Avainsana: 2018 kalenteri

Vuosi yksissä kansissa

Sain muutama viikko sitten kasattua vuoden 2018 Color Crushini vihdoin kasaan. Loppuvuoteen kasaantuneet kiireet tarkoittivat, ettei mulla vain yksinkertaisesti ollut aikaa tuunata kyseistä kalenteria tahtomallani tavalla, ja se näkyi tyhjien sivujen merkeissä. Halusin kuitenkin kasata koko vuoden samoihin kansiin – kuten olin tehnyt edeltävänäkin vuonna – joten vähitellen ajan kanssa tartuin kaljuihin aukeamiin.

Kalenterin kanssa voi harrastaa monella tavalla, mutta minulle se tapa vaan nyt sattuu olemaan sellainen, etten voi luovuttaa kesken. Ajatuskin puoliksi täytetystä CC-parasta tuntui epämiellyttävältä. Moni olisi varmasti jättänyt viimeiset sivut suosiolla täyttämättä, sillä eihän niitä varsinaisesti enää tarvitse seuraavan vuoden helmikuussa muistella. Minä kuitenkin palasin niihin, kunnes paketti oli kasassa.

Täysinäinen ja pursuileva kalenteri, jonka nepparin sain juuri ja juuri kiinni, miellyttää silmääni älyttömästi toisen pullukkakalenterin kanssa hyllyllä. Sivuille mahtuu monia muistoja, sitä enemmän tarroja, ja halutessani voin palata mihin viikkoon vain ja ne ovat osa kokonaisuutta.

Perfektionismi on pahimmillaan raadollista pakkotyöskentelyä, mutta onneksi kalenteriharrastuksen kanssa se ei osaltani kuitenkaan ole mitenkään tappavan vaarallista. Mieluummin käytän tunteja pienesti pakottaen itseni väsäämään vuoden viimeisiä viikkoja pari kuukautta myöhemmin kalenteriin, kuin tyydyn vajaaseen pakettiin. Ja jos totta puhutaan, ei mulla olisi varmaan ollut parempaakaan tekemistä. Siispä tarroja ja washeja kehiin!

Tätä kirjoittaessani en ole edes aloittanut rakentamaan vuoden 2019 Color Crushiani, vaan olen kirjannut menoni ainoastaan saamaani Personal Planneriin. Onneksi en jaksa ottaa aikaansaamattomuudesta stressiä, sillä tiedän palaavani pinkin CC:n pariin, kun minulla on sille paremmin aikaa ja jaksamista. Se ei onneksi voi karata mihinkään odotellessaan.

– Milja

Uuden kalenterin käyttökokemuksia – Kokuyo Jibun Techo

Aloitin heinäkuun alussa käyttämään My Indie & Co:lta kokeiluun saamaani Kokuyo Jibun Techo -kalenteria enemmän kuin innoissani. Kesälomani sijoittui heinäkuulle, enkä ole lomani aikana koskenutkaan varsinaiseen planneriini, sillä tämä kevyt ja kätevä tyyppi on vienyt minut mennessään. Ajattelin kalenterin saatuani, että se tulisi toimittamaan vähän kaikkien hommaa – post-it-lappujen, aikatauluttamisen, muistilistojen, ja varsinaisen kalenteritoiminnan. Vaikka seuraavat kuvat ovatkin monen silmään varmaan enemmän kuin kaoottisia, on niissä minulle tarkat infot hyvinkin selkeästi.

Jibunin kanssa on enemmän kuin helppoa siirtyä värikoodaamisen ihmeelliseen maailmaan, joka on ollut lempitapojani merkata menojani jo yli kymmenen vuoden ajan, mikäli tarrat eivät ole käytössä. Olen värikoodannut yläasteikäisestä asti kalentereitani, joten oli suorastaan nautinto päästä toteuttamaan sitä jälleen. Työajat olen merkannut violetilla, kun taas unen määrä on saanut sinisen sävyn omakseen. Eli toisinsanoen ensimmäiset kynät, jotka pöydältäni löysin. Unimerkinnöistä voi lukea hyvin sen, miten onneton unirytmi voikaan ihmisellä olla, kuten myös sen, miten loman alkaminen vaikutti unirytmiini hyvin vahvasti. Aion tilastoida nämä tunnit vielä erilliselle sivulle Jibuniini, kunhan keksin, miten niitä haluan tilastoida.

Kynien käytön suhteen en ole ottanut stressiä, ja merkinnät kirjaankin sillä, mikä nyt ensimmäisenä sattuu käteen löytymään. Kalenteri toimii minulla pikaisten merkintöjen, muistiinpanojen yms alustana, joten tiettyihin kyniin sitoutuminen heikentäisi motivaatiotani kirjata asiat ylös, mikä taas aiheuttaisi sen, että hilloaisin kaikkia näitä pieniä asioita aivoissani tuskastumiseen asti. En ole aiemmin käyttänyt muistilappuja, ja normaalisti hilloamistekniikka on ollut se mun juttu, mutta voitte kuvitella millainen ahtaus aivoissa alkaa olemaan, kun pakottaa itsensä muistamaan jokaisen pienenkin tapahtuman yli kuukauden ajan jokaiselta päivältä. Jibunin myötä näin ei pääse käymään, ja voin täyttää nuo muistitilat jatkossa jollain astetta hyödyllisemmällä.

Yksi omista suosikkijutuistani tämän kalenterin suhteen on saatavilla olevat, täydellisesti mitoitetut muistilaput. Ihanan värikkäät minilaput näyttävät silmääni jotenkin enemmän kuin miellyttävältä, ja niiden päälle on helppo kirjoittaa. Plussaa myös todella hyvästä liimapinnasta! Sain Jibun Techon muutamia oheistuotteita myös kokeiluun kesän aikana, ja nämä post-itit ovat tulleet käytössäni jäädäkseen. Näillä on niin helppo korostaa tärkeimpiä menoja ja asioita, ja ne nyt ovat vaan pirun somia.

Japanilaisen tilaihmeen etutaskuista löytyvät korttiosiot kantavat todella kätevästi rakkaita muistilappujani. Taskusta ne on myös näppärä löytää tarvittaessa. Ajattelin sijoittaa muihin taskuihin ajan myötä mm. washisampleja, tarpeellisia käyntikortteja ja muuta pientavaraa, mitä nyt sattuisi menossa mahdollisesti tarvitsemaan.

Jibun Techo on tullut selkeästi jäädäkseen omaan kalenteriarsenaaliini, ja on hyvin todennäköistä, että tämän loppuessa sijoitan uuteen yksilöön. Onneksi loppumisesta ei tarvitse ihan vielä olla huolissaan, ja saan nauttia kalenteriseuralaisestani vielä kuukausien ajan.

Joko teitä on kalenterikärpänen purrut japanilaisten mallien suhteen? Mikäli teitä jäi Jibun Techo kutkuttelemaan, muistakaa käydä seuraamassa My Indie & Co:n Instagram– sekä Facebook-sivuja, niin mahdolliset uutuudet eivät jää huomaamatta!

– Milja