Avainsana: tarrat

Kun vihdoin hurahdin uudestaan

Jokin aika sitten kirjoitin täällä blogissa, miten kaikki on vain blaah. Tämän jälkeen koitin aktivoitua ryhmässä, avasin taas youtuben pitkästä aikaa ja selailin tunteja ja tunteja erilaisia videoita.

Sitten koitti Leimailutaivas, johon ajoimme Mirpun kanssa. Kaikki ihanat manialaiset ja sali täynnä myyjiä. Aloitin kiertelyn Chic Companyn kojulta. No siinä sitten ylittyi jo budjetti ihan kivasti, kun mukaan tarttui kasa tarroja ja Happy Planner mini. Siis se vain huusi minua. Olin aiemmin ajatellut, etten minä sellaista tarvitse. Se on pieni, viikkoaukeama ei iske, ei ole vain minun juttuni. Kuinka väärässä olinkaan.

 

Tämän lisäksi Klemmarikellarin kojulta tarttui mukaan lisää tarroja sekä washeja. Muistakin kojuista  lähti mukaani tarroja. Ostin niin paljon, että kotiin päästyäni ostoskassi jäi vuorokaudeksi naulakkoon. En uskaltanut avata sitä ja kohdata totuutta: olin hurahtanut uudestaan kalenterimaniaan ja ostellut ihan liikaa, hups.

Kun viimein avasin kassin, otin ensimmäisenä Happy Plannerin käteeni. ”Jos nyt numeroin tämän ja katson miltä vaikuttaa.”

Sitten laitoin pari tarraa. ”Tämähän vaikuttaa kivalta.” Viikkoaukeamakaan ei enää häirinnyt. Simppeliä, hiukan washia yhteen reunaan, muutama tarra ja erivärisiä kyniä. Heti ensimmäinen aukeama miellytti silmää. Tein toisen ja kolmannen ja neljännen aukeaman. Yhtäkkiä aukeamia olikin valmiina melkein jouluun asti.

Mini on juuri sopivan kokoinen, vaikka ensin ajattelin tämän olevan liian pieni. Se mahtuu hyvin kaikkiin laukkuihini, ja sivut on silti hyvän kokoiset.

Viikon päästä huomasin, etten ole avannut muita kalentereitani ollenkaan. Happy Planner mini sen sijaan on auenut useamman kerran päivässä. Keväällä ostamani Priman pehmopallerokin sopii vihdoin johonkin ja löysi paikkansa tämän kalenterin kyljestä.

Rupesin heti myös askartelemaan lisäjuttuja tähän (näistä saatte tutoriaalit myöhemmin 😉 ). Koin siis täyshurahtamisen. Tämä on taas kivaa. Ryhmässä tulee kirjoiteltua, kalenteria on ihana selata ja inspiraatioita iskee useammin.

Laitoin pari kalenteria myyntiin, ja nyt kalenterihylly tuntuu täydelliseltä.  Varsinkin kun vihdoin sain kalentereilleni hyllyn.

Joskus näköjään vaihtamalla paranee..

-Sanna

Päivä yrittäjänä – Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Jälleen jatkuu päivä yrittäjänä-postaussarja ja tällä kertaa esittelyssä Se Hämeenpuiston Vihkokauppa!

Vihkokauppa on valoisa tila Tampereen Hämeenpuistossa, vanhassa Hjorthin talossa. Seiniä reunustavat valkoiset hyllyt täynnä paperiherkkuja ja juuri eilen on kasattu kaksi uutta hyllyä tuomaan lisä tilaa ja selkeyttä.

Vihkokauppiaan viikko alkaa näennäisellä vapaapäivällä. Vihkokauppa on maanantaisin suljettu, mutta minulle se on päivä, jolloin pakkaan verkkokaupan tilauksia ja saan monta vuoroaan odottanutta tehtävää eteenpäin.

Perheessämme arkiaamut ovat minun heiniäni, koska mieheni lähtee töihin jo kukonlaulun aikaan. Olen vähentänyt aamuista puhelinaikaa huomattavasti, mutta tänä aamuna vilkaisen kevyesti sähköpostin ja Facebookin ennen kuin lapset heräävät. Sen jälkeen on yhteisen ajan vuoro ja aamu sujuu mukavammin ilman puhelinta – työasioihin ehtii palata kaupallakin. Saatan nuoremman lapsen kouluun kahdeksaksi. Vanhempi menee kouluun vasta kymmeneksi ja viettää aamun kanssani Hämeenpuistossa.

