Avainsana: inka

Päiväkirjan kirjoittaminen rutiiniksi

Onko siellä muita, joilta löytyy lipaston laatikoista useita kesken jääneitä päiväkirjoja? Täältä nimittäin löytyy niitä päiväkirjoja – ainakin parisenkymmentä! Ihailen ihmisiä, jotka saavat pidettyä kirjoittamisensa rutiinina. Ja nimenomaan pitkäaikaisesti! Jokaisen aloitetun päiväkirjan kohdalla olen visusti päättänyt, että aion kirjoittaa joka ilta, tai vähintään aina viikonloppuisin. Ennätykseni rutiinin ylläpidossa taitaa olla kaksi kuukautta..

Jälleen vuodenvaihteen kieppeillä kalenteriajatusten lisäksi mietin, pitäisikö kalenterin rinnalle aloittaa päiväkirjaa. En saanut oikein ideaa toteutuksesta, joka olisi tuntunut tarpeeksi inspiroivalta, joten ajatus jäi. KUNNES. Kunnes Chic Companylle rantautui myyntiin uusimmat Heidi Swappit, ja vooooi pojat miten meikäläinen rakastui! En ole vielä kertaakaan aiemmin lämmennyt personal-koolle kalentereissa, mutta nyt nöyrryin koon edessä, sillä glitterpinkit kannet olivat vain jotain aivan liian vastustamatonta. ❤

Kun pyörittelin uutta kaunokaista käsissäni ja lueskelin viikkoaukeamilla olevia quoteja, iski ahaa-elämys. Tottakai tästä tulisi nyt päiväkirja! Se tuntui hyvältä ajatukselta heti sen päähän juolahdettua.

– kannet ovat kauniit – check!

– kannet ovat kivan tuntuiset silitellä – check!

– välilehdet, värimaailma (PINKKIÄ) ja sisältö kokonaisuudessaan miellyttää silmää – check!

Kalenteri siis tuntuu sekä ulko- että sisäpuolelta luokseenkutsuvalta, minkä luulisi edistävän kirjoittamisen rutinoitumista. Ainakin alkuhuumassa kalenteri on saanut paljon silittelyä osakseen, enkä usko silittelyn kivuuden kovin dramaattisesti vähenevän.

Takaraivossa kalvaa silti pieni epäilys siitä, että mitä jos innostus kuitenkin pääsee jälleen lopahtamaan. Pahan päivän ja motivaatiokadon varalle päätinkin listata kirjoittamaan inspiroivia asioita, syitä kirjoittaa, ja vinkkejä kirjoittamisen pitämiseen mielekkäänä!

❤ Päiväkirjan kirjoittaminen on terapeuttista! Sinne voi vuodattaa paha oloa tai purkaa ärsytystä ilman, että se haittaa tai loukkaa ketään muuta – turvallista siis kaikille osapuolille.

❤ Kirjoittaessa asioita ylös saattaa saada mitä parhaimpia ahaa-elämyksiä. Vähän kuin antoisissa keskusteluissakin, voi kirjoittaessakin käydä niin, että vasta asiaa ulostuodessa saattaa tajuta jotain uutta. Joskus jopa itsestään ja omista arvoistaan tai tunteistaan. Itsetutkiskelun välineenä päiväkirja on siis mainio väline!

❤ Muistoihin palaaminen. Jos kirjoittaa ylös ihania tapahtuneita asioita, kauniita ajatuksia tapahtuista ja ihmisistä, on tuollaisiin kirjoituksiin ihanaa palata! Toisaalta myös vaikeiden asioiden käsittelyn lukeminen jälkikäteen saattaa antaa perspektiiviä ja opettaa omalla tavallaan.

❤ Älä kirjoita väkisin tietyllä tavalla. Tästä mun pitäisi itse ottaa koppi, sillä tapaan asettaa ehkä hieman liian korkealentoisia tavoitteita kirjoittamiselle. Jos kynään tarttuessa väsyttää ja päässä liikkuu lähinnä silmät, ei ole pakko vuodattaa juuri silloin paperille sielun syvimpiä tuntemuksia kaunokielellä. On ihan ok kirjoittaa vaikka vain, että oli kiva työpäivä, iltaruoaksi oli makaronilaatikkoa ja koira söi taas ärsyttävästi kengännauhoja. Tai että ”tyhmä päivä”.

❤ Visuaalisuus! Pyri tekemään kirjoittamisesta kivaa myös silmille. Personoi vanhan vihkon kannet, valitse lemppariväriset kalenterinkannet, lisää sivuille tarroja.. Ja ennenkaikkea – anna itsesi toteuttaa päiväkirjaasi juuri sinulle sopivalla tavalla! Päiväkirja on yksi henkilökohtaisimpia asioita, mitä keksin. Sen suhteen ei pitäisi olla paineita siitä miltä sen ”pitäisi” näyttää, vaan tehdä juuri itseään varten.

❤ Älä lannistu. Vaikka kirjoittamiseen tulisi pitkäkin tauko, älä lyö hanskoja tiskiin. Tauko voi olla juuri sitä – tauko. Ei loppu!

