Mulla on ollut useamman vuoden Art Aqua -vesivärit kaapissa jemmassa, enkä enää muista mistä ne olen ostanut. Vesivärit ovat metallirasiassa ja sävyjä on yhteensä 48. Olen tykännyt näistä kovasti, nyt kun olen vihdoin uskaltautunut ottamaan ne käyttöön! Siveltiminä minulla on nyt käytössä Mont Marten Gallery seriesin Acrylic -sivellinsetti. Vihkona on tällä hetkellä Tigerin mustakantinen luonnoslehtiö, jossa paperi on 100g. Sitä ei ole tarkoitettu vesiväreilyyn ja paperi ei kestä isoa määrää vettä, mutta ei kuitenkaan mene kovinkaan pahasti kuprulle!
Nyt, kun olen saanut vähän tuntumaa vesiväreihin Personal planneriin taustoja tehdessä, niin olen uskaltanut kokeilla maalata muutakin. Alkuun jännitin piirustusten pilaamista väreillä, kunnes oivalsin, että kannattaa aloittaa vaalealla ja lisätä väriä kerroksittain. Joskus tulee vahingossa liian tumma viiva, silloin tilanteen voi pelastaa hellästi vedellä. Alkuun tein pitkiä siveltimenvetoja, koska ajattelin että se kuuluu asiaan, nyt kuitenkin olen tykästynyt tekemään enemmän ”pientä töpötystä” ja käyttämään sivellintä myös painamalla, jolloin jälki näyttää vähän roiskeelta.
Löysin sitten Pinterestistä kuvan, jonka halusin piirtää pieneen taidevihkooni. Se oli pitkään lyijykynällä hahmoteltuna, kunnes nyt tartuin vesiväreihin. Yleensä mulla on mielessä ihan erilainen lopputulos, kuin mitä se sitten loppujen lopuksi tulee olemaan, ja niin tässäkin kävi. Olin ajatellut tehdä vähän pyörremäistä ja utuista, mutta kun lähdin lisäämään värejä, siitä tulikin ihan kaikkea muuta!
Tummensin värejä kerros kerrokselta kunnes olin tyytyväinen. Tähän lisäsin vielä lopuksi vähän roiskeita. Alkuun minua harmitti kun niitä meni myös kasvoille, mutta pääsin onneksi nopeasti harmituksesta yli. Tämä on ollut ehkä mun isoin pelkoni, että pilaan piirrokset väreillä tai en muuten ole tyytyväinen lopputulokseen. Nyt olen tietoisesti yrittänyt löysätä vannetta pään ympärillä ja antanut vaan mennä!
Neuvoksi antaisin muille, että kokeile rohkeasti! Älä lopeta, vaikka tulee tunne että en osaa! Siitä se pikkuhiljaa lähtee ja joka kerralla oppii jotain uutta. Odotan innolla kuvia teidän vesiväreilyistä!
Olen lapsesta asti rakastanut kaikenlaisia kalentereita ja aikuisena tutustunut laajemmin vihkojen, kynien ja muiden paperitavaroiden maailmaan. Harrastukseen käytetty aika vaihtelee kuten myös innostuksen taso. Vaikka kyseessä on alun perin asia, jolla on tarkoitus hallita arkea ja elämää, on sen ympärille rakentunut nimenomaan harrastus, tapa rentoutua ja toteuttaa itseään. Vaikka välillä palaan yksinkertaisempaan ajanhallintaan, palaan lopulta aina harrastuksen pariin etsien jotain uutta ja jännittävää. Nykyään some antaa sille loistavat lähtökohdat, sillä maailma on avoin ja lähellä. Ideoita pursuaa joka tuutista, ähkyyn asti.
Olen kokeillut vaikka mitä, todeten monesti, että se mikä toimii toisella, ei toimikaan minulla. Kivalta moni juttu ehkä näyttää, mutta jos ei tapa sovellu omaan elämään, siitä tulee tylsä ja turha. Kokeilematta ei saa selville mistä tykkää ja mistä ei, joten tutustumismatka kannattaa!
Parhaita ovat mielestäni ne pienet ideat ja oivallukset mitä bongailee nykyisen oman tavan ympärille. On helppo innostua, kun kynnys kokeilla on matala. Itse bongailu on oma lajinsa. Sanoisin, että itsellä se on olennaisen löytämistä kaiken sen valtavan informaatiotulvan seasta. Some on täynnä taitelijoita, yrittäjiä, bloggaajia ja tubettajia. Vähitellen olen löytänyt omat lempparini ja kokenut ahaa-elämyksiä.
