Jokunen aika sitten Mujissa ollessani, törmäsin kassalla jonottaessani koriin, mikä oli täynnä pieniä pahvikannella varustettuja paperinippuja saranarenkaissa. Ryhmän puolella oltiin juuri inspiroiduttu minijournaleista, joten nämä minikokoiset paperit lähes huusivat nimeäni ja tarttuivatkin matkaan. Minua oli myös kovasti inspiroinut jäsenemme Katjan upeat ATC-kortit, joilla hän suoritti #the100dayproject -haasteen. Kuin olisi tarkoitettu, tästä mini nivaskasta löytyi juuri 100 pientä paperilappusta, joten päätin lähteä haastamaan itseäni ja osallistua tähän haasteeseen.
Tätä kirjoittaessani olen saanut tehtyä 21 korttia, eli melkein neljänneksen koko haasteen määrästä, enkä toistaiseksi ole jättänyt päivääkään välistä. Vaikka en ole vielä puolivälissäkään haastetta, tämä on kuitenkin tähän mennessä ollut äärimmäisen palkitsevaa: saranarengas on alkanut täyttymään yllättävän nopeaa tahtia, enkä usko sen tilan riittävän loppuun asti.
Olen ottanut tavaksi istahtaa työpöytäni ääreen iltaisin saatuani lapseni nukkumaan, se on minulle päivän rentoutumishetki, omaa aikaa. Inspiraatiota olen kaivanut luvattoman suuresta tarra– ja washivarastostani. Selailen kansioitani ja laatikoitani, ja aina välillä joku yksittäinen tarra tai paperi herättää ideaa, jonka pohjalta olen lähtenyt aina työtä rakentamaan. Välillä idea on kantanut loppuun saakka, välillä pohjan teon yhteydessä olen lähtenyt aivan eri suuntaan.
En ole pidättäytynyt pelkästään yhdessä tyylissä, joten tekemäni kortit ovat kunnon sillisalaatti kaikkea. Kuten jo mainitsin, inspiraationi on aina lähtenyt jostain yksittäisestä asiasta, jonka takia yhtenä päivänä olen saattanut tehdä jotain vintagea, toisena herkkää kollaasia ja kolmantena söpöä sarjakuvahenkistä työtä. Ainoana yhteisenä tekijänä olen kuitenkin halunnut säilyttää tekstitarrat: niillä työn viimeistely on aina oma projektinsa, välillä oikean lainauksen löytämiseen tuntuu menevän yhtä kauan kuin itse kortin tekoonkin.
Olen yrittänyt tänä vuonna pohtia enemmän omia kulutustottumuksiani ja vähentää ylimääräistä ostamista, jotta saisin isoa askarteluvarastoani käytettyä (kurkkaa ihmeessä Terhin postaussarja aiheesta). Tämä onkin ollut oiva tapa edes hiljalleen käyttää enemmän tarrojani. Olemme ylläpidon kesken puhuneetkin muutamaan otteeseen, että tämä vuosi on meillä #tekemisenvuosi, ja sellainen fiilis minulla onkin ollut tässä jo usean kuukauden ajan. Minulla ei ole yli vuoteen ollut tällaista inspiraatiota ja halua tehdä, mikä on ihanaa.
Kaikki jo tekemäni sekä tulevat kortit löydät Facebookin ryhmän puolelta täältä taikka Instagramin puolelta hästägin #the100dayprojectllayraplans takaa. Toivottavasti löydät tästä itsellesi inspiraatiota ja kenties jopa halun heittäytyä mukaan haasteeseen! Oikein ihania elokuun viimeisiä päiviä ja toivottavasti tuleva syksy tuo mukanaan ihania tuulia.
– Laura S.
6 Comments on Sata päivää taidetta