Itse aion tehdä tästä todella överin päiväkirjapläjäyksen. Varsinkin nyt, kun Swappille uutena ominaisuutena tässä kalenterissa on kuusi rengasta, esimerkiksi valmiita shakereita meinasin metsästää tämän väliin tuomaan iloa ja toivottavasti inspiraatiota! Koru on vielä hakusessa, en nimittäin osaa päättää tahtoisinko tähän palleron vai tekisikö kenties itse jonkin killuttimen..

♡, Inka

Pssst, Kalenterimanian YouTube-kanavalle on maanantaina tullut video, jolla näkyy kuinka Mirppu on ottanut käyttöön saman kalenterin!

Inkan tunnustusnurkka – fanitytön leikekirja

En muista, mistä ajatus tämän postauksen kirjoittamiseen lähti. Jostain muuhun kuin postauksiin liittyvästä keskustelusta se lähti, ja luulen sen liittyneen joko poikabändeihin, tai leikekirjojen tekemiseen. Kumpaakaan en heti myöntänyt fanittaneeni tai tehneeni – kunnes tajusin että puhuin ihan läpiä päähäni. Leikekirja. Poikabändi. MINÄHÄN OLEN TEHNYT POIKABÄNDISTÄ LEIKEKIRJAN. Ei, kyseessä ei ole Backstreet Boys. Ei New Kids on the Block. Ja ei, edes Boyzone tai Take That. En edes ole varma, voiko tätä luokitella poikabändiksi, mutta kyseessähän on.. Sunrise Avenue! Voi pojat, että mä elinkin koko sydämestäni Sunrise Avenuelle teini-ikäisenä Inkasena! Samaan aikaan kova juttu oli kyllä myös Marilyn Manson ja rosk- & goottimeno – ristiriitaa much? 😀

Mutta unohdetaan mummoja pelästyttäneet tukkakokeilut ja ei-niin-kauniit mustat silmänrajaukset, ja keskitytään sunkkareihin! Rakkauteni bändiin on omien sanojeni (kyllä, olen kirjannut leikekirjaan ”Mistä kaikki alkoi”-kohdan..) mukaan alkanut, kun Samu ja Raul ovat olleet juontamassa jotain biisilistaa The Voicella, josta olen bändin sitten äkännyt. Biisit Romeo, Fairytale Gone Bad ja Forever olivat aikamoisia radio-ralleja, ja varmasti monelle tuttuja. Itsehän toki omistin levyn jos toisenkin, erikoispainoksineen, ja KAIKKI alkutuotannon biisit tulivat tutuiksi. Tätä postausta kirjoittaessani oli pakko teemaan sopivasti laittaa vanhat tutut biisit soimaan. Yllätyksekseni osasin edelleen sanat todella monesta biisistä lähes kokonaan! Siitä ei enää ole muistikuvaa, että kehen silloiseen teini-ihastukseen olen aikoinaan päässäni rakkaus-aiheisia lyyrikoita yhdistellyt, mutta tarpeeksi monta kertaa ilmeisesti on tullut kuunneltua. Ei nimittäin tarvinnut pahemmin pinnistellä sanoja muistellessa.

Huoneeni seinät olivat pari vuotta melko kirjaimellisesti vuorattu SunriseAve-aiheisilla asioilla; julisteilla, korteilla, nimmarikuvilla (vastauspostit fanikirjeisiin <3) ja lehtileikkeillä. Ja superman-aiheisilla asioilla, koska ilmeisesti se liittyi jotenkin bändiin? Tätä yhteyttä en enää muista. Jos joku muistaa/tietää – saa kertoa! Julisteet, kortit ja muu sälä saivat pysyä seinillä koristeina, mutta lehtileikkeet saivat jossain kohti muuttaa leikekirjan sisälle, varmaan talteen. Ja mikä olisikaan parempi säilö tämmöisille aarteille, kuin kirkkaanpunainen albumi sydänkuosilla. Suosikkia, Demiä, Miss Mixiä.. ja mitähän lie kaikkia muita aikansa suosikkilehtiä tähän onkaan silputtu! Pienimmätkään kuvat eivät varmasti päässeet menemään ohi fanitytön silmiltä, vaan varmasti päätyivät saksittuina fani-albumin väliin.

Lehtileikkeiden lisäksi on kansien väliin kirjattu ne muutama keikka, joille onneni kukkuloilla pääsin osallistumaan. Voin edelleen muistaa sen hurmion fiiliksen joka pikku-Inkalla keikoilla oli, voi että. Merkittäväksi tapahtumaksi on laskettu myös solistin vastaaminen kommenttiin muinoin niin loisteliaassa Irc-Galleriassa. Voi nostalgiaa! Sivuille on myös liimailtu runsaalla kädellä tarroja. Jotkin asiat eivät siis muutu! Onneksi jotkin kuitenkin muuttuvat, tai minulla olisi vieläkin osittain siilii tukka, ja siihen kaljuksi ajeltuna takaraivossani SA:n rumpalin nimikirjaimet. Sami Osalan siis. Jep – kuljin pienen hetken elämästäni ”SO” takaraivossani lukien…

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka nolous nostikin päätään kun postauksen kirjoittaakseni kaivoin tämän kansion kaapin perältä, niin onhan tämä omalla tavallaan aika söpö muisto. Jos selviän hengissä kiikkustuoli-ikään, on tätä varmasti huvittavaa mutta mukavaa selailla silloin. Ja voi, kyllä mä vieläkin tästä bändistä tykkään, ja Samun äänestä!

♥, Inka