Avainsana: harrastukset

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

Kun tämä teksti julkaistaan, on jo maaliskuu. Minulle se tarkoittaa sitä, että on virallisesti kevät. Täytyy sanoa, että on sitä jo odotettukin. Talvi on ollut monilta osin ihana, mutta myös todella raskas. Etenkin alkuvuosi on kaikkine työkiireineen ja muine arjen haasteineen tuntunut kestävän ikuisuuden. Välillä on tuntunut siltä, että tähänhän tukehtuu. Samaan aikaan on kuitenkin lohduttanut tieto siitä, että tämä, kuten kaikki muutkin ajanjaksot elämässä, menee kyllä ohi.

Toivotankin kevään avosylin vastaan. Menee vielä hetki ennen kuin kaikki lumet ovat kunnolla sulaneet ja voidaan olla varmoja siitä, että uutta ei enää tule. Rakastan kuitenkin sitä, miten päivä päivältä voi nähdä enemmän ja enemmän kevään merkkejä heräilevässä luonnossa. Samaan aikaan päivä päivältä huomaa, miten omakin mieli piristyy samaa tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa.

Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tai suunnitelmia kevään varalle, mutta uskon ja toivon, että arki tasoittuu vähitellen. Töissä kiireet tuskin loppuvat, mutta kun oma mieli on virkeämpi, on myös enemmän sietokykyä jaksaa kiireiden ja stressin keskellä. On myös ihanaa, että voi taas pikkuhiljaa alkaa nauttia ulkoilusta enemmän, kun ei tarvitse joka askeleella pelätä kaatuvansa tai kastuvansa ihan läpimäräksi. Se tuo mukavaa vastapainoa työpäiville.

Toivon myös, että alkuvuoden sairastelut ja urheiluvammat alkaisivat nyt olla takana päin ja voisin taas keskittyä tekemään asioita, joita rakastan. Harrastukset ovat itselleni niin suuri voimavara arjessa, että huomaan olevani aivan kuin eri ihminen, jos en pääse toteuttamaan itseäni. Erityisesti liikunnan puute heijastuu suoraan omaan mielialaan ja yhdessä työntäyteisten viikkojen kanssa se on kyllä aivan takuuvarma kombo saada mieli matalaksi. Niinpä olenkin nyt ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että olkapäävamman jälkeen olen uskaltanut vähitellen taas palata treenien pariin. Varovasti täytyy yhä ottaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä. Aikamoinen klisee, joka kuitenkin aika usein pitää paikkansa: Kaikki kyllä järjestyy.

Mukavaa alkanutta kevättä ja ihanaa naistenpäivää!

-Carita

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

eletään jo maaliskuuta, mikä on minulle aina tarkoittanut sitä, että kevät on vihdoin koittanut. Valon määrä lisääntyy, luonto alkaa herätä eloon ja joka puolella alkaa vähitellen olla lupauksia lähestyvästä kesästä. Sitä tuntee itsekin heräävänsä eloon aivan eri tavalla.

Kevät tarkoittaa minun töideni osalta toisaalta usein myös lisääntyvää kiirettä. Mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä enemmän lähestyvä kesälomakausi painaa päälle ja projekti yksi toisensa jälkeen täytyisi saada valmiiksi. Henkilökohtaisessa elämässä kevät on kuin piristysruiske talven aikana tahmealta tuntuville harrastuksille, ja huomaan jälleen olevani siinä tilanteessa, että intoa ja paloa kaikkeen on paljon enemmän kuin olisi aikaa. On siis aika selvää, että tasapainoilu työn ja arjen välillä ei aina ole kovin helppoa ja jos ei pidä varaansa, päätyy polttamaan kynttilää molemmista päistä.

