Avainsana: visuaalisesti vaativa

Nimimerkillä Aino(a)n fanityttö94

Postauksessa näkyvät Aura-tuotteet saatu yhteistyössä: Ainoa / Auranotebook

Helou helou helou! Täällä kirjoittaa innostuksesta täristen Inka. Innostuksesta, fanituksesta, siitä tunteesta kun joku ”on vaan niiiiiin siistiä!!”. Tämän postauksen innostuksen sekä inspiraation lähde on Aino, tuo huikea nainen muunmuassa sellaisten ihanuuksien takaa kuin Ainoa, Aura Notebook ja Oot niin ihana. Edellämainitut ovat varmasti kalenterimaanikko-näkökulmasta katsottuna niitä tutuimpia.

Oma fanityttöyteni juontaa juurensa kuitenkin hieman kauemmas, kun kukaan ei vielä tiennyt originaalistakaan Aurasta vielä pihaustakaan. Visuaalisesti vaativa -blogi on nimittäin se paikka, missä olen itse ensimmäisen kerran törmännyt ja ihastunut Ainon tyyliin tehdä asioita. Niin visuaalisesti, kuin kirjallisestikin ilmaisemalla. Eikä se ihastus ole VUOSIEN kuluessa laantunut tippaakaan – päinvastoin. Enkä tiedä tuleeko se koskaan laantumaankaan, mutta onneksi se ei haittaa!

Olen niin monta kertaa viime aikoina pysähtynyt ihmettelemään, että miten olen päätynyt tähän että saan tehdä yhteistyötä ihmisen ja yrityksen kanssa upeiden tuotteiden tiimoilta, sellaisen jota olen hiljaisena fanityttönä ihaillut kauemmin kuin muistan. Kalenterimanian taikuutta, sitä sen täytyy olla. Tai jonkin muun sorttista magiaa, ehkä moon made me do it..? Jokatapauksessa aivan uskomaton tilaisuus, ja ennenkaikkea inspiroiva! Uusimmat Aura-tuotteet, eli Aura Notebook Elements A6 -vihot, Aura Notebook A5 Monochrome Slim sekä Aura Miracle Lines korttipakka ovat tuoneet omaan tuunailuuni aivan uusia ulottuvuuksia. Ne saivat minut palaamaan Traveler’s Notebookin käyttäjäksi, ne ovat saaneet tutkimaan maagisia aiheita, sekä kirjaamaan ajatuksia ylös uudella tavalla. Ja ne saivat takaisin jo jonkun aikaa hukassa olleen i n n o s t u k s e n. Rakastan ja olen kokoajan rakastanut kalenteriharrastusta, mutta sellainen uuden oman jutun löytämisen aikaansaava ilon roihahdus on loistanut tovin poissaolollaan – ennen tätä! Ja uskon vahvasti että siihen, että tuotteilla voi olla tälläinen vaikutus, vaaditaan niiden takana olemaan juuri oikeaa ihmistä. Sitä joka osaa suunnitella, viilata ja tuoda eloon juuri oman visionsa. Ja sitä Aino edustaa omissa silmissäni likimain täydellisesti.

Aurat, julisteet, postikortit, vauvakirja (josta muuten tiedän sen että jos joskus saan lapsen, tulee tämä olemaan ENSIMMÄINEN hankinta!), kortit.. en lakkaa ehkä ikinä huokailemasta ihastuksesta niiden äärellä! Saatikka sitten Ainon omien toteutettujen sivujen ilmettä. Yksi omia tämänkin blogin lempipostauksistakin on muuten peräisin Ainon kynästä, ja sen voi lukaista *täältä*!

Nyt on ehkä aika lopettaa tämä postaus pikkuhiljaa tähän, ennen kuin fiilis alkaa mennä liian paljon karmivan stalkkeri-tasolle..

