Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.
Tervetuloa taas mukaani, kun sukellan art journalin ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa halusin pitkästä aikaa päästä maalaamaan ja hetken pohdittuani guassien ja akryylien välillä päädyin kaivamaan akryylivärini kaapista. Koska oma maalaustaipaleeni on suhteellisen alkutekijöissään (varsinkin näin pitkän tauon jäljiltä) kulutin hetken aikaa YouTubessa ja katselin erilaisia helppoja maisemamaalausvideoita inspiraatioksi ja tekniikan tueksi.
Aloitin työn sekoittelemalla hieman sinistä ja valkoista akryylimaalia ja maalasin taustan leveällä siveltimellä. Ylhäältä alas väri vaaleni ja taas ihan alaspäin mennessä tummeni. Näin jälkiviisaana maisemasta olisi tullut rauhallisemman näköinen vielä vaaleammalla sinisellä, mutta tämäkin toimi onneksi varsin kivasti. Hieman keskivälin alapuolelle sekoitin vaalean keltaista, jolla saatiin hieman auringon hehkua niin taivaalle, kuin tulevaan järvikohtaan. Pieniä valkoisia yksityiskohtia sinne tänne ja tummemmalla sinisellä muutamia siveltimenvetoja tuomaan vedelle liikettä.
Kun tausta oli kuivunut tarpeeksi, rajasin linjan washiteipillä. Sekoitin hieman tumman vihreää ja lähes mustanruskeaa maalia ja lähdin tuputtelemaan sitä metsäksi. Saatuani mieleiseni muodon sekoitin hieman vaaleampaa vihreää joukkoon ja lisäilin sitä sinne tänne saadakseni hieman syvyyttä metsään. Lisäsin myös samaa sävyä sivun alareunaan nurmikoksi, koska alareunan vesi ei pienistä korjausyrityksistäni huolimatta miellyttänyt silmääni. Onneksi akryylimaaleja on helppo kerrostaa niin pitkään, että mieluisa lopputulos syntyy!
Seuraavana sekoittelin itselleni tumman ruskeaa, joilla lähdin tekemään oksia sivun reunasta kurottautumaan. Olen jostain syystä aina kammoksunut oksien tekemistä, ne näyttävät kaikkien muiden tekemämä niin vaivattomilta ja kauniilta. Omat oksani tuppaavat näyttämään todella tönköiltä, lieneekö vain harjoituksen puutetta.
Seuraavana oli vuorossa lehtien maalaus. Tässäkin sekoittelin hieman itselleni sopivia sävyjä ja lehtiä maalasin lopulta kolmessa eri vihreän väreissä. Tuputtelin lehtiä oksien mukaisesti, kuitenkin laajentaen niitä myös isompien oksien / runkojen luo samalla täyttäen tyhjää tilaa. Viime kerralla, kun maalailin lehtiä tein sen virheen, etten jättänyt lähes lainkaan taustaa näkyviin. Siitä oppineena tämä onnistui mielestäni suht hyvin. Lisäilin lopuksi vielä pieniä valkoisia yksityiskohtia veteen ja maalaus oli valmis.
Tätä oli lopulta yllättävän rentouttava tehdä. Harmi, ettei minulla ole enää ihan samalla tavalla aikaa maalaamiseen kuin ennen, mutta toivottavasti saan sitä itselleni jatkossa järjestettyä. Kuten jo alussa sanoin oma maalaustaipaleeni on edelleen ihan lapsenkengissä, mutta harjoittelemalla ja hyödyntämällä tutoriaaleja taidot onneksi karttuu. Muistikirjan pinta jämähti taas muutamista kohdista suojateippiin, mutta se ei onneksi ole joka kertaista ja usein tätä tapahtuu vain pieneltä alueelta.
Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Ihanaa päivää juuri sinulle!
– Laura S.