Tänään esittelyyn pääsee Ajastolta viime syksynä saamani Note Mini 2022. Kalenteri saattaa olla vielä osalle uusi tuttavuus, sillä se tuli markkinoille ensimmäisen kerran vasta viime vuonna. Ensireaktioni kalenterista pääset näkemään ryhmään tallennetusta livestä.
Kyseessä on taskukokoinen kirjasidottu kalenteri, joka on kooltaan vain 108×87 mm. Tässä minikokoisessa kalenterissa on syvän violetit keinonahka kannet, jota kiinni pitää musta kuminauha.
Kalenteri alkaa tuttuun tapaan yhteystietosivulla ja sen jälkeen 2022 vuosinäkymä aukeamalla ennen varsinaisia viikkosivuja. Viikkoaukeamalla päivät ovat pystysuunnassa ja joka viikonpäivä on oma sarakkeensa. Ainoastaan viikonloppu on jaettu kahteen pienempään allekkain olevaan sarakkeeseen. Kalenteri sisältää viikot 51/2021-1/2023.
Jokainen kuukausi alkaa kuukausisuunnitelma-aukeamalla. Vasemmalla sivulla päivät ovat merkitty allekkain ja näet siinä nopeasti vilkaisemalla kuukausikohtaiset juhlapyhät. Pieneen kalenteriin tällainen kahteen osaan jaettu kuukausinäkymä on toimiva ja pistesivu antaa lisää tilaa kuukausikohtaisille muistiinpanoille.
Viikkoaukeamilla omaa silmääni eniten miellytti päiväkohtaisten sarakkeiden selkeys ja aukeama kokonaisuuden yksinkertaisuus. Pelkistetty pohja antaa tilaa koristella kalenterista juuri itselleen sopiva. Kuukausi- ja viikkoaukeamapohja tuovat itselläni mieleen bullet journalmaisia piirteitä, juuri sen selkeyden ja muokattavuuden ansiosta.
Viikkosivujen jälkeen kalenterin lopusta löytyy vuoden 2023 vuosinäkymä, vuoden 2022 liputuspäivät sekä suomalaiset nimipäivät aakkosjärjestyksessä. Aivan kalenterin viimeiset sivut ovat pisteelliset esimerkiksi ylimääräisiä muistiinpanoja varten.
Ajasto Note Mini on kompakti pikkukalenteri kulkemaan mukana joka tilanteessa. Tämä pikkukaveri sujahtaa tarvittaessa, vaikka taskuun eikä vaadi suurta tilaa olemassaolollaan.
Hei vaan kaikki manialaiset! Oon siis Teija ja kirjotan teille mun TN-projektista. Nyt on pakko pohjustaa hiukan, että miten päädyttiin tähän hetkeen ja tämän postauksen aiheeseen eli DIY traveler’s notebookiin.
Vielä lokakuun alussa TN eli traveler’s notebook oli mulle aika vieras käsite, ja aloin kyselemään Kalenterimanian Facebook-ryhmässä pikkuisen tarkemmin asiasta. Sieltä sitten Laura ja Mira olivat ihania ja tekivät hyvät videot siitä, että mitä se TN syö, miten ne insertit laitetaan, mitä muuta sinne voi laittaa ja mitä kaikki eri härpäkkeet on nimeltään. Sittenpä aloin miettimään, että mä tarviin oman TN:än, nyt just heti. Oon siis budjettibujoilija, joka on aloittanut ruutuvihoista ja sitten siirtynyt itse sitomiinsa kirjasiin. Nyt on ollut Burden pistemuistio käytössä. Oon myös diy-ihminen, joka käyttää kaikki roskat ja roinat mitä ihmeellisimpiin projekteihin eli tämä mentaliteetti piti saada myös tähän TN:ään. En löytäny mieluisaa mistään tai en ehkä uskaltanu hypistelemättä tilata, joten *BING* lamppu syttyi pään päällä ja päätin tehdä ite.
Halusin ehdottomasti nahkaiset kannet, aitoa tai keinoa. Pinkaisin siltä istumalta kirpparille ettimään nahkatakkeja ja laukkuja. Löysin vaaleanpunasen, röyhelöisen keinonahkalaukun.
Suuntasin Halpa-Halliin hakemaan projektiin muita tarpeellisia juttuja. Kuminauhaa piti saada, mutta oli vähän turhan kapeaa tarjolla. Sen voi onneksi vaihtaa myöhemmin.
