Kuvissa näkyvä standard-koon Midori on saatu kaupallisessa yhteistyössä Urban Kit Supplyn kanssa
Meillä on tällä hetkellä menossa ylläpidon kanssa kulttuurista inspiroitumisen haastesarja, taisin peräti itse olla ideoimassa tätä, sillä minusta on mielenkiintoista nähdä miten eri tavoin ihmiset ajattelevat ”kulttuurin” ja miten eri tavoin siitä voidaan inspiroitua.
Itse lähdin pohtimaan tätä asiaa lukemisen kannalta, sillä kuten Carita aiemmin kertoi, on meillä menossa kaveriporukan lukuhaaste #PorttolaLukee. Alun perin haasteessa piti lukea vuonna 2022 kaksitoista kirjaa, mutta lopulta laajensimme sitä, sillä osa meistä sai ällistyttävän nopeasti haasteen ensimmäisen osan valmiiksi.
Toiseen osaan lisäsimme haastetta, eli toimme mukaan teemoja. Kaksitoista alkuperäistä kirjaa saivat olla ”mitä vain”-kirjoja. Haasteen toisessa osassa oli selkeät kategoriat.
Runokirja, POC-kirjailijan kirja, naiskirjailijan kirja, säeromaani, klassikko ja sarjakuva. Minulta puuttuu vielä runokirja ja klassikko. POC-kirjaksi luin Who fears deathin (kirjoittanut Nnedi Okorafor), naiskirjailijaksi valitsin Emiko Jeanin (kirjana Tokion prinsessa) ja säeromaaniksi valikoitui Minuutin mittainen ikuisuus (Jason Reynolds). Sarjakuvaksi nappasin omasta hyllystäni Strange Academy: First Class. Klassikko on jo myös valittu, mutta runokirja uupuu vielä. Onneksi sain tosi hyviä ehdotuksia kaveriporukkamme ihanalta Susannalta.
Ja miten tämä kaikki liittyy nyt haasteeseen? Näiden kirjojen, lukemisen, inspiroimana päätin aloittaa kirjavihon traveler`s notebookini väliin. Alun perin tein vain kaikenlaisia listoja, mutta totesin että kirjoista voi inspiroitua niin monella eri tavalla. Ne tuovat itselleni usein mieleen värejä, tunteja, ajatuksia. Usein pidän erityisesti jostain tietystä lauseesta kirjassa. Ne haluan kaikki tallentaa muistoihini ja mikäpä sen parempi tapa tehdä se, kuin oma vihko?
-Mira