Avainsana: hyvinvointi

Mielenterveysviikon terveisiä á la AJ

Kalenterimania on todella suuressa roolissa siinä, että jaksamiseni riittää ja tunnen iloa siitä, että luon jotain. En olisi ikinä uskonut, että vaikutus voi olla näin suuri! Kotiaitinä ollessani työaika kun ei lopu ikinä ja on vaikea raivata tilaa niille omille jutuille kaiken niin sanotun pakollisen lomaan. Ilman Kalenterimaniaa minulla tuskin olisi harrastuksia – eli aivan sama tilanne kuin ennenkin. Ahdistus iskee kun sopii menoja tai pitää hoitaa asioita – se saa minut pysymään kotona. Masennus iskee kun olen ”vain” kotona enkä tee ”mitään”. Olo on näinä aikoina huono ja kuva itsestä huononee huononemistaan. Se on tavallaan oravanpyörä mistä ei pääse pois. Onnea on tämä harrastus, joka on läsnä joka paikassa. Tämä ei katso aikaa eikä paikkaa: silloin kun siltä tuntuu ja mukana on välttämättömimmät, niin saa toteuttaa itseään. Siksipä mukanani kulkee Traveler’s Notebook ja sen takataskussa jos jonkinlaista paperituotetta. Penaalissa on muutamat kynät, liimarolleri ja muuta pientä. Niillä olen pärjännyt silloinkin kun aikaa on vain hetki tai on vain se yksi ajatus, jonka haluaa tallentaa.

Kalenterimania on paitsi kiva harrastus, se myös auttaa minua seuraamaan omaa vointiani. Itse kalententeriosiossa minulla ei ole mitään seurantaa, mutta välissä kulkevassa pistevihkossa on. Piirtämääni trackeriin väritän päivän fiiliksiä sen mukaan miten ne ovat päivän aikana muuttuneet. Sen lisäksi tracker systeeminä on hyvä myös päivittäin muistettaviin asioihin, kuten askelmäärätavoitteeseen, vitamiinien ottoon ja vedenjuontiin. Nämä helpottavat minua seuraamaan miten olen ollut aktiivinen ja vaikutusta mielialaan – ja toisinpäin. Traveler’s Notebookissani on myös päiväkirjaosio, johon saan purettua mielestäni negaa tai muita ajatuksia, jotka siellä tarpeettoman paljon pyörivät. Monesti se auttaakin. Kun sen asian saa kirjoitettua niin siitä tulee konkreettista ja jollain tavalla häipyy mieltä täyttämästä. Näiden lisäksi kalenterissa kulkee mukana listaosio, ruutuvihko ja blanko vihko – hyvin ne kaikki ovat käyttötarkoituksen löytäneet! Traveler’s Notebookini on monipuolinen ja kätkee sisäänsä kätevästi niin monenlaista, että on jopa vaikea olla sitä näpertämättä. Se helpottaa kovasti mieleni tasaamista ja ajatuksieni järjestämistä Joskus vain koristelen itselleni sivun tai aukeaman, jotta pääsen fiilikseen. Erilaiset tsemppilauseet ja kuvat ovat myös tärkeitä minulle. Välilehtinä ne ovat korvaamattomia ja tuovat hyvää mieltä!

Traveler’s Notebookin lisäksi teen aktiivisesti myös Project Me:tä. Aivan sitä varten hankin Nuuna-muistikirjan, joka myöskin näkyy kuvissa. Nuunat ovat olleet suuressa suosiossa ja olikin kiva saada vihdoin aihe, jolle sellaisen hankkisin. Nuunat olivat niinikään valittu ylläpidon yhteispostauksessa Tiian vuoden 2017 parhaimmaksi ostokseksi! Mirpun kanssa mietimme, että Project Me:n tekemisestä  voisi olla apua minäkuvaan ja sen parantamiseen – kaiken muun muassa. Olen miettinyt myös, että listaus niistä huonoista ajatuksista voi oikeasti tuottaa myös ratkaisuja huomaamattani. Samalla tavalla kun terapiassa kuulemma voi itsekin kuulla itsensä puhuvan asioita, jotka tajuaa vasta sanottuaan ne. Niin tämä toimii minulle. Olen vasta aivan alussa, mutta yllätyksekseni huomasin jotain jo nyt eli uskon että Project Me:stä tulee tärkeä osa tätä kalenteriharrastusta. Ja sivuja riittää vaikkei se loppuisi edes lähitulevaisuudessa!