Samalla reissulla löytyi Kapelin nahkapaperia, ja valitsin tähän projektiin mustan värin sisuksiin. Samalla se sai toimia kansien vahvikkeena.
Samalla löysin myös kivoja Karton pistevihkoja, jotka ajattelin laittaa TN:n väliin.
Yhessä diy-videossa käytettiin eyelettejä eli rengasniittejä, joiden läpi kuminauha pujotetaan, jotta kuminauha ei kulu ja rispaannu heti. Kävin läpi kaikki kylän rautakaupat sun muut, ja lopulta paikallisesta IKH:sta löytyi niitä tilattavaksi 4mm halkasijalla. Pakkaus sisälsi myös sen työkalun, jolla ne saa litistettyä materiaaliin kiinni.
En voi antaa mitään tarkkoja mittoja tai oikeen kunnollisia ohjeitakaan, koska tämä oli täysin kokeilumielessä tehty, ja kannet muuntautu pikkuhiljaa. Virheitäkin tuli tehtyä… monta. Tämän TN:än sisään mahtuu A5-kokoiset vihot.
Purin laukun pala palalta. Ensin leikkasin hihnat, käänsin laukun nurinpäin ja leikkasin vuorikankaan yläreunaa pitkin irti. Purin laukun saumoista auki ja aloin mittailemaan mitkä kohdat laukusta käytän. Mittailin niitä vihkolla ja vihkopinolla, että saisin selän paksuuden sopivaksi. Laitoin myös hieman varaa, että mahtuu enemmän juttuja sisälle. Laitoin myös kääntövarat reunoille. Leikkelin palat ja liimasin kuumaliimalla ne yhteen, koska uskon, että ompelukoneeni ei olisi kestänyt. Röyhelöiden piti tulla eteen, mutta mittasin palat väärin ja lopulta siitä tuli takapuoli. Siksi myös käytin remminpätkää peittämään ruman saumakohdan, joka näkyi etupuolella. Ei haittaa, vaikka röyhelöt jäi taakse.
Remmin jouduin ottamaan myöhemmin pois rengasniittien takia. Virheitä ei kannata pelätä. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. Ja näistähän oppii.
Sen jälkeen mallasin mustaa nahkapaperia sisuksiin ja liimasin kiinni. Ennen liimaamista on hyvä ommella nahkapaperiin taskuja, jos haluaa. Sen jälkeen käänsin keinonahan reunat nahkapaperin päälle, vihkolla mittasin oikeaan kokoon.
Tässäkin tuli pieniä virheitä eli reunat jäi rumiksi. Niinpä yhden kulman peitin palalla keinonahkaa ja maalasin kultaisella akryylimaalilla. Röyhelöitä jäi aika lailla yli, joten letitin kolmella palalla pienen koristeen peittämään huolimatonta reunaa. Omasta mielestä tuli aika kiva. Eli älä heitä mitään pois, voit tarvita sitä virheiden peittämiseen.
Kun sain vihdoin ja viimein rengasniitit haettua, niin alkoikin hermoja raastava osuus. Tekstin lopussa on linkki josta pääsee videoon, koska tuota omaa räpellystä ei olis kukaan kattonu. Mutta huomasin tosiaan, että materiaalit olivat vähän liian paksut, ja videon kaltaisesti niitillä ei saanut tehtyä siistiä reikää materiaalien läpi. Eli suosittelen tekemään ohuemman kannen ja tekemään jollain rei’ittimellä tms. reiän. Ite käytin mm. mattopuukkoa, saksia ja naulaa… Tätä en suosittele kenellekkään!
Laitoin alas ja ylös kannen selkään kolme kpl niittejä ja yhden keskelle. Pujottelin kuminauhat ja tein sulkemiskuminauhan, johon lisäsin ylijäämänahasta palan. Laitoin siihenkin pari niittiä, samalla lailla kuin videossakin. Vielä vihkot paikalleen ja valmis.
Tämä oli itellekkin oppimisprosessi, ja varmasti teen jossain vaiheessa toisen, nyt kun tiiän kompastuskivet. Toivottavasti postauksesta oli iloa!
-Teija-
Videon, josta sain inspiraation ja neuvot niitteihin, kuminauhan pujotteluun, sekä sulkemiskuminauhan suojaläpän ohjeen, voi katsoa täältä.
