Avainsana: polaroid zip

Lukulettu

Kun joku kysyy minulta, mitä harrastan, ensimmäinen vastaukseni on aina lukeminen. Siitä asti, kun opin lukemaan, olen ahminut isoja määriä kirjoja. Joskus peruskouluaikoina pidin listamuotoisia lukupäiväkirjoja, ja tällä vuosikymmenellä olen kirjannut lukemiseni Goodreads-sivustolle. Vasta löydettyäni tämän kalenteriharrastuksen, tuli mieleen että voisi olla mukava pitää myös paperista lukupäiväkirjaa.

Ensimmäinen yritelmäni oli vuonna 2017, se oli vain simppeli listavihko Traveler’s Notebookini välissä. Vuoden 2018 alusta olen pitänyt bujoa eli bullet journal-muotoista lukupäiväkirjaani, jota nyt tässä postauksessa esittelen.

Suosikkini pistesivuisista muistikirjoista on Leuchtturm1917, ylivoimaisesti. Niinpä valmistelen nyt ensi vuodelle kolmatta peräkkäistä ”lukulettuani.”

Oleellisin tehtävä, mikä lukupäiväkirjalle kuuluu on tietysti pitää kirjaa vuoden aikana lukemistani kirjoista. Ensimmäisenä vuonna piirsin bujooni netissä suositun kirjahyllyn, johon sitten lisäilin pitkin vuotta lukemani kirjat. Lisäksi olen alusta asti ylläpitänyt ihan selkeää listasivua, josta helposti hahmotan lukemani kirjat. Viime vuonna olin mieltynyt laatikoihin, tänä vuonna vain simppeliin listaan, jollaisen kanssa aion jatkaa ensi vuonnakin.

Lukemieni kirjojen lisäksi tykkään suunnitella bujoon lukemisiani etukäteen. Joka kuukaudelle mietin, mitä kirjoja mahdollisesti haluaisin lukea. Nämä suunnitelmat eivät toteudu ikinä! Niitä on kuitenkin hauska tehdä. Asetan myös yleisiä tavoitteita vuodelleni ja pidän kirjaa päivistä, joina todella luen. Viime vuonna tein year in pixels -sivun, josta yleisesti vain väritin päivät joina luin yhtään. Tänä vuonna olen pitänyt tarkemmin kirjaa myös luetuista sivumääristä.

Lisäksi osallistun erilaisiin lukuhaasteisiin, kuten Helmet-kirjastojen haasteeseen ja netissä vastaantuleviin lukumaratoneihin. Tällaiset projektit tarvitsevat tietenkin trackerit!

Luen pääsääntöisesti fantasiaa ja scifiä. Erityisesti fantasiakirjat ovat usein valtavia teoksia, jotka jatkuvat pitkinä sarjoina. Vuonna 2018 päätin aloittaa Wheel of Time -sarjan (kirj. Robert Jordan, Karisto aikanaan suomentanut osan sarjasta) lukemisen alusta. Olin lukenut kaikki ilmestyneet aikanaan suomeksi, mutta en koskaan sarjan kolmea viimeistä osaa, joita ei koskaan suomennettu. Niinpä aloitin nyt projektin alusta alkuperäiskielellä. Tämä projekti on edelleen kesken! Olenkin tehnyt lukulettuihini yleisen tracker-sivun koko sarjasta, sekä oman tracker-sivun jokaiselle kirjalle, sitä mukaan kun niitä aloitan.
Fiiliksen mukaan piirrän ja maalaan sivulle itse kuvitukset, tai tulostan Polaroid zip -mobiilitulostimellani.

Ylipäätään koristeluni bujossa riippuvat hyvin pitkälti päivän fiiliksestä. Joskus piirrän, leikin vesiväreillä ja nyt hiljattain olen alkanut innostua leimailusta. Ja joskus sitä vain lätkii washia, tarraa ja netistä tulosteltuja kuvia. Minusta sekalaisuus tuo vain mukavaa eloa lukulettuuni, vaikkei kokonaisuus ehkä niin eheä olekaan.

