Avainsana: äiti-tytär

Kesäretki Vihkokauppaan

Parisen viikkoa takaperin oli yksi tämän kesän kalenterimania-kohokohdistani, oli nimittäin reissupäivä Tampereelle. Äidin kanssa yhdessä kahden maanikon voimin hyppäsimme aamusesta liikenteeseen, ja strattailimme auton keulan kohti Tamperetta. Mikäs muukaan osoite olisi ollut ensimmäisenä navigaattoriin kirjoitettuna, kuin Hämeenpuisto 31? Jep, Vihkokaupan osoitehan se!

Matka sujui joutuisasti, ja sopivasti hieman Vihkokaupan ovien auettua jo olimmekin kärppinä paikalla. Ja miten ihana olikaan päästä paikanpäälle.. Koko Vihkokaupan tila huokuu omanlaistaan rauhaa ja iloa, sama seesteinen olo on jäänyt itselleni kerran aiemminkin kun olin päässyt käymään Vihkiksessä. Siitä tunnelmasta oli ihana imeä itseensä positiivista energiaa.

Ja entäs sitten ne tuotteet..? I-H-A-N-U-U-K-S-I-A. Kun 98% ajasta tavaroita katselee verkkokaupan kautta monenkin liikkeen osalta, on tuotteiden livenä näkeminen ainakin itselleni aina tietenkin ihanaa, mutta myös hieman häkellyttävää. Kaikki oli yhtäkkiä siinä naaman edessä, käsin kosketeltavissa ja tutkittavissa.

Jos olisin ollut ostamassa uutta muistikirjaa bullet journaliksi eli bujoiluun, tai päiväkirjaksi, olisi tämä ollut oikeaakin oikeampi hetki siihen. Muistikirjoja ja vihkoja kun kaupan nimen mukaisesti nimittäin hyllystä löytyi. Paljon. Ja montaa sellaista mallia tai merkkiä en ainakaan itse bongannut, josta ei olisi ollut näytekappaletta avattuna. Täydellinen hetki testailla eri muistikirjojen aukeavuutta, silitellä erilaisia sivuja, testailla miten kynät toimivat missäkin…

Hillitsin (tällä kertaa) kuitenkin itseni ja jätin vihkot ostamatta, mutta muutamaan kynään tuli sorruttua. Esimerkiksi Tombown Twintonet olivat olleet tuttuja vain nimen ja netissä nähtyjen kuvien puolesta, mutta sävyjen livenä näkemien, ja kynien itse testaaminen vakuuttivat minut nappaamaan muutaman ostoskoriin. Myös Fudenosuken värilliset versiot olivat viimein sormien ulottuvilla muutenkin kuin virtuaalisesti, ja pinkki oli pakko lopulta saada.

Reissupäivä oli todella antoisa, ja kotimatkalla tuli poikettua vielä Ideaparkissakin pyörähtämässä. Kotiin päästyä olo oli muunmuassa iloinen, ja väsynyt. Päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin Vihkokaupan uniikki tunnelma, ja Sandyn lämpöisyys. Siispä iso kiitos Sandy, kiitos Vihkokauppa – vierailusta jäi ostosten lisäksi käteen jälleen paljon muutakin.

♥, Inka

Äiti-tytär tuunaustuokio

Vietimmepä kesällä tyttären kanssa pari päivää yhdessä. Kuinka ollakaan, kalenterimaanikoita kun molemmat olemme, yksi ilta hurahti vallan askartelu- ja tuunailupuuhien parissa. Inka ehdotti, että koristelisimme toisillemme viikkoaukeamat tn-vihoistamme. Niinpä kumpikin valkkasi omista kalentereistaan sopivan aukeaman ja aloimme toimeen.

Halusimme tehdä tämän niin ettei kumpikaan näe mitä toinen tekee. Kaikesta tuunausromppeesta oli helppo väsätä ”muuri” välillemme, vastakkain kun saman pöydän ääressä olimme. Välillä piti kuitenkin varmistaa: ”Et kai vaan kurki ?” Pienen hetken aluksi oli sellainen olo, että ”apua, mitä mä uskallan tehdä.” Mutta kun sitten sai aloitettua, ei se tuntunutkaan enää hankalalta.

Aika vierähti tuossa puuhassa nopeasti, kaiken kaikkiaan siinä taisi vierähtää pari tuntia.

Kumpikin sai -yllätysyllätys-vaaleanpunasävyisen aukeaman ja olimme molemmat ihastuneita. Ihastusta herätti myös se, miten erilaisilla tyyleillä koristelimme ja tulos oli miellyttävä. Olemme viettäneet monia hetkiä kalenteripuuhien parissa. Voisi ehkä jopa sanoa että tämä yhteinen harrastus on lähentänyt meitä.

Kuinka moni teistä tuunailee äidin, tyttären, ystävän tai muun läheisen kanssa? Entä koristeletteko toisillenne kalenteriaukeamia? Minulla vaihtui syksyllä tn-kalenteri miniplanneriin, johon heti pyysin Inkaa koristelemaan yhden aukeaman ja ihana tuli siitäkin.

Tiia M.

KUVAT: INKA PAAVILAINEN