Avainsana: muistikirja

Kirjoittajan bujo

Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.

Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?

Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA. 

Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.

En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä. 

Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.

Mikä kirjoittajan bujo? 

Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.

Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän,  millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.

Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää. 

Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa.  Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti. 

Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.

Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.

Omia kirjoitushaasteita

Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi. 

Tyyli ja tapa hakusessa

Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.

Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina. 

Mitä sinä seuraat harrastebujossasi? 

Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.

Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.

Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi. 

Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne? 

Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.

Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?

Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! 
-Anna

Piirtelyhulluutta pienen muistikirjan kanssa

Helou helou helou! Täälläpä rustailee täksi maanantaipostaukseksi Inka, ja otsikon mukaisesti piirtelyhommat mielessäni. Viime kuun puolella kävimme koko perhe risteilemässä talviloman kunniaksi ja vietimme päivän myös maissa ruotsin puolella. Sää helli aurinkoisena ja lumettomana, ja oli mukava tallustella naapurimaan pääkaupungin katuja liikkeisiinkin piipahdellen. Omalla pakko käydä -listallani oli vuoden takaiselta reissulta tuttu Panduro. Sinne suunnistaessamme (google mapsin armollisella avustuksella) osui kohdalle myös Kreatima. Itselleni tämä taidetarvikeliike oli uusi tuttavuus, mutta olihan siellä poikettava. Sieltä löytyikin tuliaisena itselleni se ostos, josta tämä postaus sai alkunsa: pieni neliönmuotoinen luonnoskirja.

Ja siitähän se ajatus sitten lähti, tai oikeastaan lähti piirtely ja doodlailu lapasesta! Tätä kirjoittaessani on kyseinen kirjanen ollut hyppysissäni aikalailla tarkalleen viikon verran, eikä siinä ole kuin reilu 10 sivua tyhjänä. Ja pienestä ja kompaktista koostaan huolimatta on tässä kuitenkin 80 sivua sidottuna.

En tiedä mikä hulluus tämän kanssa oikein pääsi iskemään, mutta simppeleitä kuvia se on saanut tuottoisasti piirrustamaan. Sieniä, erilaisia ruokia ja hedelmiä, hyvin satunnaisia esineitä, kukkasia… Ja aaaikas monta ilmapalloeläintä! Ilmapallokoirien piirtäminen on tuntunut niiiin rentouttavalta. Niiden pyöreiden muotojen värittelyssä ja varjostamisessa on ollut jotain mukavan zen-henkistä.

Myös maaliskuun doodle-haasteeseen osallistuin piirtelemällä tämän neliskulmaisen aarteen sivuille. Rustasin muunmuassa elämäni ensimmäistä kertaa ompelukoneen kuvan! Tämä on muistaakseni ensimmäinen kerta kun olen käyttänyt tämän muotoista muistikirjaa tai luonnosvihkoa. Uusi muoto ja pieni koko ovat herätelleet uinuksissa ollutta piirtämisintoa kovasti, ja olen siitä iloinen. Nyt jännitän vain sitä, onko loputkin tyhjät sivut saaneet täytettä tämän postauksen tullessa ulos, vai lopahtaako tämä intensiivinen innostus vielä salakavalasti yhtä nopeasti kuin alkoikin…