Avainsana: leuchtturm 1917

Kirjoittajan bujo

Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.

Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?

Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA. 

Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.

En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä. 

Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.

Mikä kirjoittajan bujo? 

Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.

Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän,  millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.

Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää. 

Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa.  Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti. 

Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.

Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.

Omia kirjoitushaasteita

Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi. 

Tyyli ja tapa hakusessa

Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.

Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina. 

Mitä sinä seuraat harrastebujossasi? 

Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.

Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.

Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi. 

Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne? 

Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.

Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?

Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! 
-Anna

Nuuna L – Ensi vuoden kalenterini

Hei,

miten kävikään minun vuoden 2024 kalenterivalinnalleni tänä vuonna?

Olin jo päättänyt, että ensi vuosikin mennään perinteisesti Happy Plannerilla, suurella todennäköisyydellä Minillä. Olin tykästynyt tähän jo vuosien saatossa ja toimi oikein hyvin tarpeisiini. Kuinka sitten kävi kesällä? Katselin vaivihkaa muiden postauksia muistikirjoista ja itse tehdyistä traveler’s notebookeista. Kaukaisesti kaipasin aikaa, jolloin tein Lettua (Leuchtturm1917), mutta jouduin siitä luopumaan yksinkertaisesti ruuhkavuosien keskellä. Yhtäkkiä viikkojen saatossa mieleeni iski muistikuva, että minun vanhojen kalenterieni joukossa saattaa olla korkkaamaton Nuuna L, jonka joskus ostin kirpputorilta.

Kovalla vauhdilla lähdin kaivamaan sitä minun aarrelaatikkoani – ja kas, siellä oli muoveissa Nuuna L, kuten muistelinkin. Välissä oli kulunut monta vuotta. Kuitenkin mieleeni hiipi epävarmuus, ettei aika riitä tekemään viikko kerrallaan kalenteria. Tarpeeni on elää puolisen vuotta ennakkoon, jonka vuoksi päiväämätön kalenteri ei vain toimisi minulle. Heitin kysymykseni Kalenterimanian ryhmään ja sain hyvin kannustavia kommentteja. Kannattaa siis tehdä pohjat valmiiksi jo koko vuodelle ja numeroida ne myös. Tästä idea lähti sitten hautumaan. Olisiko minusta siihen?

Kannustuksen saattelemana aloin laskemaan itselleni viikkotavoitteita, kuinka monta pohjaa minulla tulee olla valmiina per viikko, että saan valmiiksi tavoiteaikatauluuni ensi vuoden kalenterin. Tein myös laskelmia riittääkö minun Nuunani sivut koko vuodelle. No laskelmat osoittivat, että riittäväthän ne ja saan siihen puoli vuotta lisääkin vielä mahtumaan. Minulla oli siis käsillä puolentoista vuoden kalenteri.

Pohjiksi toteutin tutun, hyväksi todetun kuukausiaukeamarakenteen sekä viikkonäkymät. Tein ensin kaikkien kuukausien kuukausi- ja viikkonäkymät valmiiksi ja sainkin ne hieman tavoiteaikaani nopeammin.

Tämä oli mielestäni kaikista suurin urakka koko kalenterin teon aikana. Käytin pohjiin Pilotin poispyyhittävää kynää, jonka musteet tietysti loppuivat monta kertaa matkan varrella ja jouduin odottelemaan uusia täytteitä. Valitsin tämän kynän, koska sen voi pyyhkiä pois ja sen päälle voi vahvistaa halutessaan pysyvällä tussilla pohjia. Olin todella tyytyväinen itseeni sekä pohjiin. Tein aluksi vain ensi vuoden, koska haluan nähdä, kuinka se toimii käytännössä. Sitten käytännönkokemuksen perusteella kasaan puoli vuotta ennen loput puolen vuoden pohjat ja tarvittaessa voin niitä myös muuttaa.

Seuraavaksi oli sitten ajankohtaista päivääminen, etsin internetin syövereistä ensi vuoden kalenterin ja lähdin päiväämään niiden perusteella. Olin varma, että jossain vaiheessa menee vikaan, mutta onneksi on pyyhittävät kynät. Numerointi meni yllättävän nopeasti ja se valmistui paljon nopeammin kuin olin ajatellut, siihen kului vain yksi ilta.

Tilasin valmiit kuukausi- ja viikonpäivätarrat Mimmilä Shopista. Niiden odottelussa meni hetki, kun en ajatellut projektini etenevän niin sutjakkaasti kuin se eteni.

Sitten vain tuumasta toimeen, ensin laitoin kuukaudet paikalleen ja sen jälkeen lähdin laittamaan viikkoja.

Tarkistelin aina, että kuukausi alkaa oikeasta päivästä ja päivämäärästä, kuinkas ollakaan olin viimeisen kolmannen kuukauden kohdalla mokannut ja sainkin kumittaa. No pikku juttu, olin tähän jo henkisesti varautunut.

Viimeisenä, näin Kalenterimania-ryhmässä, kun eräs tuunaajamme oli käyttänyt itse tehtyjä välilehtiä. Sain siitä idean, että teen kalenteriini kuukausiväliläpyskät, kun olin niihin tottunut ja todennut ne hyväksi. Minulla on tiedossa eräs ulkomainen yritys, josta toisinaan tilaan ja tiesin heillä kuuluvan valikoimaan vahvoja muovisia pikkumerkkejä. Niiden odotteluun meni taas hetki, kun ulkomailta kestää kolmisen viikkoa postin tulo.

Nyt sitten vihdoinkin ne mun välilehtiläpyskät tuli! Ai että, olin vahingossa tilannut kaksi pakettia yhden sijaan, no ei haittaa. Voipahan uusia, jos joku sattuu tipahtamaan pois puolentoistavuoden aikana. Seuraavaksi oli värien valinta, voi että miten se voi olla vaikeaa. Laitoin ensimmäiset puoli vuotta pinkiksi ja sen jälkeen ne vaihtuvat beigeksi. Seuraavat puoli vuotta on sitten sininen tai vihreä riippuen siitä millä fiiliksellä olen.

Kun näin sitten Happy Plannerin julkistukset ensi vuodelle, tiesin tehneeni oikean valinnan. Mikään uusista kalentereista ei minua miellyttänyt. Olin toisaalta onnellinen, että kuljin tämän matkan jo kesästä alkaen, mutta myös vakuuttunut oikeasta valinnastani. Ja miten tässä sen jälkeen kävi…? Olin koko kevään pohtinut, että haluaisin kokeilla joskus vielä Ainoan Auraa, olin tykästynyt unicorniin. No siinä kävi sitten niin, että se tuli tilattua, koska halusin, että minulla on tarvittaessa uusi odottamassa, kun edellinen päättyy.

HUI MIKÄ MATKA, mikä jännitysnäytelmä tästä kehkeytyi. Minä ja Nuuna L, jatkuukohan matkani Auraan, se jää nähtäväksi kesän 2025 jälkeen. Pysy mukana!

-Nimettömänä pysyttelevä jäsen