Avainsana: Marraskuu

Marraskuun melankolia

Marraskuun varjo laskeutuu harmaana kerälle käpertyneen ihmistä etäisesti muistuttavan hahmon ylle. Paksun peiton alta näkyy ainoastaan muutama hiustupsu ja paljaat varpaat. Käsi painaa kolmatta kertaa torkun pois ja mieli vaipuu unenomaiseen horrokseen. Samaan aikaan takaraivossa jyskyttää, on noustava, syötävä aamupala ja lähdettävä töihin. Niin se arki kulkee eteenpäin, vaikka mieli laahaa perässä.

Kiinnitin aamukahvia juodessa huomion siihen, että pihalla oli se sama harmaus, kun eilenkin. Pari päivää aiemmin huolto haki keinun pois pihasta. Enää en näe ikkunasta naapurin teiniä keinumassa. Viereisen talon edessä on edelleen ne viisi sähköpotkulautaa, jotka on olleet siinä jo viikon. Koskahan nekin haetaan pois?

Onneksi töissä voi työkaverille sanoa, että tänään on huono päivä ja se toteaa niin meillä kaikilla joskus. Heittää perään jotain hauskaa ja pian me nauramme yhdessä. Illalla töistä lähtiessä mummo halaa ja kehuu, miten mukava hoitaja olen. Tulee hyvä mieli ja taas selvittiin yhdestä päivästä.

Kaadan itselleni toisen kupin kahvia, vastaan jäsenille ryhmän offissa ja kerään eväät laukkuun. Rapusta ulos astuessa ensimmäinen pakkaspäivä osuu kasvoihin. Herään, on marraskuu ja minä matkalla töihin.

Bisous Janita V.

Masentava marraskuu

Ihanaa alkavaa viikkoa, vihdoin marraskuu vetelee viimeisiään ja päästään aloittamaan ihan virallisesti joulun odotus. Meillä joulua on kyllä odotettu rehellisesti taas läpi vuoden ja joulukuusi ja osa koristeista on kaivettu jo marraskuussa esiin. Kyllä vain, kaikki teistä sen varmaan jo tiesivätkin, minä rakastan joulua. Joulu on ihmisen parasta aikaa. Aloitan jouluvalmistelut yleensä hyvissä ajoin, etteivät ne aiheuta stressiä ja paineita. Joulun kuuluisi mielestäni olla kiiretön, rauhallinen, perhejuhla, jossa lapset ovat suurimmassa osassa. Meillä onkin joulunaika rakennettu aikatauluineen niin, että se sopii Mannalle parhaiten.

Mutta vielä, ennen kuin hypätään ihan täysin joulujunaan, niin jutellaan hetki menneestä syksystä. Syksyt ovat minulle vaikeita. Tai niistä on tullut vaikeita näin aikuisiällä. Nukkuminen vaikeutuu, Mannalla selkeästi sama homma. Syksyisin myös inspiraationi tekemiseen katoaa, väsymys vie sen mennessään. Olen koittanut vaikka mitä jippoja, mutta lopulta törmään samaan fiilikseen. Ei kiinnosta. Kiinnostukseni kalenterointiin varmasti välittyy tämän postauksen kuvista. Tiedättkö sen tunteen, kun inspistä ei vain ole? Tätä marraskuuta kuitenkin piristi edes yksi juttu, nimittäin uusi yhteistyö, josta vähän jo huhuilinkin ryhmän puolella ja kerron teille heti kaiken, kun vaan saan.

Muuten täällä on kulkenut pienen pieni Moleskinen kalenteri mukana, jossa ei ole siis tarran tarraa. Raukka ei ole ikinä edes kuullut mistään washiteipeistä tmv. Olen todennut, että töissä on turha kantaa mukana isoa kalenteria ja kuvitella tekevänsä sinne hienosti ja kauniisti merkintöjä. Se ei toimi. Ensi vuodeksi sain Solidaarisuuskalenterin, koska kuulun Rauhanpuolustajiin, joten se kulkee mukanani ensi vuonna. Sen rinnalle tuleekin sitten se uusi yhteistyöjuttu, josta kuulette ryhmässä läpi vuoden.

Nyt jään odottelemaan sitä maagista joulukuuta, jouluvaloja, lasten riemua ja lahjapaperin rapinaa.

-Mira