Viime vuosina olen päätynyt kovin helposti toistamaan samaa kaavaa. Töissä haalin itselleni paljon tekemistä ja otan mielelläni vastuuta. Haluan olla kaikessa mukana enkä osaa sanoa ei silloinkaan, kun en haluaisikaan johonkin juttuun mukaan. Olen tehokas ja tunnollinen työntekijä, joten tottakai myös teen kaiken, minkä olen luvannut. Samaan aikaan vapaa-aika kuluu harrastamalla erilaisia liikuntalajeja salilla käymisestä ilma-akrobatiaan ja tanssiin, koiran kanssa lenkkeilemällä, lukemalla ja askartelemalla. Ja aivan kuten töissä, myös vapaa-ajalla olen tehokas ja tunnollinen (suorittamaan omaa elämääni), ja näin ollen olen pyrkinyt mahduttamaan kaiken viikkoihini tavalla tai toisella. Usein siten, että olen nipistänyt jostain muusta osaa päivää, eli vaihtoehtojen ollessa vähäiset, yöunista. Tästä lienee aika helppo päätellä mihin tämä kierre johtaa ja lopulta päättyy.

Pari kolme vuotta sitten tapahtuneen loppuunpalamisen ja siitä seuranneen sairasloman myötä heräsin vähitellen siihen todellisuuteen, etteivät asiat voi jatkua enää samalla kaavalla. Hiljalleen sekä itsekseni että terapiassa (joka on sittemmin jo päättynyt) olen tehnyt sekä pieniä että suuria muutoksia ja opetellut erilaista suhtautumista arkeen. Olen nyt reilu vuoden ollut uudessa työpaikassa, mikä oli ehdottomasti paras tekemistäni päätöksistä vähään aikaan. Kiireisistä kausista huolimatta teen työkseni asioita, jotka ovat minulle mieleisiä ja olen myös oppinut ottamaan paremmin vastuuta omasta työkuormastani sekä liputtamaan ajoissa muillekin, jos se meinaa kasvaa liian suureksi.

Innostumiseen taipuva luonteeni ei toki ole muuttunut mihinkään, joten minulla on edelleen aika ajoin haasteitaa vapaa-aikani suunnittelussa sekä tekemisen ja levon välisen tasapainon löytämisessä. Niinpä voinkin todeta ihan suoraan, että edelleen harrastan paljon kaikenlaista ja koen, että harrastukset ovat tärkeä osa minua. Olen kuitenkin vähitellen opetellut luopumaan joistain asioista, pitämään taukoja ja jättämään tilaa palautumiselle. Niinpä minulla on tällä hetkellä viikossa myös sellaisia päiviä, kun en mene mihinkään enkä etukäteen suunnittele mihin käytän tunnit työpäivän jälkeen. Joskus se tarkoittaa ex tempore -salireissua, joskus taas kirjan kanssa viltin alle käpertymistä, joskus ei mitään lähellekään noin kehittävää. Pääasia on, että annan välillä aivoilleni tilaa lopettaa suorittamisen ja pysähdyn kuuntelemaan, mitä mieleni ja kehoni oikein tahtovat.

Kun on paljon kaikenlaista pöydällä, arjenhallinta ei tosiaankaan ole aina helppoa. Kalenteri on aina ollut minulle ensisijaisesti ajanhallintaväline ja on sitä edelleen, vaikka sen koristelu onkin yksi rakkaimpia harrastuksiani. Koen, että tällä hetkellä tarvitsen kalenteria kenties enemmän kuin vuosiin. En sen takia, että menot olisivat maagisesti lisääntyneet, vaan sen takia, että pystyn oikeasti suunnittelemaan elämääni siten, että se tukee omaa hyvinvointiani ja en taas päädy polttamaan itseäni loppuun. Hyödynnän myös paljon erilaisia trackereita (joista kenties lisää myöhemmin), jotta pitäisin huolta niistä asioista, joilla on päivittäisen jaksamisen kannalta merkitystä, kuten ne aiemmin mainitut yöunet.

Kevät, kuten jokainen vuodenaika omalla tavallaan, tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Muistetaan ottaa ne innolla vastaan, mutta pidetään samalla itsestämme huolta.

-Carita