Avainsana: heidi swapp

Kalenterimatkani – Laura H.

* MAINOS – Ajasto *

(Kuvissa esiintyvät Note a5 (2022), Piste ja Make mini saatu Ajastolta)

Tämän vuoden viimeistä haastepostausta viedään ja on minun vuoro pohtia kalenterimatkaani vuosien varrelta. Täältä pääset lukemaan muiden postaukset.

Minun kalenterimatkani on alkanut jo lapsuudessa. En muista minkä ikäinen olin, mutta sain lahjaksi ihanan pörröisen Nalle Puh -kalenterin. Omani tosiaan oli Tiikeri. En muista kirjoitinko siihen ikinä sisälle mitään. Se oli kuitenkin ensimmäinen muistamani kalenteri. Muistan myös lapsuudestani, kun toinen mummoni luki Yliopiston almanakasta nimipäiviä.

Ensimmäinen muistoni kalenterista, jonne olen tehnyt merkintöjä ja muistiinpanoja on ollut lukiossa lukiolaisten liiton kalenteri. Niitä käytettiin ja täytettiin kaverin kanssa ahkerasti. Kaikki merkinnät tehtiin erivärisillä Stabiloilla. Lukion jälkeen olin pitkään ilman paperikalenteria ja käytin puhelimen kalenteria, josta saa muistutukset päälle. Edelleen merkitsen sinne tärkeitä muistettavia asioita.

Ensimmäinen paperinen kalenterini oli bujo, jonka aloitin liittyessäni Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Tästä kalenterista löytyy flip through -video YouTubesta. Muistan etsineeni ryhmästä ja netistä erilaisia videoita sekä kuvia ispiraatioksi uusiin aukeamiin.

Bujosta siirryin Heidi Swapp -merkkiseen memory planneriin, jossa oli ihanat kultaiset glitter-kannet. Rakastin näitä kansia yli kaiken. Yleensä aina koristelin kuukauden verran suht samaan tyyliin. Peitin kalenterin sivuja mahdollisimman paljon erilaisilla paperilla, sillä en tykännyt kaikista sivuilla olleista jutuista. Tein tähän kalenteriin myös tosi paljon erilaisia laminoituja välilehtiä sekä shakereita.

Isommasta Heidi Swappista siirryin pienempään eli personal kokooiseen ja nämä kannet ostin ylläpidon ihanalta Inkalta. Muistan, että olin mökillä ja ne postitettiin lähimmälle Ärrälle, joka oli kahdenkymmenen kilometrin päässä. Näiden kansien sisälle ostin Ajaston ihanat Planner-insertit kolmena vuonna putkeen. Ja aina vanhat insertit sidoin silkkinauhalla kiinni, jotta sain kannet uudelleen käyttöön. Koristelutyyli on pysynyt aina suht samanlaisena samoissa inserteissä. Vuoden 2020 sivut jäivät kateisiin, mutta yläpuolella on vuodelta 2019 ja alapuolella 2021 kuvia. Kuusikulmiot ovat kulkeneet ainakin vuodesta 2019 asti mukana kalenterin koristelussa. Yhdessä vaiheessa bongasin kuusikulmioita ihan kaikkialta esim. lattioista ja seinistä.

Vuonna 2022 sain ensimmäisen yhteistyökalenterini Ajastolta, kun liityin Kalenterimanian ylläpitoon. Muistan edelleen sen kriisin, joka tuli kalenterin kanssa. Renkaista sidottuihin sivuihin siirtyminen oli ajatuksena aluksi haastava, mutta lopulta rakastuin kalenteriin. Note A5 kalenterissa on aukemaan toinen sivu ajateltu nimensäkin mukaan muistiinpanoille. Minä tein siitä sivusta tilan erilaisille kollaaseille, jotka leviävät osittain viikkosivun puolelle.

Vuodelle 2023 sekä 2024 ostin itse note A5 -kalenterit. Joten lopulta rakastuin kalenteriin, jota aluksi pelkäsin. Vuosien varrella ei ihan hirveästi ole koristelutyylini tämän kalenterin kanssa muuttunut. Olen aina välillä kokeillut erilaisia asioita, mutta kuitenkin palannut takaisin tuttuun ja turvalliseen tyyliin.

Kalenteri ei ole tainnut oikeastaan koskaan olla minulle ajanhallinnan väline. En ole oikeastaan ikinä kuljettanut kalenteria mukanani, paitsi sitä puhelimen. Siksi sieltä löytyykin tärkeimmät jutut. Paperinen kalenteri, ja sen koristelu, on ehkä enemmänkin ollut hetki omaa aikaa ja luovaa tekemistä.

