Avainsana: pwm

Plan with Inka – Aukeama jäsenten haastesanoista

Kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Helou helou helou! Siitä on nyt vierähtänyt jo useampi viikko, kun postasin ryhmään käpylehmän kuvan. Kyseisen kuvan ohessa kyselin jäseniltä sanoja, joiden pohjalta voisin tuunata itselleni haasteena yhden aukeaman.

Seuraavat sanat ja ideat kommenttikentästä löytyivät, kun aloin tätä viikkoa kyhäämään kasaan:

  • Käpy
  • Haavan lehti
  • Nasu
  • Sade
  • Kuulas
  • Kohokuva/3D
  • Säilöntä
  • Ruska (koska syksyn värit)
  • Purukumi
  • Ruohonjuuritasolla
  • Kanttarelli
  • Muumilaakson syksy
  • Suomen pisin sana
  • Kuramatto
  • Syksyinen kuutamo
  • Sammal
  • Tekniikkana repiminen

Lisäksi tuli yksi kuva karhun muotoisesta heijastimesta, ja sen poimin itselleni karhuksi sanana.

Ideoita oli tämän haasteen toteuttamiseen aluksi paljon enemmän, kuin mihin lopulta aika ja jaksaminen riitti. Se harmittaa, mutta syysflunssan poteminen on verottanut energiatasoja joten minkäs mahtaa. Toteuttaa tämän kuitenkin ehdottomasti halusin! Tartuin projektiin istahtamalla tietokoneen ääreen, ja aloin etsiä netistä haastekohtiin sopivia kuvia. Printtailin löydökset tarrapaperille, joten vältyin liimapuikkohommilta. Saksimiselta sen sijaan en päässyt karkuun, vaan seuraavana oli vuorossa kuvien irralleen leikkely.

Ensimmäisenä aloitin repimisestä, ja pilkoin sammal-kuvan osiin eri puolille aukeamaa. Seuraavaksi paikkansa löysivät 2 isointa tarrakuvaa, syksyisen oranssina hohtava kuutamo-kuva, sekä kuramatto. Kuramatosta löytyi somia halloween-kuvioisia kuvia, ja päädyin sellaiseen. Melkein teki mieli alkaa tutkia moisten valikoimaa enemmänkin netin syövereistä, mutta maltoin kuitenkin jatkaa tuunailua shoppailuun sortumisen sijaan!

Kuramaton päältä pötköttelemästä löysi seuraavaksi paikkansa Nasu, ja Nasun mietteissä välähtää Suomen kielen pisin sana. Saman sivun yläreunaan raapustelin pienen piirroksen sadetta kuvaamaan, pilviä ja sateenropinaa.

Ruskaa ja syksyn värejä löytyy haavan lehdestä, joskin tuon laminoidun sijaan sivulle päätyi tulostettu tarra. Ruskan värejä koitin tuoda sivuille myös muutamalla pätkällä lehtikuosista washia, sekä viikonpäivien oranssin sävyisillä alleviivaauksilla. Purkka, karhu, säilöntää edustava lasipurnukka ja käpy eksyivät omille paikoilleen seuraavaksi.

Muumilaakson syksy oli yksi haastavimmista sanoista, ja tovin jouduin pohtimaan miten sitä ilmentäisin. Jonkinsortin, eittämättä kovin loogisen, ajatusjuoksun jälkeen lopputuloksena sivulta löytyy mörkö. Syssymyssyinen mörkö!

Kanttarelli löysi sopivan kohdan purkista, ja nallukka sai kainaloonsa paketillisen Kuulas-kahvia. Kuulautta pyörittelin pitkään päässäni puntaroiden saisinko käytettyä sen suhteen vellumia. Kaikki vellum-aarteeni vain tuntuivat piiloutuneen niin hyvin, että etsinnän jälkee tyhjin käsin päädyin kuulaan nimikko kahviin. Kahvia karhulle!

3D-efektiä töpöttelin aukeamalle kohohelmi-aineella. Pirteän pinkki väri sopi mielestäni myös jatkamaan ruskan värien skaalaa. Ruohonjuuritasosta mieleeni tuli ensimmäisenä erilaiset hyönteiset, ja sivuille päätyi kipittelemään neljä pientä muurahaista

Tälläistä aukeamaa ei olisi varmasti ikinä syntynyt, jollen olisi näitä haastesanoja kysellyt ja saanut! Lopputulos on hauska, hieman sekava ja tuo hymyn huulille – vähän niinkuin Kalenterimanian yhteisökin!

-Inka

Plan with Janita – Kalevalan päivä

Aurinkoista maanantaita ja hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Näin Kalevalan päivän kunniaksi pääsette katsomaan, kuinka minä inspiroiduin tuosta Suomen kansalliseepoksesta eli Kalevalasta. Löysin kirjan viime kesänä sattumalta kierrellessäni kirpputoreja kalenteriystävän kanssa. Alunperin tarkoituksenani oli käyttää kirjan kannet ja sivut itsessään askartelumateriaaleina, mutta tarkemmin kirjaa selatessasi totesin sen olevan liian arvokas tuhottavaksi.

Kirja on painettu vuonna 1932, ja sen runomuotoon kirjoitetussa tekstissä on aivan omalaisensa tunnelma. Kuvituksessa itse Akseli Gallen-Kallela on käyttänyt mustaa, beigeä ja tehostanut niitä voimakkaalla oranssilla. Kirjan kuvitus on pelkistetty, mutta silti täynny upeita yksityiskohtia. Omaa silmääni eniten miellyttivät erilaiset riimut ja symbolit sivuja koristamassa.

Ihastuin kirjan kerman sävyisiin, ajan kuluttamiin sivuihin ja niiden sormituntumaan. Kalenterinani toimivan Hobonichi weeks’in sivut ovat myös kerman sävyiset, josta lopullinen ajatus viikkoaukeaman tekoon syntyi.

Muistin säästäneeni yhdestä viikkokitistä yli jääneet ruskean sävyiset tarrat joiden ajattelin olevan lähellä kirjan kuvituksen sävyjä. Oranssin sävyn jätin suosiolla ulos, koska se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Tarrojen lisäksi sivun ylälaitaan mukailin kirjasta löytyneen salmiakkikuvion joka miellytti erityisesti silmääni.

Teksitarroiksi valikoin ehdottomasti suomenkieliset, kun kyse kuitenkin on suomalaisen kulttuurin viikosta jota tässä tehdään. Karhut muistuttavat minua meidän upeista metsistä ja Kalevalan luontosuhteesta, ne pääsivätkin mukaan aukeamalle suloisin washiteipin muodossa. Loppuptuloksesta tuli sävyltään hyvin maanläheinen ja rauhoittava. Onko se sitten lähelläkään Kalevalaa, on kiinni jokaisen omasta tulkinnasta.

– Janita