Avainsana: mira

Ystäväkirja – Mira

Nimi, ikä, paikkakunta

Mira, 37 vuotta ja Turku.

Mottoni

Tämä on myös tatuoitu käteeni: I may be lying in the gutter, but I`m staring at the stars. Vaikka makaisin katuojassa, tuijotan tähtiin. Lause tiivistää oikeastaan koko elämäni, aina pitää tähdätä korkeammalle.

Ensimmäinen kalenterini

Muistaakseni äidiltäni saama kirjakerhon kalenteri.

Unelmieni kalenteri

Sellainen joka kirjoittaa menoni itsestään ylös ja näyttää nätiltä.

Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen

Muistikirja, micronit ja post it -laput. Pyhä kolminaisuus myös työpäivinä.

Vaaka- vai pystypäivät?

Tämä riippuu ihan siitä, että mikä tarkoitus. Vaakapäivät, jos journaloin. Työhommissa sitten taas pystypäivät kellonaikojen kanssa toimii paremmin.

Keräilen salaa

En kerää salaa mitään, mutta Tombown tuotteita mulla on ihan älytön määrä ja niitä myös suosittelen aina kaikille. Ne on tosi laadukkaita, monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä.

Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?

Aina. Ryhmä on perustamani, joten olen ollut mukana ekasta päivästä asti ja olen viimeiseen päivään asti.

Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?

Monissakin! Vaikka Suurmiitit onkin ihan oma juttunsa, niin tykkään enemmän pienistä intiimeistä, joissa ehdin jutella ihmisten kanssa. Harvoin saan mitään niissäkään kuitenkaan tehtyä.

Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?

Inka. Ehdottomasti. Inkasta on tullut yksi mun elämäni peruspilareita ja se on täysin ryhmän ansiota.

Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut

Osata piirtää. Lapsena ja nuorena piirsin tosi paljon ja olin varmaan ihan ok siinä, nykyään ei taida kynä enää pysyä kunnolla kädessä.

Terveiset

Moikataan kun tavataan, aina saa laittaa viestiä!

-Mira

Perjantaipäiväkirja – Mira

Rakas perjantaipäiväkirja,

juuri nyt olen Islannissa. Mutta kun kirjoitan tätä, olen vielä kotona Turussa, matka on vasta ajatuksissa. En ole matkustanut vuosiin. Tai toki, olen käynyt Tukholmassa ja Tallinnassa ja matkustanut ihan kotimaassa, mutta en ole lentänyt mihinkään. Se jännittää. Rehellisesti, ensimmäistä kertaa mietin, että mitä sitten jos jotain tapahtuukin kun olen poissa? Jos rajanaapuri päättää hyökätä meille, jos minulle sattuu jotain, jos lapselle sattuu jotain? Onneksi lapsi sentään on turvallisessa ja luottavassa paikassa, sillä rakas ystäväni Linkinen on luvannut ottaa lapseni huomaansa.

Huomaan, että työ on alkanut vallata enemmän ja enemmän aikaani. Ja se on mahdollista vain, koska lapseni kasvaa ja itsenäistyy. On samalla kutkuttavaa ja pelottavaa ajatella, että enää ei mene kauan, kun hän huitelee kaupungilla ystäviensä kanssa. Pitää uskaltaa päästää irti. Onneksi minulla on työni, koska ilman sitä napanuora olisi edelleen tiukka.

Kalenterimania on perustettu, kun olin vielä kotiäiti. Tyttäreni oli hyvin pieni, hän on kasvanut askartelutarvikkeiden ja kirjapinojen keskellä. Sen lisäksi viimeiset vuotensa hän on viettänyt minun kanssani töissä. Jos käyttäisin sanaa siunattu, sanoisin nyt että olen siunattu, koska minulla on juuri tämä työpaikka. Se on mahdollistanut paljon, mutta pakko myöntää etten ihan heti keksi missä toisessa työpaikassa vastaanotto olisi ollut samanlainen, kuin täällä.

Täällä olemme osa yhteisöä, kai tätä voisi sanoa jonkinlaiseksi perheeksi. Nämä ihmiset ovat ottaneet paitsi minut avosylin vastaan, myös tyttäreni. Kun esimieheni ilmoitti, että lähden Islantiin, hän sanoi että on miettinyt lastani ja hän voi hoitaa tytärtäni reissun ajan. Ja se kertoo paljon, että hän huomioi töitäni pohtiessaan myös lapseni. Ja haluaa olla mahdollistamassa minun kasvuani. Se merkitsee minulle paljon.

Palataan matkani jälkeen,

Mira