Avainsana: järjestys

Minun vuoteni kulmakivet

Rakastan uutta vuotta, sillä minulle se tarkoittaa aina jonkinlaista uutta alkua. On ihanaa suunnitella mitä kaikkea tänä vuonna haluaisi tehdä, nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Kokea luonnon heräämisen pikkuhiljaa kevään myötä sekä aloittaa elämä puhtaalta pöydältä, jos ei muuten, niin ainakin kalenterin kanssa.

Pohdin pitkään mistä kirjoittaisin. Juttua riittäisi vaikka kuinka, mietteitä edellisestä vuodesta, tämän vuoden suunnitelmista ja siitä kuinka ihanaa on taas keskittyä tuunailuun täysillä. Siitä mikä inspiroi tällä hetkellä. Päätin kertoa siitä miltä MINUN vuoteni 2024 tulee näyttämään. Listasin neljä kulmakiveä, joiden ympärille tämä vuosi kalenteri-harrastuksessani kulminoituu. Ehkä myös muussakin elämässä. Tässä siis pieni katsaus vuodestani!

1. Kalenterirauha
Edellisvuodet ovat olleet aika myrskyäviä kalenterirauhan osalta. Kalentereita on tullut vaihdettua likipitäen kuin sukkia ja aina jostain nurkan takaa on ilmestynyt edellistä parempi ja hienompi. Tänä vuonna mennään Jibun B6:lla sekä Ajaston Note Minillä. Olen päättänyt kynsin ja hampain pitää nämä mukana koko tämän vuoden, ja olla kurkkimatta vihreämpää ruohoa aidan toisella puolen. Luulen että enimmäkseen syynä kalententereiden tiuhassa vaihtamisessa on ollut vain ostamisen ilo, ei niinkään todellinen tarve. Ainakin itsellä. Tämän ymmärtäminen luullakseni hieman auttaa uusien kalentereiden himoitsemiseen.

2. Hyödynnän vanhaa ja teen uutta
Sain eräässä joulukalenterivaihdossa älyttömän määrän tosi ihania tarroja ja washeja ja entuudestaankin tuunausmateriaalia toki löytyy yli oman tarpeen. En siis varsinaisesti tarvitse mitään enempää enkä tällä hetkellä oikeastaan haluakaan. Onneksi olen myös kätevä käsistäni, sitä mitä en osaa tehdä, sitä tuskin lopulta tarvitsenkaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan mennä koko vuotta ehdottomalla no spendillä, vaan ostaa vain todelliseen haluun ja tarpeeseen, ei vain siksi, että ostaminen on hauskaa ja uutuudenviehätys koukuttaa.

Joulukalenterivaihdon washeilla tein jo Jibuniin söpöt kuukausi-tabit.

3. Järjestys
Tykkään materiaalista, mutta liika tavaramäärä myös ahdistaa, paljonkin. Tästä syystä myin ja annoin pois syksyllä huomattavan osan tuunauskamoistani, niistä jotka eivät enää tuntuneet omalta jutulta. Silti jäljelle jääneillä ”eläisi” vielä kevyesti pari kolme vuotta. Karsittavaa siis riittää. Yritän tähdätä siihen, että tänä vuonna kaikki askartelutarvikkeeni mahtuisivat yhteen isompaan pahvilaatikkoon.

Tarra-arkit tyhjensin jo yhteen pieneen tarravihkoon, ja se olikin erittäin hyvä ratkaisu! Hirveesti tarroja on jäänyt unohdetuksi, kun en ole joko löytänyt niitä tai vain unohtanut niiden olemassa olon. Nyt arkki-tarrat ovat samassa paikassa, löydän ne helposti ja ne vievät tilaa vähemmän.

4. Positiivista energiaa ympärille
Olen hyvin impulsiivinen ihminen, tuuliviiri joka innostuu sata lasissa kaikesta, mutta yhtä nopeasti myös kyllästyy. Kuitenkin koen, että tuunaus-moodissa olen eniten balanssissa, ajatus on kirkas ja mieli tyyni. Kalenterimanian ihanat ihmiset luovat ympärilleen inspiraatiota, seesteisyyttä ja paljon positiivisia viboja, siksi päätin tänä vuonna viihtyä ryhmässä enemmän kuin esimerkiksi viime vuonna ja ammentaa sieltä kaikkea edellä mainittua itseeni. Toivon pystyväni osallistumaan enemmän liveihin ja haasteisiin, sekä perehtymään oikein ajan kanssa albumeihin, siihen mitä kaikkea ihanaa ihmiset ovat kalentereihinsa taikoneet.

Siinä pieni kooste minun vuodestani 2024. Yllä olevat eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan pikemminkin suunta, jota pitkin haluan tänä vuonna edetä. Toteutuuko nämä, en voi sanoa varmaksi, mutta aion kuitenkin yrittää.

Tuunailun iloa ja onnea kaikille!
Terveisin: Piritta

Missä tuunaan – Miira

Luova kaaos vai vain kaaos?

Kyllä, minulla on työpiste – pöytä, tuoli, laatikosto. Ei, en juurikaan käytä sitä… Paitsi tavaroiden säilytykseen.

Työpöydälläni kotona vallitsee aina kaaos, samoin sen ympärillä. Se on minulle täysin hallittu, koska tiedän tarkkaan, missä mikin tavara tai tärkeä paperi on. Vasta siivotulta pöydältä ei enää löydykään mitään, ja joudun sitten penkomaan laatikoita ja paperipinoja.

Laatikoston tavarat aloittivat elämänsä lajiteltuina: ylimmässä laatikossa kynät, seuraavassa tarrat ja paperit, kolmannessa washit, neljännessä narut, nauhat, helmet ja muut. Nyt tilanne on hieman sekoittunut, vaikka pääasiallinen järjestys vielä pysyykin.

Oikea kaaos minulle olisi sekalaiset paperipinot, jotka kaatuilevat yhtä mittaa ja joista ei löydy mitään.

Teen kalenteri-, kortti- ja muut hommat mieluiten sohvalla istuen, välineet sylissä – kyllä, myös vesivärimaalaukset! Näin on ollut yläasteajoistani saakka (krhömköhvuotta sitten), jolloin tein läksytkin sängyllä istuen.

Tällä hetkellä puolet työtuolilla olevista papereista pitäisi lajitella ja heittää pois, mutta se vaatii isompaa motivaatiota. Todennäköisesti viime hetken hoppu on se – eli juuri ennen kuin tuolia tarvitaan muualle!

Kaoottinen työpöytä ei kuitenkaan ole syy epäergonomiselle työasennolle, vaan ehkä omituinen mukavuudenhalu: selkänojallisella tuolilla ei ole yhtä kiva röhnöttää kuin esimerkiksi sohvalla. Sitten kun joskus olen videokokouksessa, istun kyllä kiltisti pöydän ääressä, koska sillä on lisämonitori, eivätkä toiset näe kamerani kautta kuin takana olevan massiivisen kirjahyllyn.

-Miira, bujoilun alkutaipaleella