Lukupäiväkirjoistani on tullut suosikkini kaikista kalentereistani, ja ainoa johon sitoudun näin pitkäjänteisesti. Yleensä muutenkin innostun erilaisista projektikalentereista enemmän, kuin siitä jokapäiväisen, harmaan arjen kirjaamisesta.

~ Susanna
Instagramissa kaikki kuvat lukupäiväkirjoistani löytyvät hashtagilla #lukulettu

Kalenterimanian Porin jaoston miitti 8.1.2017

Heippa, tänään teille kirjoittelee Ulla, vahvasti kalenterimanian kourissa. Hyppäsin mukaan fb-ryhmään Kalenterimanian alkumetreillä Mirpun postauksen myötä ja ensimmäisenä kalenterina toimi Happy Planner. Nyt joulukuussa vaihdoin Carpe Diemin reset girl -settiin. Osallistuin Kalenterimanian ensimmäiseen tapaamiseen viime huhtikuussa ja silloin viimeistään tämä homma vei mennessään täysin!

Alettiin joulukuun alussa pienellä tiimillä suunnitella tapaamista Poriin, kun huomattiin, että meitä täältä tai ylipäätään Satakunnasta (tai täälläpäin kyläilijöitä) on useampi. Heli varasi meille tilan Satakunnan Yhteisökeskuksesta sunnuntaiksi kolmeksi tunniksi.

Joulut vietettiin, vuosi vaihtui ja niin saapui odotettu miittipäivä. Kokosin tässä vajaassa vuodessa kertyneistä tavaroistani lähes kaiken mukaan ajatuksena, että porukka saa niistä mieluisia ottaa, käyttää ja viedä mukanaan. Koska tapaaminen tuli aika lyhyellä varoajalla, porukka jäi vähän pieneksi mutta eipä se menoa haitannut. Meitä oli paikalla kahdeksan eri tasoista maanikkoa ja saatiinpa paikalle Kalenterimanian toinen miesvahvuuksistakin. Kaksi aloittelijaa olivat löytäneet ryhmään Satakunnan Kansassa olleen jutun perusteella ja rohkaistuivat mukaan tapaamiseen. Kovasti koitettiin vastailla kysymyksiin ja antaa ideoita.

Kalentereita paikalla oli Erin Condren, Travelers Notebook, kolme Carpe Diemiä, Happy Planner, Ajaston Ark sekä Moleskine. Hyvin monipuolisia harrastajia; bujoilua sekä perinteisempää kalenterikoristelua. Itselläni oli mukana myös Instax mini8 pikakamera ja Susannalla oli mukana Polaroid zip valokuvatulostin. Päästiin siis vertailemaan, millaisia kuvia niistä tulee. Itse tykkään jonkun verran käyttää Instaxia kalenterituunailussa, saa suoraan liitettyä muistoja hetkistä kalenteriin.

Muutoin me höpöteltiin kalentereista ja tuunailusta, koristeltiin kalentereita ja tietty juotiin kahvit (tai teet) sekä nautiskeltiin tarjottavista mitä meistä muutamat olimme tuoneet tarjolle. Itse toin muffinsseja, oli myös kasvisfetapasteijoita sekä lusikkaleipiä. Todettiin lopulta, että kolme tuntia on tapaamiselle kovin lyhyt aika, oltiin juuri päästy vauhtiin, kun todettiin kellon lähenevän kolmea! Ja tietty usein joku ei pääse heti aloitukseen paikalle, niin silloin aika jäi vieläkin lyhyemmäksi. Mutta tästä me saatiin nyt homma auki ja perustin Facebookiin oman ryhmän Kalenterimanian Pori tapaamisille, jossa voidaan sopia uusista tapaamisista. Myös monelle muulle paikkakunnalle on omat tapaamisryhmänsä, joten kannattaa selata Facebookia, jos tapaamiset kiinnostavat.

Kalenterimania on tuonut omaan elämääni paljon iloa. Organisointikykyni ovat parantuneet, tärkeät tehtävät ja tapaamiset pysyvät tallessa ja toki sitten ihan ihmisten muodossa. Täytyy myös myöntää, että kauniit kalenterit ja oheistarvikkeet tuottavat iloa ihan sellaisinaankin.

Eikä elämässä liikaa iloa voi ollakaan!

-Ulla