Avainsana: muistelmat

Päiväkirjan kirjoittamisesta

Muistan ihailleeni tarhaikäisenä Tiimareissa ja kirjakaupoissa hienoja lukollisia päiväkirjoja. Ei mun elämässä mitään jännittävää silloin tapahtunut, mitä olisi tarvinnut alkaa kirjaamaan ylös, mutta jotenkin nuo kauniit kirjat vaan kiehtoivat. Lapsena koetun, ikuisuudelta tuntuneen haikailun jälkeen, sain lopulta syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen päiväkirjani – ja ai että miten hienoa oli omistaa tuo ruusukantinen lukittava kirja!

En ole kirjoittanut päiväkirjaa vuosiin, sillä jo lapsena niihin kirjoittamisen ylläpitäminen tuntui mahdottomuudelta. Ne olivat vähän kuin Tamagotcheja, jotka vaan lopulta jätettiin kuolemaan jonnekin laatikon pohjalle, kun niiden hoitaminen alkoi kyllästyttää. Tämän takia allekirjoittaneen laatikoista löytyy yhä kymmeniä aloitettuja päiväkirjoja ja muutamia kuolleita Tamagotcheja – mukaanlukien tämä kuusivuotislahjaksi saamani päiväkirja, ja nelivuotiaana Ruotsinlaivalta kinuttu pinkki Tamagotchi.

Päiväkirjan sisältö on juurikin niin laadukasta, mitä voi olettaa ala-asteen aloittamista odottavalta Miljalta. Tai en oikeastaan tiedä millaisia oletuksia teillä on siitä, millainen kyseinen Milja on ollut, mutta tykkäsin kovasti kirjoittaa jo silloin. Oma päiväkirja oli loistava paikka kanavoida tuota kuusivuotiaan tajunnanvirtaa upeine harakanvarpaineen. Käsialani on yhä onnettoman surkea, mutta sentään pari askelta ollaan senkin kehittymisessä päästy eteenpäin.

En millään osaa kertoa, olenko päivännyt ensimmäisen upean ”laulun” tammikuun toiselle päivälle, vaiko kenties helmikuun puolelle. Vuosiluku 1999 sentään on melkein selkeä lukea, vaikka numerot ovatkin hieman erilaisia kuin mihin olen nykypäivänä tottunut. Voi olla myös täysin mahdollista, että olen päättänyt kirjoittaa päivämäärän peilin kautta. Mitään skenaariota ei voi laskea pois, kun kyseessä on ensimmäisen päiväkirjan käsiinsä saanut Milja.

Laulujen päärooleissa nähdään erilaisia eläimiä, joilla tuntuu olevan suurempiakin ongelmia olla ystäviä eri lajien kanssa, ja ne jostain syystä ”loikkivat” tai ”eksyvät” aina metsään. Kissan kaveriksi ei ole käynyt pupu, sillä pupu on kissan mielestä ollut ”liian iso.” En todellakaan tiedä millaisia jättiläiskaneja olen pienenä nähnyt, sillä jokainen tapaamani kissa on poikkeuksetta ollut tapaamiani kaneja isompi. Jostain syystä olen myös kokenut, että ”kotihin” on runollisempi tapa kirjoittaa sana ”kotiin” – tämän faktan on pakko olla tullut jostain lastenlaulusta tai -tarinasta, sillä vaikka puhun oudon formaalisesti myös Internetin ulkopuolella, on ”kotihin” vähän turhan absurdia kieltä jopa minulle.

Eläinten eksyessä jatkuvasti metsään tapaamaan toisia puhuvia olentoja, on runosuoneni sykkinyt myös upeiden tarinoiden myötä. Halloween on jo pienenä ollut lempipyhäni, minkä voi päätellä tästä upeasta taiteellisesta valinnasta, joka löytyy eläinlaulujen jälkeiseltä sivulta. Tässä vaiheessa olen myös jättänyt päivämäärien merkitsemisen pois, mutta tiedän etten ole pitänyt tätä(kään) päiväkirjaa muutamaa kuukautta pidempään elossa. Kuten niitä Tamagotchejakaan.

