Avainsana: kikki.k

Kalenterimatkani – Janita V.

Leuchtturm1917 Bullet journal -muistikirja saatu yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa

Hei ja oikein ihanaa torstai päivää kaikille. Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa pääsette lukemaan pohdintaa siitä, miten meidän ylläpidon plannerointityyli on vuosian aikana muuttunut.

Aivan ensimmäisistä kalentereistani ette valitettavasti saa kuvaa, koska en ole lainkaan varma ovatko ne enää tallessa varastossa. Muistan kuitenkin ensimmäisen kalenterini olleen Suosikin lukuvuosikalenteri, jonka kanssa yhteistä matkaa taittua peruskouluaikana muutama vuosi. Välillä käytössä oli myös Demi– ja Sooda -lukuvuosikalenteri. Muistan merkinneeni peruskouluaikoina kalenteriin lukujärjestykset, harrastukset ja syntymäpäivät. Muistikuvat kalenterin koristelusta ovat luokkakavereiden tekemät post-it laput, valokuvat ja lehtileikkeet. Koristelun pääpaino ei niinkään ollut viikkosivuissa vaan kalenterissa kokonaisuudessaan. Peruskoulun jälkeen olen käyttänyt paperista kalenteria enemmän ja vähemmän huonolla menestyksellä myös ammattikoulussa ollessani. Lopulta kalenterit jäivät vuosiksi, kunnes löysin puolisoni avulla Suomen kalenteriyhteisöt.

Kalenterimanian -Facebook ryhmän löysin maaliskuussa 2016, kun vaimoni innostui YouTube-videoiden kautta kalentereiden koristelusta. Tuohon aikaan ensimmäiseksi kalenterikseni valikoitui Vallilan -vuosikalenteri. Hatara muistikuva on, ettei kyseinen kalenteri kauaa ehtinyt palvella käytössäni, kun vaihdoin sen Personal Planneriin.

Vuosien aikana olen kokeillut lukuisia eri kalentereita ja myös hylännyt niistä yhtä monta. Käytössäni on ollut A5 kokoinen rengasplanner ja lukuisia personal kokoisia eri kansilla. Välillä olen hypännyt Traveler’s notebookin matkaan, kokeillut yhteiseloa useaan kertaan eri kokoisten Happy Plannereiden kanssa ja syöksynyt syvään päähän bullet journalin matkassa. Tietyt kalenterit ovat vuosien aikana olleet sellaisia, joiden pariin palaan hetken jotain muuta kokeiltuani. Nämä ovat olleet personal kokoinen rengasplanner, Happy Planner ja TN. Jokainen edellä mainittu kalenteri löytyy edelleen hyllystä ja osassa on sisällään valmiit tyhjät viikkosivut, jos halu palata iskee.

Viimeiset kolme vuotta yhtäjaksoisesti pääkalenterina on onnistuneesti palvellut Hobonichi weeks. Kalenteri on ensimmäinen laatuaan, jota en ole kertaakaan hylännyt tuona aikana, vaikka väliin on elämän yllättäessä jäänytkin tyhjiä viikkoja. Pääkalenterin rinnalla kulkeva memory planner puolestaan on vaihtunut tiuhaan vuosien aikana. Tällä hetkellä sitä toimittaa Hobonichi cousin avec, mutta ensivuodelle on tulossa Happy Planner mini. Olen yhtä aikaa pelokas ja innossani hypätessäni jälleen HP:n matkaan.

Millainen sinun kalenterimatkasi on ollut? Kuulisin siitä mielelläni postauksen kommenteissa.

Halauksin, Janita V.

Kalenterin kansien uusi elämä

Olen niitä ihmisiä jotka säästävät elokuva ja -keikkaliput. Kellarivarastosta löytyy laatikko, joka pitää sisällään elokuvalippuja 2000-luvun alusta lähtien. Ennen kaikki liput, kirjeet ja kortit olivat sullottuna samaan puiseen laatikkoon, jonka isäni on tehnyt peruskoulun puukäsityötunnilla. Laatikko on ollut jo vuosia niin täynnä, ettei kantta saa auki. Lopulta liput ja kortit päätyivät lojumaan vähän joka paikkaan.

Saatoin jo ehtiä Kalenterimanian Facebook-ryhmään harmittelemaan kuinka menin myymään standard kokoisen traveler’s notebookini, kun siitä olisin saanut kannet lippulappusille. Olin jo tilaamassa uutta netistä, kunnes muistin kärryssä tyhjillään seisovan personal kokoisen kikki.K zipper rengasplannerin. Lontoosta raahamastani zipperistä saisin varmasti rakennettua lipuille kodin.

Laatikoita penkomalla löysin plannerin mukana tulleet muovitaskut joihin sain sujautettua liput talteen ja pari isompaa lippua rei’itin suoraan renkaisiin kiinni.

Välilehtiä kyselin jo Kalenterimanian kirppis-ryhmässä ja etsin niitä myös netistä huonoin tuloksin. Onneksi posti toi viime viikolla Papergang kuukausiboksin. Paketissa tulleesta paperiarkista leikkasin oikean kokoiset välilehdet, länttäsin muutaman tarran ja laminoin. Muutamassa minuutissa syntyi silmää miellyttävät DIY-välilehdet ja rahaa säästyi.

Elokuvaliput olen jo pitkään säilyttänyt standard kokoisessa Traveler’s Notebookin muovitasku-insetissä, joka myöskin on lojunut laatikossa pöyrimässä. Rei’ittämällä muovitaskun sain sen sopimaan personal plannerin sisään. Hieman isohan se on ja vetoketjua kiinni lattaessa joutuu hieman ajatustyötä tekemään, mutta ajaa kuitenkin edelleen asiansa.

xoxo Nanna