~ Laura

Kalenterimatkani – Inka

Helou helou helou! Nyt on menossa torstaipostausten sarjassa vanhojen muistelemista, oman tuunaustyylin muuttumisen ja tekemisen pohdintaa. Ja vooooi pojat, kyllä sitä jo alkaa muisteltavaa ollakin! Kaivoin oikein Instagramin uumenista kuvan sen kalenterin kannesta, jonka kanssa taipaleeni kalenterimaanikkona alkoi. Kirkkaan sinisen turkoosi, hyvin perus vuosikalenteri löysi tiensä elämääni muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta. Silloin elettiin alkuvuotta 2016, ja kuvittelin että kalenterin ostamalla saisin elämäni järjestykseen ja menojen kirjaaminen ylös maagisesti pyyhkisi masennuksenkin pois. Eihän se nyt aaaaivan niin kyllä mennyt, mutta sitäkin merkityksellisempiä kohtaamisia, kokemuksia ja kultaakin kalliimpia ihmisiä olen kyllä saanut elämääni.

Ennen kuin alan vollottamaan enempää nostalgiapäissäni fiilistellessäni, jatkan itse kalentereiden muistelua. Käytöstä onkin vajaan kahdeksan (8!!!!) löytynyt melkoinen arsenaali erilaisia kalentereita. Kenties suurimmat ihastukseni kalentereiden kaninkoloon pudotessa olivat Happy Plannerit, sekä Heidi Swappin rengaskalenterit. Kumpaakin on käytöstäkin löytynyt, kuin myös erilaisia bujoilu-virityksiä, pari hassua Traveler’s Notebookia, useampia erilaisia Ajaston kalentereita (joista vielä tänä päivänäkin muistelen eniten lämmöllä *tätä* Note A5 -kalenteria), mitä upein Aura, personal plannerin kustomoitu kalenteri…. Ja lisäksi vielä kaikki ehkä noin 3 miljoonaa erilaista sekalaista muistikirjaa, teemavihkoa ja art journal -viritelmää. Olen melko varma että luettelosta vielä jotain unohtuikin. Ehkä tässä voisikin pikkuhiljaa jo alkaa perustamaan omaa pientä kalenterimuseota vuosien varrelta kertyneistä aarteista. Sen avajaisissa tietysti tuunattaisiin vieraskirja-kalenteria. En tiedä mikä on vieraskirja-kalenteri, mutta kyllä sellaisen aina saisi keksittyä!

Kalentereissa, kuten selväksi jo varmasti tulikin, on tullut kokeiltua vähän sitä sun tätä laidasta laitaan. Isoa, pientä, keskikokoista, päivättyä ja päiväämätöntä, sekä vaaka- että pystypäiväisiä viikkonäkymiä… Ja VIELÄKÄÄN en ole vakiintunut tiettyyn malliin! Tänä vuonna olen kalenteroinut Ajaston kauniiseen A5 Project365 -planneriin, kun taas viime vuonna menossa mukana kulki niinikään Ajaston kalenteri, mutta paljon pienempi Color A6. Ensi vuodelle olen huomannut haaveilevani ensimmäistä kertaa ikinä jostakin kauniista japanilaisesta kalenterista, mutta myös sivujen tilaaminen joihinkin tyhjänä oleviin A5 rengaskansiin houkuttelee. Vaihtelu virkistää ja kaikissa kalentereissa on omat hyvät puolensa, sen olen oppinut!

Mitä tuunaustyylin kehittymiseen tulee, niin siinä on kyllä muuttunut asiat ajan myötä paljonkin. Varsinkin sen suhteen, ettei aikaa tuunaamiseen yksinkertaisesti ole enää niin paljoa kuin harrastuksen pariin löytäessä oli. Kun suurin alkuhuuma oli käynnissä, löysi aukeamille tiensä jos jonkinlaista pientä silppua, ja yhteen aukeamaan saattoi upottaa aikaa jopa monia tunteja. Nykyisin tuunailu on enemmän ”pari pätkää washia ja kourallinen tarroja, tadaa'” -tyylistä, ja pidemmän kaavan kautta pipertämiseen tulee löydettyä/otettua aikaa harvemmin.

Alkuajan tuunailuista haikailen tietynlaista luovempaa otetta. Kun tarvikearsenaalia ei vielä ollut liki pienen askartelukaupan verran, tuli hyödynnettyä useammin esimerkiksi lehtileikkeitä. Toki lehtikuvat inspiroivat vieläkin, mutta usein valmiit tarrat vievät nopeudella ja helppoudellaan voiton. Muistan myös elävästi kun onnessani ostin ensimmäiset tuunailuteippini – ne olivat muovisia, ilmeisesti sähköjohtoihin tarkoitettuja yksivärisiä teippejä. Kovin olivat kumisen tuntuisia mutta miten paljon iloa noista värikkäistä pätkistä silloin saikaan revittyä!

Tälläisiä muisteloita ja fiiliksi herätti allekirjoittaneessa tämänkertainen torstaihaaste – mitä sinä ajattelet ensimmäisenä jos mietit omaa kalenterimatkaasi?

-Inka