Avainsana: jäsenet

Ote kalenterimaanikon päiväkirjasta

Rakas päiväkirja… Noin 7 kuukautta sitten löysin Kalenterimanian, ryhmän Facebookista. Kuuluin joihinkin muihin kalenteriaiheisiin ryhmiin, ja Facebook ehdotti minulle Kalenterimaniaa. Päätin heti liittyä sinne.

Heti ensimmäisenä löysin ryhmän Off topic -keskustelun ja bongasin sieltä vanhan tuttuni kommentin. Päätin hypätä suoraan pää edellä Maniaan ja kirjoitin myös oman kommenttini Offiin. Minut otettiin lämmöllä vastaan.

Alkuun sähläsin usein sääntöjen kanssa, mutta aina minut ystävällisesti opastettiin ylläpidon toimesta korjaamaan virheeni. Kalenterimania tuntui heti minun jutultani.

Pian Maniaan liittymiseni jälkeen vointini huononi ja masennus nosti päätään. Sain paljon tukea ja tsemppausta ryhmästä ja myös kortteja ja kirjeitä, joissa minua kannustettiin jaksamaan. Kalenterimaniasta oli tullut minulle enemmän kuin vain Facebook-ryhmä. Koin tulleeni osaksi #maniaperhettä.

– Jenni

Mistä aika bujoiluun?

Heippa!

Täällä kirjottelee 33-vuotias, 4 pienen lapsen äiti. En edes muista milloin ja missä törmäsin bujoiluun, ehkä jossain mammaryhmässä. Muistan ihastuneeni ajatukseen heti ja aloin selvittämään asiaa tarkemmin.

Mie haluaisin monesta eri asiasta läärytä mutta ajattelin paneutua nyt asiaan, mikä on vaatinut itseltä kovasti harjoittelua.. Ehkä seukki kerralla jokin vähän mielentiintoisempi aihe. 😀 Mutta minun aiheeni tänään on… Mistä aika bujoiluun?

Kuten mainitsin, niin minulta löytyy neljä pientä lasta. Isoin aloitti koulun ja pienin on 1v4kk. Päivät ovat täynnä menoa ja meininkiä. Aviomieskin löytyy ja sillekin pitäisi aika jostain raapia. Mutta mie olen huomannut, että kun saan pitää itseni kartalla menoista, olen hiukan rennompi.

Minulla on käytössä lettu (leuchtturm1917). Minulla on vakiintunut viikkonäkymä, joka toimii monien menojen kanssa. Voin tehdä näkymän pariksikin viikoksi etiäpäin, mutta viikonloppuna otan aina hetken bujoiluun, ja koristelen seuraavan viikon. Jos koristelen. Monesti koristelu jää pariin tarraan. 😀

Kahvikuppi ja bujo, mies lasten kanssa muualla, tai kuulokkeet minulla korvilla. Olen onnellinen, että mieheni ei tästä valita, antaa minulle hetken omaa aikaa ja tietää miten se helpottaa minun arkea, kun pysyn asioista kärryillä. Eli pieni neuvoni on se, että ota se hetki jostain. Kyllä sen jostain aina repäisee. Vaikka sitten lapsen kanssa yhdessä, lapselle vaikka oma vihko.

Minun ensi viikkoni on syyslomaviikko ja ajattelin kokeilla erilaista viikkonäkymää. Mutta siitä tuli ihan pelkistetty! Vain vähän teippiä ja yksi kynä. Apua. Ei vain pystynytkään enempään, tällä kertaa ei jaksanut.

Mutta muutama kuva lokakuun alusta ennen merkintöjä sekä ensi viikko! Sori ettei se ole kummempi.

Oikein nautinnollista syksyä kaikille! Otetaan hetki itsellemme kaiken keskeltä.
-Tiina Sipola
Ps. Ehkä ensi kerran voisin esitellä parhaimmat tarvikkeeni bujoiluun. Vaikkei nekään mitään erikoisia ole.