Minut tuntevat ovat saattaneet hämmästellä viimeisen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Ymmärrän sen. Olen aina ollut päällepäin paljon sitä, mitä en ehkä sisällä 24/7 ole. On helppo olla iloinen ja sosiaalinen ja tukea muita kun niin saa huomion pois niistä omista haavoista, joita nuolee silloin kun kukaan ei näe. Kalenterimanian löydettyäni olen tajunnut, että minullakin on lupa ja tila kertoa mitä todella ajattelen ja miten minulla menee. Olen ollut yllättynyt kuinka läheinen tästä maniaperheestä on minulle tullut. Ryhmähenki on saanut minun kohdallani aikaan sen, että olen  hyväksyvämpi itseäni kohtaan ja olenkin päästänyt ihmisiä lähemmäs itseäni kuin koskaan aiemmin. Tämä vaikutus on ylettänyt myös somen ulkopuolelle ja olemmekin ystävieni kanssa puhuneet enemmän ja ennen kaikkea aidommin asioista kuin ennen. Olen lähempänä läheisiäni, mutta myös lähempänä itseäni, kun olen antanut tilaa kaikelle mitä tunnen, en vain positiiviselle ja kepeälle. Se on tehnyt niin hyvää. Olen tästä äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen tälle porukalle. JUST TÄLLE PORUKALLE. Tämä on aito, lämmin ja tiivis porukka – #maniaperhe. Minulla on kunnia kuulua tähän yhteisöön, jossa tarkoitus on auttaa kanssamaanikkoa mäessä, levittää paperirakkautta ja hyvää mieltä yhteisen harrastuksen kautta.

 

Hyvää mieltä ja mielenterveyttä kaikille.

 

-Anna-Johanna

Positive vibes only, positiivisuus-muisto-kalenteri

Positive vibes only! Tämän lauseen otin ohjenuorakseni aloittaessani maaliskuussa positiivisuus-muisto-kalenterin täyttämisen. Kyseiseen virkaan hankin Heidi Swappin Largen Memory Plannerin, mustavalkoraidallisena. Kurkkaus itse kalenteriin on tehty jo aiemmin *tässä postauksessa*, nyt keskitytään enemmän sen sisältöpuoleen!

Kun aloitin tämän projektin, tuntui pelkkien positiivisten asioiden kirjaaminen todella, todella haastavalta. Paljon helpommalta olisi tuntunut kirjoittaa niistä hetkistä kun kahvi loppui, miehen partakarvat lavuaarissa ärsyttivät ja makaronitkin paloivat kiinni kattilan pohjaan. Mutta juuri sen takia, että positiivisia asioita oli vaikeahkoa nähdä, koin tärkeäksi tämän kalenterin pyhittämisen vain sille. Jos en itse pakota itseäni löytämään positiivista puolta asioista, ei sitä tee kukaan, ja sitten synkistellään. Enkä enää halunnut synkistellä.

Alkuun merkinnät olivat hyvin, hyvin simppeleitä. ”Kahvia ja hetki kalentereita.” ”Tein hyvää ruokaa”. Pieniä, melko arkisiakin asioita loppujen lopuksi. Mutta tässä pätee se klisee penneistä ja miljoonien aluista; pienistä huomioista on kasvanut kokonaisuudessaan hieman positiivisempi asenne. Ja ei, en vieläkään ole millään lailla positiivisuuden perikuva, ja edelleen mahtuu viikkoihin ärräpää-päiviä. Ja jos on oikein, todellllla paha päivä, saatan lätkäistä sellaiselle päivälle pelkkiä koristeita ilman tekstiä. Pikkuhiljaa elämä on alkanut tuntua ehkä hieman valoisammalta kokonaisuudelta, kun on opetellut kiinnittämään huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka kuitenkin ovat hyvin. Tulee edes joskus etsittyä sitä valokatkaisijaa sen sijaan , että suoriltaan alkaisi mököttää pimeydestä 😉

Isompiakin ahaa-elämyksiä on tullut tätä planneria täyttäessä muutamia, yhtenä niistä voisi mainita ”omakehun”. Olen siis opetellut kirjoittamaan välillä sanat ”Hyvä minä!” kalenterin sivulle. Jos takana on päivä jolloin sai paljon asioita tai askareita hoidettua, tai selviytyi suhtkoht kunnialla jostain haastavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta. On tuntunut vapauttavalta tällä tavoin opetella ilmaisemaan ylpeyttä itsestään. Tästä on hyvä jatkaa töitä itsensä ja itsetuntonsa kanssa!

Jos olet pohtinut, että miten sitä saisi muokattua omaa ajattelutapaansa tai asennettaan positiivisempaan suuntaan, suosittelen ehdottomasti tälläisen projektin aloittamista. Ja kuten kalenterimaniassa muutenkin, tapoja on varmasti yhtä monia kuin meitä maanikoitakin. Eli jos idea kiehtoo, voit kokeilla alkuun vaikka lyijykynän ja ruutuvihkon kanssa miltä tämmöinen tuntuisi. Ja jos joku nyt lähtee tätä kokeilemaan, heitän haasteen; vaikka ensimmäiset päivät tai viikkokin tuntuisi tahmealta, jatka ainakin kuukausi ennen kuin päätät jatkatko. Vaikka alkuun tuntuisi to-del-la vaikealta ja ehkä hölmöltäkin kirjoittaa ylös pieniä kivoja asioita, sillä on yllättävän iso vaikutus ajatteluun! Alkukankeuden jälkeen ajattelu ja kirjoittaminen helpottuu kummasti, tai itse ainakin koin niin.

 

♥, Inka