Avainsana: päivä per sivu

Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja

Ajatuksia erilaisista kalenterisivuista

Jokaisella meillä on jonkinlainen mielikuva unelmakalenterista ja jos sen sitten löytää, saavuttaa, ainakin hetkeksi, sen kuuluisan planner peacen. Käytettyäni paperikalentereita vuosia, olen pohtinut paljon millaiset asiat vaikuttavat siihen pidänkö jostakin kalenterista tai en. Itselläni jopa paperinlaatua suuremmaksi vaikuttajaksi näyttää nousevan layout, eli kotoisammin ne kalenterin sivunäkymät. Käytettävyyteen sitten vaikuttavat koko, kansien tyyppi sekä se paperilaatu.

Aikanaan, tyttären ollessa pienempi, tälläinen aikalailla tavallinen kalenterinäkymä sopi minulle. Silloin oli tärkeintä saada ylös missä milloinkin piti olla. Niiden merkintöjen väleihin tai tapaamisten alle kirjoittelin sitten, mitä oli tarkoitus saada aikaan. Myös työkalenterina tämä näkymä toimii itselläni erinomaisesti. Tosin nykyisin aikataulutuksia tarvitsee laittaa itselle ylös aika vähän, joten vähemmän kellotetulla näkymälläkin selviän. Tätä näkymää koristelin usein tarroin, washeja en silloin omistanutkaan. Se myös toimi loistavasti värikoodattuna, eri asiat eri värein.  Aluksi merkinnät mustalla ja puuvärein laatikot ympärille. Myöhemmin, löydettyäni Frixion- kynät, jokainen asia omalla värillään kirjoitettuna.

Päivä per sivu aukeamaa en oikein koskaan ole oppinut käyttämää muuten kuin päiväkirjamaisesti. Minulla kulki aikanaan Ajaston versio pari vuotta mukana, vaan huomasin tarvitsevani kalenterikäytössä itselleni viikkotasolla helpommin hahmotettavan muodon, vaikka vuosisivut ja joka kuukauden alussa ollut kuukausinäkymä paljon auttoivatkin. Itselläni ei ole päivittäin niin paljon tapahtumia tai tehtäviä, eikä sen kaltaisia projekteja menossa, joissa päivänäkymä olisi toimivin. Se kyllä toisinaan himoittaisi nimenomaan taas sitten suuren koristelutilan vuoksi.

Horisontaalisia eli vaaka-aukeamia on erilaisia ja erikokoisia. Huomaan itse tarvitsevani selkeän jaon päähäni missä kohdassa boxia ovat aikataulut ja missä muut muistettavat asiat, joten rakennan sen leimoilla tai asioiden sijoitteluilla. Päiväkirjamaisessa käytössä taas tämä on yksi suosikkejani. Tila antaa mahdollisuuden varioida koristeluja, ja sivuja löytyy sekä viivoilla (Carpe diem A5, Mini HappyPlanner) että ilman (Ajaston personal-koon planner, Webster’s page eli Colour Crush A5).

Vertikaalisessa eli pystysuuntaisessa näkymässä yksi malli ovat boxilliset. Niitä löytyy tällä hetkellä Recollectionin spiraleissa, HappyPlannereissa, Carpe Diemiltä rengasplannereihin ja Ajaston Project365:sta. Näiden boxien käyttöön on varmaan yhtä monta tapaa kuin on käyttäjiäkin. Itselleni tuttuja ovat aamu-, päivä- ja iltasarakkeiden lisäksi jaot työhön/koulutukseen, vapaa-aikaan ja päiväkohtaisiin hoidettaviin asioihin, töihin, itseen ja perheeseen/kotiin, onnistumisiin, kiitollisuuteen ja ajatuksiin sekä tehtäviin, aikatauluihin ja koristeluun. Boxillisia löytyy sekä värikkäinä että aikalailla musta-valko-harmaina, jolloin jokainen voi miettiä myös itselleen sopivaa suhteessa omaan haluun ja jaksamiseen koristella. Itse pidän boxillisista kalentereista, ja se käy kovaa kilpailua suosikin sijasta, vaan suurin osa boxillisista kalenterimalleista on harmittavasti sen kokoisia, etteivät ne ole kätevimpiä mukana kuljetettaviksi.

Tämän hetkinen oma suosikkini on viikko muistiinpanosivulla-näkymä. Tutustuin siihen TeNeussin kalentereissa ja nyt, parin vuoden jälkeen, huomaan, että tämä on itselleni erittäin toimiva. Minulla ei tällä hetkellä ole päivittäisiä menoja, esim. tapaamisia ja kokouksia, paljoa, joten ne mahtuvat päiväsarakkeen toiselle laidalle. Toisella laidalla ovat ne ”juuri tänään-tehtävät ja muistettavat”. Muistiinpanosivulle merkitsen viikon to-do:t ja selviteltävät asiat. Tulevan vuoden Gemma Correllissa yhdistyvät loistavat kuukausinäkymät ja tämä suosikkinäkymäni, joten odottelen siltä osin innoissani vuodenvaihdetta.

Summa summarum eli mitä olen oppinut käyttämistäni kalentereista ja mitä kysyn itseltäni ennen uuden kalenterin hankintaa:

  • Mihin käyttöön olen hankkimassa kalenteria? Mukana kulkevaksi, koristeluun, kodin ”pohjamuistiksi”, päiväkirjaksi, kaikkeen tähän?
  • Onko minulla nyt paljon päivittäisiä merkintöjä? Tarvitsenko niihin kellonaikoja? Pitääkö samassa kalenterissa olla paljon muistiinpanotilaa, päivittäin tai viikottain?
  • Onko ajatuksenani koristella tässä tarkoituksessa olevaa kalenteria? Miten ja paljonko?
  • Haluanko pystyä lisäämään sisältöä tai sivuja?
  • Tarvitseeko kalenterissa olla taskuja tai muita ominaisuuksia?
  • Paljonko kalenteri saa maksaa?
  • Haluanko ns. kertakäyttöisen vai vuosittain uusittavat sivut?
  • Tarvitsenko vai haluanko tätä?

Jokaisella meillä on omat tarpeemme. Onnea sen täydellisen kalenterin löytymiseen juuri tähän elämäntilanteeseesi 🙂

Raija