Pienten kirjainten oppiminen helpotti huomattavasti luetunymmärtämistä tarinoiden kannalta, mutta ne eläimet on tosiaan nyt jätetty sinne metsään pyörimään. Sen sijaan olen pitänyt sokeripaloja ilmeisen taitavina kävelijöinä, ja olen ollut hyvin perillä sokerin sulamistodennäköisyydestä vesiolosuhteissa. Dramaattinen juonenkäänne todella dramaattisen ja pitkän tarinan lopettamiseen, tiedän. En tiedä, onko ”yht’äkkiä’ vai ”kotihin” pahempi miljaismi, mutta voin ainakin hyvin lämmöllä todeta olleeni stereotypia itsestäni jo vuonna 1999.

Mikäli teillä on lapsia – lykätkää niille käsiin oma soma päiväkirja. Saatte varmasti hupia, mikäli lapsistanne löytyy vähänkään yhtä taiteellisia kirjailijasieluja, kuin kuusivuotias Milja on ollut. Voittaa aina jatkuvasti piipittävät Tamagotchit, jotka lapsesi varmasti jossain vaiheessa määrätietoisesti murhaa.

– Milja, pian 26-vuotias sellainen

p.s. upeita lapsuudenmuistoja pääsee kurkkaamaan myös AJ:n ja Inkan päiväkirjoista nimien linkkien takaa!

Kuinka tehdä itse taskusto Traveler’s notebookiin

Olen aivan hurahtanut Traveler’s notebookiini. Se ei ole se merkkituote vaan vastaava ja tilattu Aasian ihmellisistä maisemista. Minulle itselleni se on tuotteena kuitenkin sama asia. Olemme tässä nyt kuukauden päivät toisiimme hiljakseen tutustuneet  ja olen valintaani erittäin tyytyväinen. Olen huomannut, ettei tässä ihanuudessa voi koskaan olla liikaa tavaraa! Omasta kaunottarestani ja siitä mitä kaikkea se on jo syönyt, kirjoitan paremmin myöhemmin, mutta nyt päivän asiaan. Vihkojen ja muovitaskujen lisäksi minulla kun on tarve myös avoimelle taskulle tai kahdellekin, niin siitähän idean sain! Tällä kertaa näytän teille kuinka tein valitsemastani skräppipaperista kaunokaiseeni taskuston. Yritin pitää kuvat mahdollisimman havainnollistavina – tämä on oikeasti simppeli kuin mikä! Mittasuhteissa kannattaa pitää mielessä, että tämä malli on tehty regular-kokoiseen Traveler’s notebookiin ja muihin kokoihin täytyy mittoja hieman muuttaa.

Ihastuin juuri tähän taskumalliin siitä syystä, että kaikki sen tekemiseen tarvittavat välineet löytyvät useimmilta askartelijoilta kotoa. Olen käyttänyt taskuston tekemiseen 12″x12″ skräppipaperia. Näissä valinnanvaraa on yleensä runsaasti ja siksi niistä itse askartelemalla saakin juuri sellaisen lisäosan tehtyä kun itse vain haluaa. Paperin valintavaiheessa kannattaa huomioida paperin paksuus. Ohut paperi saattaa näyttää kulumisen ja käytön merkit nopeammin kuin paksumpi – etenkin reunoissa ja kulmissa. Liian paksu paperi taas saattaa mennä liian jäykäksi – tämä saattaa johtaa paperin murtumiseen tai repeämiseen. Kannattaa katsoa siis ulkonäön lisäksi myös sitä, miten helppo paperia on käsitellä! Paperin lisäksi tarvitset myös isot sakset, liimapuikon, kynän, mattoveitsen sekä mattoveitsen kestävän mittausvälineen. Samoin alustan kannattaa olla viiltämiseen sopiva.

Monissa skräppipapereissa on alareunassa vaalea kaistale, jossa on ilmoitettu tuotetiedot. Aloitan leikkaamalla kaistaleen pois.

Tällöin jäljelle jää juurikin se 12″x12″-kokoinen pala, johon mitat perustuvat. Tämä paperiarkki on ihanteellinen taskuston tekoon sillä sen korkeutta ei tarvitse muokata – ainoastaan leveydestä leikataan, joten se jouduttaa prosessia entisestään.

