Avainsana: personal kokoinen kalenteri

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.

Kalenterimanian ystäväkirja – Marjo

Nimi, ikä, paikkakunta

– Marjo Karhula, ens kuussa tulee mittariin 56 vuotta. Asun Viitailassa joka on Asikkalan yksi kylä. Asumme lähellä Hollolaa ja Lammia. 

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?

– En oikein muista koska liityin.


Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?

– En koskaan ole ollut isoissa miiteissä. Oman Lahden alueen kokoontumisissa kyllä. Olis kiva päästä myös joskus isoon miitiin.


Mikä oli sun eka kalenteri?

Teinari, joka kirjoitettiin aivan täyteen. Lisättiin tarroja ja piirrustuksia, elokuvalippuja ynnä muuta. Mulla on ollut aina paperikalenteri.


Millainen on sun unelmien kalenteri?

– Nyt on melkein unelmakalenteri. Eli Filofaxin perhoskannet ja Ajaston Timexin planneri. Vielä joitain välilehtiä kaipaan. Erilaisia träkkereitä. Kaipaan niitä vaan suomeksi. Suomi on niin kaunis kieli, siksi haluan käyttää mieluummin sitä kuin englantia.


Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?

– Hyvä terävä, ohut kynä. Tarroja ja kaksipuoleinen teippi.


Team vaakapäivät vai pystypäivät?

– Ehdottomasti vaakapäivät. Pystyy kirjoittamaan mahdollisimman paljon. Voin elää vain vaakapäivien kanssa. 

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?

– Sain ostettua kirppikseltä Filofaxin personal perhoskannet. Olin super innoissani. Paketin avasin jo postissa. Ulkona satoi vettä. Kalenteri kainaloon sadetakin sisään ettei kastu. Kiireesti autoon. Yritin avata auton ovia ja se ei auennut. Melkein itkien meinasin soittaa jo miehelle hädissäni. Sitten ihmettelin miksi tuossa naapuri autossa on myös kattoikkuna. Rupesin tarkempaa katsomaan. Yritin väärään autoon. Niin innoissani olin kalenterista.


 Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?

– En halua nimetä ketään erikseen. Kaikki on ihania ja auttavat kun apua tarvitaan. Kaikki kannustaa toisiaan.

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään? 

– Ei oikeastaan yhtä. Ostan enemmän pienistä liikkeistä netin kautta. Mutta Vihkokauppaan en vielä ole päässyt käymään.

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?

– Aina kun menen uuteen kaupunkiin etsin ensimmäisenä pienet paperikaupat. Sekä kotimaassa ja ulkomailla. Ulkomailla ostan aina tuliaiseksi jotain kalenteritavaraa.

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?

– Kyllä, kalenterit aina mukana.


Kesäterveiset muille maanikoille:

– Kaikille hyvää syyskesää ja alkavaa syksyä. Nautitaan kaikesta sateesta ja auringosta.

Marjo