Kaikella rakkaudella, ei pelottavasti, vaan silleen kivalla tavalla,

Inka

Laiskan naisen matkapäiväkirja

Hektisessä arjessa on harvoin lomaa ja reissutkin usein työpainotteisia. Keväällä otin kuitenkin laatuajan haltuun ja tein kaksi melko ex tempore -reissua Tallinnaan. Toisen puolison kanssa ja toisen lapsen kanssa. (Varsinaisia reissutunnelmia voit lukea täältä ja täältä ). Molemmat matkat olivat omalla tavallaan aivan ihania ja antoivat uutta buustia arkeen pitkäksi aikaa. Molemmilta tallentui myös aimo kasa kuvia puhelimeen.      Kuvaan ihan valtavia määriä muutenkin mutta aina välillä herään siihen ajatukseen, että siellä ne kuvat sitten lojuvat. Puhelimen, koneen tai kovalevyn uumenissa. Tällä kertaa halusin tallentaa ne hieman konkreettisemmin, joten päätin pitkästä aikaa päästää askarteluinnon valloilleen ja toteuttaa jotain kevyttä varsinaisten töiden ohella. Visuaalisen alan sekatyöläisenä aikaa on harvoin omille projekteille, joten tämän matkapäiväkirjan tekeminen toimi myös laatuaikana itseni kanssa.

Ideana oli tehdä asiat mahdollisimman helposti ja rennosti sen kummemmin stressaamatta materiaaleista tai lopputuloksestakaan. Asiakastöissä on aina budjetti, deadline ja monta mielipidettä, joiden seassa taiteilla, joten tällainen itselle tekeminen tuntuu aivan superrentouttavalta.

Kuvat teetin Lalalabissa, jota olen halunnut jo kauan testata. Kyseinen palvelu toimii sovelluksena luurissa ja oli aivan superhelppo käyttää. Kuvakoot ja asettelut on näppärä valita ja itse päädyin aika perinteisiin valkoreunaisiin ja tavallisiin kuviin. Neliönmuotoisina tosin, koska suurin osa kuvista oli enemmän tai vähemmän instagramia varten muokattu jo muutenkin. Lalalabiin liittyessä saa muuten myös pienen alekoodin eli koodilla PG8AQK77 sinä saat -5€ pois ensimmäisestä tilauksestasi ja minä muutaman kreditin tulevia kuvaostoja varten.

Kun kuvat olivat saapuneet (ja lojuneet muutamia viikkoja työpöydän kulmalla) päätin tarttua tuumasta toimeen. Nappasin hyllystä yhden käyttämättä jääneen, mustasivuisen rengasalbumin ja annoin palaa. Minulla on tapana jemmailla erilaisia vihkoja, albumeita ja tarvikkeita myös työhommia varten, joten tällainen sattui olemaan samantien saatavilla. Samantyylisen matkapäiväkirjan voisi mielestäni toteuttaa melkein vihkoon kuin vihkoon. Minua viehättivät tässä erityisesti mustat sivut, joilta kuvat ja taustalle suihkitut koristelut erottuivat edukseen. Eri tilanteessa sivut olisivat voineet olla myös värilliset tai vaikka kierrätysmatskua, matkasta, matkapäiväkirjasta ja omista mieltymyksistä riippuen.

Ruusukultainen spraymaali on vienyt sydämeni jo aiemmin. Siinä on kaunis, hohtava sävy ja se sopii melkein askarteluun kuin askarteluun jos minulta kysytään. Oikeastaan se sopisi mielestäni kaikkeen muuhunkin koriste-esineistä huonekaluihin. Olen ostanut omani aikoja sitten Sinellistä ja käsittääkseni näitä on saatavilla askartelu- ja rautakaupoissa edelleen.

Sitten vähän pahvia lattian suojaksi ja suihkimaan. Spraymaalasin kaikki aukeamat ja kannet random-otannalla vähän sieltä sun täältä, ajatuksena oli maaliroiskeiden elävyys taustalla. Joillain sivuilla maalia pilkottaa vain vähän kulmasta, toisilla sitä on länttinä keskellä ja kolmannella on liukuväriä muistuttava siirtymä. Tässähän on vain mielikuvitus rajana, näpertelijämpi voisi käyttää vaikka sabluunaa kuviointiin tai useita eri sävyisiä maaleja. Itse pidän selkeistä yhdistelmistä ja tietynlaisesta minimalistisuudesta, joten musta ja ruusukulta it is. Eikä haittaa yhtään vaikka sitä tarttui osittain myös renkaisiin.

