Kukkuu täältä arjen pyörteistä! Miten taas voi olla maanantai? Onneksi tällä kertaa vapaa sellainen, kiitos pääsiäisen ja pitkän viikonlopun. Alkuvuosi on hujahtanut melkein ohi ja sitä kuin jää ihmettelemään, että mihin nämä kuukaudet ovat kadonneet? Siihen, että matkaa bussilla töihin ja illalla kotiin. Tämä kiire painaa töissä ja kotona, mutta silti on tähän asti selvitty. Mutta kevät tulee ja kohta saa alkaa laskea aamuja kesälomaan!
Kiire on vaikuttanut luonnollisesti myös kalenterin ajantasalla pitämiseen. Päivittäiset nopeat merkinnät ovat loistaneet poissaolollaan ja tilalle ovat saapuneet muistilaput aiheesta kuin aiheesta. Viikonloppuisin, kun on aikaa levätä ja kerätä voimia, löydän itseni kirjaamasta viikkoa jälkikäteen ylös. Onneksi olen oppinut olemaan armollinen itselleni sen suhteen, että kalenteria voi täyttää myös jälkikäteen. Tätä tasapainottaa se, että päivä- ja viikkopohjat syntyvät yleensä viikonloppuisin.
Kaiken kiireen takana on oman tasapainon puuttuminen. Olen hukannut sen kyvyn, jolla saan kaiken pysymään tasapainossa ja narut sopivasti käsissä. Tilalle on tosin saapunut arki-iltaiset iltalenkin ystävän kanssa, joten osittain olen hyvinkin tyytyväinen. Vielä, kun saisin kalenterin pysymään ajantasaisesti menossa mukana!
Halauksin, Terhi