Haluaisin jakaa joitain lähiaikojen oivalluksia muille, josko saisin iloa levitettyä.
Olen ollut vannoutunut tulostettavien tarrojen ystävä. Syinä rahan säästäminen, kärsimättömyys sekä helppous. Väritulostin ja tarrapaperi ovat olleet vuosia ystäväni. Edelleen ovat, mutta kun lähestyin jälleen valmistarrojen maailmaa, ovet aukesivat kunnolla. Aloin arvostamaan valmistarroja monesta syystä. Valikoima on huomattavasti suurempi, värimaailma ja tarran laatu on omaa luokkaansa yleensä. Jo tarran irrotus arkista tuottaa ihan erilaisen mielihyvän tunteen. Monesti tarrayrittäjät ovat myös sydämellään työtään tekeviä pienyrittäjiä, joita kohtaan kunnioitus on kasvanut. On tuskallisen ihanaa odottaa sitä kuorta, kytätä postiauton hurinaa ja kurkata joko tuli iloista postia. Se riemu, kun kuori saapuu, on jotain lapsellisen ihanaa, mitä ei tulostetarroilla saavuttanut. Arvostus on mielestäni kuvaava termi, arvostus maailman laidalta tulleita ihanuuksia kohtaan on omaa luokkaansa. Hilloaja en ole, tarrat on tehty mielestäni käytettäviksi, joten kalenteri aukeaa alta aikayksikön, kun postiauto on huristanut ohi. Saatanpa muutaman ilonkiljahduksenkin hihkaista ja viihdyttää muuta perhettä lapsenomaisuudellani.
Valmistarrojen tiimoilta seuraava oivallus ovat pinsetit. Ihmettelin monella videolla ilmeneviä oudonmuotoisia pinsettejä ja mietin miksi. Siihenkin sain vastauksen, tarrojen asettelu on paljon mukavampaa ja helpompaa pinseteillä, kun ei oma sormi ole näköesteenä. Lisäksi tarra osuu maaliinsa paljon helpommin. Etsin hienoja videoiden pinsettejä kaupoista niitä löytämättä ja lopulta kaivoin meikkipussista ihan tavalliset pinsetit. Toimivat täydellisesti eikä maksanut mitään. Olen koukussa, enkä pinseteistäni tarrahommissa enää luovu!
Washiteippejä on kertynyt vuosien varrella laatikollinen ja moni tuntuu jo tylsältä. Jotkut ovat kivoja, mutta kuvio ei oikein tunnu sopivan mihinkään tai sitten ne ovat vaan tylsiä sellaisenaan. Tyypillisesti washilla koristellaan sivuja käyttämällä pieniä pätkiä. Bongasin kivan tavan käyttää washivarastoja, ja samalla päästäänkin seuraavaan oivallukseen. Bullet journal, kalenteri, vihko, mikä vaan kannellinen maanikon tuote on loppupeleissä taideteos, joka ansaitsee tulla koristelluksi kirjaimellisesti kannesta kanteen. Miksi olenkaan aina ennen unohtanut kansilehdet? Useampaa washia käyttämällä, oman maun mukaan kuoseja ja värejä rohkeasti yhdistelemällä saa upeita koristesivuja! Oma lempparini ovat diagonaalisesti asetellut washit, esim parissa eri toisiinsa mätsäävässä sävymaailmassa. Turhan niuho ei kannata olla yhdistelmää valitessa, rohkeasti penkomaan laatikoita ja mallailemaan. Se on taidetta, anna mielikuvituksen lentää! Reunat saa kätevästi leikattua lopuksi tasaiseksi joko saksilla, tai sivun taitteen kohdalta askarteluveitsellä varovasti leikaten. Washiraidoituksen päälle voi vielä iskeä jonkun hillotun diecut:n tai ison tarran. Rentouduin myös ja rohkeasti hyväksyin sen, että voin valita koristeluun sopivaan sävymaailmaan kuuluvan teipin, eikä kuvion tarvitse liittyä teemaan mitenkään. Tuunaajan piponi on näköjään löystynyt. Kokeilkaa, aika virkistävää.
Tilaukset tulevat monesti jonkinlaisissa pusseissa tai käärittynä ohueen pakkauspaperiin. Kannattaa hyödyntää kaikki mitä lähetyksestä saa! Irrotan söpöt tarrat kuorista, säästän värilliset paperipussit ja pakkausmateriaalit, joista revin palasia ja käytän tuunaukseen. Tähän oivalluskategoriaan kuuluu samalla lehdistä ja vanhoista kirjoista revityt sivut ja tekstiosiot, joita on kiva yhdistellä kollaaseihin. Olen myös hyödyntänyt ihanista muistilapuista osia ja repinyt palasiksi. Vain mielikuvitus on rajana.