Kun maali oli kuivunut, kuivaharjoittelin kuvien asettelua jakamalla ne aukeama kerrallaan suurin piirtein paikoilleen. Tämä lähinnä siksi, että halusin matkalta samasta paikasta otetut kuvat samalle aukeamalle ja muutenkin jonkinlaisen löyhän aikajärjestyksen kuville. Kun suunnitelma oli selvä, nappasin paketillisen valokuvankiinnitystarroja ja pistin tuulemaan. Nämä pikkuruiset tarrat ovat aivan mahtavia kuvien kiinnittämiseen muuallakin, muistan nämä jo lapsuudesta, kun äitini kasaili erilaisia valokuva-albumeita ja ilahduin suunnattomasti, kun huomasin Suomalaisen kirjakaupan myyvän näitä edelleen. Käytän samoja tarroja myös bujossa, kun haluan kiinnittää sinne jotain.

Matkapäiväkirjan kuvista osa sai olla rennosti vinksallaan ja joillekin omistin kokonaisen sivun. Vähän riippuen siitä, mitä kuvassa oli ja miten se istui mielestäni aukeaman kokonaisuuteen. Mitään millintarkkaa suunnittelua en missään vaiheessa tehnyt vaan nautin matkamuistojen nousemisesta mieleen kuva kerrallaan ja lätkin niitä aika stressittömällä otteella paikoilleen. Hotelli, nähtävyydet, muurit ja kahvilat, pääkallobaarit ja kapeat kujat löysivät aukeama aukeamalta kaikki paikkansa. Muutamiin väleihin lisäsin myös matkalta mukaan tarttuneita lippulappusia, sudenkorentopostikortin ja muita aarteita.

En halunnut varsinaisesti kirjoittaa albumiin kovin pitkästi vaan pitää sen selvästi kuvapäiväkirjana. Joitain avainsanoja, paikkoja ja päivämääriä halusin kuitenkin kirjata ylös ja sen toteutin yksinkertaisesti dymolla. Rouhea musta dymoteippi sopi mainiosti tummanpuhuvan albumin kuvateksteiksi. Jätin myös tilaa matkakumppanin eli miehen teksteille, dymolla niitä on helppo lisätä vielä myöhemminkin.

Lopputulos on hauska, meidän näköinen ja paljon mukavampi tapa palata matkan tunnelmiin kuin puhelimessa olevat sekalaiset kuvat, joita ei koskaan tule selattua. Itse matka oli hyvin letkeä ja samaa pyrin toteuttamaan täällä arjessakin. Viis milleistä, tarkoista rajoista, ahtaista suuntaviivoista ja tiukkapipoisuudesta. Kaiken ei aina tarvitse olla ihan niin justiinsa, välillä voi vaan tehdä ja katsoa mitä tapahtuu. Silloin on usein niin tekeminen kuin lopputuloskin mieleinen.

Tässä vielä pikaohje, jolla toteutat oman vastaavan helposti:

-päätä mitä haluat tallentaa (matka, kesä, opiskelun aloitus, lapsi,
unelmat, you name it)
-aloita (oikeasti, tämä on se vaikein kohta!)
-pengo varastosi, yllättävätkin tarvikkeet muuntuvat vaikka mihin
(lehtiroskis, pahvinkeräys, se hylly, jonne hilloat kaikkea sitä, mitä
et raaski käyttää)
-kokeile näppäriä kuvapalveluja paperikuvien teettämiseen ja valitse
kuvamäärä budjettiisi sopivaksi, muutamallakin kuvalla saa jo lisää
pontta muisteloihin
-käytä tarvikkeita uudella tavalla (spray-maalaa sivuja, dymota otsikot,
sido albumi itse kierrätyspaperista, tuunaa se vanhasta kirjasta, jne.)
-unohda säännöt ja kriteerit, pidä hauskaa
-ihaile lopputulosta

Teksti ja kuvat: Aino Nieminen