Kaupalla hoidan ensin pari varauksiin liittyvää asiaa, jonka jälkeen alan keräillä ja pakkailla viikonlopun aikana tulleita tilauksia. Käyn viemässä ensimmäisen erän Ärräpaketteja viereiselle R-kioskille. Vaihdan aamun kuulumiset huippukivan kauppiaan kanssa ja nappaan kahvin mukaani ennen kuin palaan pakkailun pariin.

Kymmenen maissa huomaan, että kirjevaaka piiputtaa. Ilman kirjevaakaa ei posti kulje ja epäilen, korjaantuuko asia pelkällä patterin vaihtamisella. Soitan miehelleni ja kysyn, sattuuko hän liikkumaan päivän aikana kirjevaakojen tuntumassa. No such luck, joten edessä saattaa olla kävelyreissu toiselle puolelle keskustaa myöhemmin tänään. Vielä en lähde mihinkään, koska odotan päivän paketteja.

Päivän ensimmäinen paketti saapuu. Tässä tulee täydellisellä ajoituksella kirjanojat eilen kasatuihin hyllyihin. Järjestelen hieman kauppaa, vastailen muutamaan sähköpostiin ja jatkan pakkaamista. Kello 11:23 on harvinainen hetki: kaikki tilaukset on pakattu ennen puolta päivää! Tavallisena arkipäivänä söisin tässä kohtaa lounaan ja avaisin kaupan. Mutta tänään on maanantai ja omat hommat jatkuvat. Huomaan, että Papayan tilaus on juuri saapunut Helsinkiin tulliin ja pääsen heti tullaamaan kauan odotetut vihkot.

Hoidan taas muutamia varauksiin liittyviä asioita ja vakuutun siitä, että vanhasta käytännöstä on tullut toimimaton. Tämä täytyy suunnitella kokonaan uusiksi jonain sopivana hetkenä. Toimiva yrittäjyys on kasvua ja sellainen elävä, muuttuva tila. Asiat ja käytännöt toimivat oman aikansa, jonka jälkeen tulee taas uudelleenarvioinnin ja kehittämisen aika.

Erittäin odotettu paketti saapuu hieman ennen yhtä. Priman uusi Zella Teal -sarja ja paljon muutakin mukavaa! Jätän paketin vielä odottamaan. Olemme sopineet naapurin Meiran kanssa (Kampaamo Flow), että hän piipahtaa sopivassa välissä lahjaostoksilla. Samassa välissä ehtii käydä toinenkin asiakas. Nyt lähden viemään ensimmäisiä paketteja Postiin. Ostan samalla oikeanlaiset patterit ja kokeilen onneani kirjevaa’an kanssa. Toimii!

Aikaa hujahtaa sähköposteihin ja Facebookin keskusteluihin. Olen aamuihminen ja parhaimmillani silloin. Iltapäivästä huomaan totutusti, ettei keskittyminen ole enää yhtä tuottoisaa. On vaikea pysyä kovin kauaa saman asian äärellä ja poukkoilen herkemmin asiasta toiseen. Minulla on ADHD ja tiedän, kuinka pääni toimii. Keskittymistä vaativat asiat jäävät suosiolla seuraavaan aamuun ja nyt on muiden hommien aika.

Avaan Priman uutuudet yhdessä asiakkaitteni kanssa Vihkokaupan kuuma linja -ryhmässä. Kotikutoiset livevideoni ovat tulleet minulle todella tärkeiksi. Siinä hetkessä ollaan kaikki välimatkasta huolimatta yhdessä ja energia suorastaan pulppuilee. On ihana saada jakaa nämä ihastelun hetket. Olipa päivä ollut millainen tahansa, näiden videoiden jälkeen jatkan virkistyneenä ja takuuvarmasti leveä hymy huulillani.

Alan keräillä seuraavaa päivää silmällä pitäen päivän aikana tulleita tilauksia ja joitain saan jo pakattuakin. Mieheni pääsee töistä ja tulee hakemaan paketit, joita en itse saanut aiemmin päivällä vietyä. Autottoman talouden riemuja! Pian saan seuraa ystävästäni ja mietimme vielä yhdessä toimivaa järjestystä hyllyihin.

Jossain vaiheessa päivää muistan miettineeni, että tänään voisinkin lähteä tavallista aikaisemmin kotiin, mutta niin se vaan on taas seitsemän pintaan illalla, kun suljen Vihkokaupan oven ja suuntaan ruokakaupan kautta kotiin. Olen syksyn mittaan opetellut jättämään työasiat tässä kohtaa iltaa ja palaamaan viesteihin vasta seuraavana aamuna töissä. Unelmatyöstäkin on välillä hyvä irrottautua ja olla kotona läsnä perheelle. Harjoitukset jatkuvat!

– Sandy