Sinun kalenterisi ja vihkosi ovat sinun, joten jos joku osa siitä on rumaa, peitä se! Bongasin tämän vinkin eräältä videolta, ja ihmettelin, miksi olen sietänyt mm. sitä pientä kuluvan kuukauden kalenterinkuvaa viikkosivuilla, kun en ikinä katso sitä. Paras apu on korjausrolleri (vaihtoehtoisesti nestemäinen korjauskynä). Tämä estää päälle liimattavan tuotteen läpi kuultamisen. Siihen sitten jotain itselle mieluisaa päälle. Samaa olen hyödyntänyt, jos haluan viikkonumeron, kuukausinumeron tai vaikka viikonpäivien päälle jotain kauniimpaa kuin valmiin fontin. Ei tarvitse siis tykätä samasta kuin valmistaja tai edes samasta kuin ”kaikki muut”. Vaihda vaikka kaikki päivämäärät ja käytä viime vuoden käyttämättä jäänyt kalenteri tänä vuonna!
Vellum eli kuultopaperi on vielä melko uusi tuttavuus itselle, mutta olen sen suhteen retkellä ja ihastunut. Sen voi liimata kannen sisäpintaan tai vaikka teipata kyljestään koristeeksi sivujen väliin. Jälleen tähän liittyy yksi oivallus ja rakkauteni uusi kohde, liimarolleri. Paperiliima toimii ohuisiin materiaaleihin hyvin, mutta joskus kupristaa paperin. Lisäksi pysyvyys ei ole aina huippuluokkaa. Liimarolleri on arvokkaampaa käytössä, mutta sillä pysyy eikä sottaa. Laadulla on tässä väliä, huomasin. Etsi tuote mistä tykkäät, niin haet sitä kaupasta yhä uudelleen. Kaksipuolinen teippi on myös ystäväni, sillä pysyy paksumpi materiaali kiinni.
Aluksi tuntui hassulta katsoa, kun toinen höpisee videolla ja liimaa tarroja. Miksi katson tätä? Yllätyin miten aloin huomata yksityiskohtia, joihin ei pelkissä kuvissa kiinnittänyt huomiota. Olenkin kerännyt vähitellen seurattavia tubettajia ja katselen itselle mieluisia ”plan with me” videoita tai ”flip through” videoita uusien ideoiden toivossa. Ne toimivat myös vertaistukena, sillä huomaa, ettei ole ainoa, joka innostuu kimaltavista uusista tarroista tai uudensävyisestä korostuskynästä.
Tulostettavien tarrojen osalta kannattaa huomata, että sillä on iso merkitys millä tulostusasetuksilla tulostaa. Huomasin valtavan väri- ja laatueron, kun asetuksina on korkea laatu sekä matta valokuvapaperi, vs. tavallinen laatu ja tavallinen paperi! Kännykältä suoraan tulostettuna tämmöisiä asetuksia en saanut enkä osannut odottaa, joten nykyään kärsivällisesti avaan kannettavani ja valitsen asetukset huolella. Jos tulostat kalenteriin viikkokittiä, voit muuttaa skaalausta! Itsellä on kaksi kalenteria, joihin tarvitsen leveydeltään Hobonichi Cousin koon laatikot, mutta valmiiksi oikein skaalattua valikoimaa on huonosti. ”Standard vertical” on tyypillinen muoto ja koko, ja pudottamalla skaalauksen noin 87%: iin, saa täysin sopivia lootia! Mittaa haluamasi leveys ja vertaa tuotteen oletuskokoon, saat laskettua sopivan prosentin. Tätä voit hyödyntää myös digitaalisissa tarroissa, jos tykkäät alkuperäisiä pienemmistä tai isommista tarroista. Jälleen kerran, kyse on sinun kalenteristasi tai vihostasi, tee siitä omannäköinen!
Loppukaneettina todettakoon, että oivalsin kalenteriharrastuksessa olevan kyse paljon enemmästä kuin ajanhallinnasta. Ei tarvitse olla järkiperusteluita kaikille valinnoille. Saa hassutella, kokeilla, epäonnistuakin. Kunhan on hauskaa eikä totaalisesti ylitä budjettiaan! Sähköiset kalenterit ahdistivat minua ennen, kunnes tajusin, että ne mahdollistavat edellä mainitut asiat. Se pysyy tylsänä, käytännöllisenä ja kulkee rinnalla, jaksoin tuunata tai en. Paperikalenterit ovat harrastukseni ja tapani luoda taidetta.
