carita