Mittaan paperille leveydeksi 21,6 cm ja leikkaan ylijäämän pois. Millintarkkaa tämäkään ei ole, mutta itse en ole vapaalla kädellä tekijä niin nämä teen aina mahdollisimman tarkasti. Tässä on siis taskustoon käytettävä paperi valmiina vaakatasossa.

Taitetaan käytettävä paperi kahtia ja toistetaan taitto muutaman kerran auki ja kiinni, jotta saadaan taitteesta mahdollisimman hyvä ja liikkuva.

Käännetään taitettu paperi pystyyn ja avataan se. Nyt mitataan alaosan reunan korkeus. Tämä on makuasia kuinka korkeaksi sen haluaa, mutta mittojen mukaan tehdessä taitoksen tulee olla noin 10 cm. Taitetaan kaistale sisäänpäin.

Avataan taitos, jolloin paperi on taas auki sisäpuoli ylöspäin. Seuraavaksi otetaan viivoitin ja mitataan noin 0,5 cm-1 cm kaistale reunasta. Itse en merkkaa mittoja paperiin vaan viivoitinta apuna käyttäen teen taitoksen luottaen siihen, että viivoitin pysyy paikallaan kun taitan paperia viivoittimen päälle. Toistetaan sama toiselle reunalle. Nyt on valmiina taitokset sekä alas että sivuille.

Nyt sakset pääsevät käyttöön! Alataitoksen ja reunataitosten yhtymäkohdat sillä enimmillään 1 cm:n matkalla leikataan.

Laitamme paperin niin, että reunataitteet ylhäältä jäävät kiinni, mutta alataitteen reunat jäävät auki siivekkeiksi sivuille. Sitten leikataan alataitteen siivekkeet irti.

Nyt paperi taitetaan taas puoliksi (alataite on avattuna) ja asetetaan niin että saumakohta jää yläreunaan. Leikataan viistoon aloittaen oikeasta reunasta, leikaten kohti alataitoksen ja sauman kulmaa. Tässä kohtaa on tärkeää, että käytettävät sakset eivät ole pikkusakset – yhdellä leikkauksella tulee varmasti suora jälki ja puoliskot näyttävät samanlaisilta.

Seuraavassa kuvassa näkyy kuinka tämä vaikuttaa taskuston rakenteeseen. Tässäkään ei sentintarkkaan ohjetta ole, mutta minä leikkasin reilulla kädellä.

Seuraavaksi taitan alataskuston puolikkaat kiinni ensin ja liimaan reunataitteet  kiinni sen jälkeen – alhaalta ylös asti. Vahvistan taitoksia vielä moneen kertaan painamalla, jotta liimaukseen kodistuva paine olisi mahdollisimman vähäinen ja taskusto aukeaa kevyesti.

Nyt jos haluaa, niin pyöristää taskuston kulmat esimerkiksi kulmanpyöristäjällä. Minä en sellaista omista (vielä), mutta en koe tässä välttämättömäksikään. Se minkä teen kuitenkin, on lovet taitoskohtaan kuminauhaa varten. Sekin olisi onnistunut kulmanpyöristäjällä, mutta minä käytän yksireikäistä rei`ittäjää ja se ajaa hyvin saman asian. Painan siis puolipyöreät reiät sekä ylös että alas, jotta kuminauhan on helppo loviin osua eikä taskusto repeä kuminauhan kiristyksestä.

Seuraavassa kuvassa on kuminauhan lovet valmiit ja taskusto odottaa vihkojen väliin pääsyä! Itse aion laittaa taskuston painumaan kirjapinon alle vielä hetkeksi aikaa, jotta liimaukset saavat kuivia ja taitokset vahvistua entisestään.

Ja näin on taskusto valmis! Olen erittäin tyytyväinen ja toivon, että onnistuin ohjeistuksessani sillä tämä malli on oikeasti aivan supernopea ja superhelppo! Itse aion tehdä varmasti useampiakin ihan vain siksi, että käyttämäni vihkot ovat (ainakin toistaiseksi) koristelemattomia ruskeakantisia niin väriä niiden väliin kaivataan aina. Sekä sitä lisätilaa kaikille mahdollisille muistoille, joita TN kerää tuolta matkan varrelta! Nyt saan kaiken talteen.

Askarteluiloa!

-Anna-Johanna