Hei, olen Heidi, turkulainen naimisissa oleva kahden pojan äiti ja kalenteriholisti. Olen aina ollut, luultavasti tulen aina olemaan. En ole käsityöihmisiä, en sitten ollenkaan. En osaa kutoa, neuloa enkä askarrella. Mutta kalentereistani osaan tehdä nättejä!
Olen aina rakastanut kalentereita ja niiden tuunailua, yläasteella harrastin sitä enemmän, lukiossa hiukan vähemmän. Lukion jälkeen varsinainen tuunailu hiukan vähentyi, mutta kalenteri oli aina oltava ja siihen oli aina kirjoitettava hienoilla kynillä ja liimattava tarroja ja aforismeja. Joka vuosi kohtaan saman ongelman: Minkälaisen kalenterin ostan ensi vuodeksi?
Ostan sen perusteella, mikä on nättiä. Tällä tavalla olen ostanut mm. vaatteeni, koruni, autoni, kotini ja kenkäni. Joten on supertärkeää, että myös kalenterini on nätti. Se, millainen kalenterini on, vaikuttaa myös mielenlaatuuni. Yhtenä vuotena ostin pienen, sinisen kalenterin, jossa oli sellainen kansi, ettei siihen oikein voinut kirjoittaa. Ja koska olin sen jo ottanut käyttööni, ei siitä voinut luopua. Tuolloin en vielä hoksannut, että kalentereita voisi omistaa enemmänkin kuin sen yhden. Pelastukseksi keksin kalenterin osoitemuistio-osuuden, joka oli irrallaan varsinaisesta kalenterista. Tuunasin sen. Kirjoittelin aforismeja, laitoin tarran ja valokuvan minusta ja parhaasta ystävästäni. Tuo aukeama on edelleen koko silloisen kalenterini lempparikohta.
Uuden kalenterin valinta on joka vuosi aina yhtä vaikeaa, tällä hetkellä entistäkin vaikeampaa, sillä nettikaupoista saa toinen toistaan ihanimpia kalentereita! Tykästyin Kuntokalenteriin vuonna 2011, jolloin aloitin juoksuharrastuksen. Tarvitsin kalenteria mihin saisi kirjoitettua ylös lenkkien pituudet, kalorit ja ajan. Kuntokalenterin hyvä puoli on myös siinä, että siinä saa itse koristella kannen. Toki missä tahansa kalenterissa näin saa tehdä, mutta Kuntokalenterissa se on vielä erikseen mainittu ja se on otettu kannessa huomioon. Siihen on laitettu tasku, jonka sisään voi laittaa mitä tahansa!
Kuntokalenteri onkin palvellut oikein loistavasti aina tähän vuoteen asti. Nyt Kalenterimania on vallannut pääni, joten ostin Happy Plannerin. Siihen saa lisäosana Fitness-osion, johon aion merkata seuraavan vuoden juoksutavoitteeni. Lisäksi haluan Color Crushin ja Heidi Swapp Memory Plannerin. Monet kavereistani kysyvät, mihin tarvitsen niin montaa eri kalenteria, ja eikö se tunnu haaskaukselta ostaa kaikki, mutta sitten vain käyttää yhtä…
Onneksi edessä on vielä monia kalenterintäytteisiä vuosia, eiköhän minulla ole aikaa käyttää niitä kaikkia!
Oon siis Viivi, 24 vee ja Jyväskylään monen polun kautta päätynyt. Täällä elämä höllii! Päivisin mut löytää kieltenopetuksen parista, iltaisin kaupunginteatterin kulisseista ja öisin kalenterivisioita toteuttamasta. Kesän vietän parhaalla mahdollisella tavalla eli tietysti leirejä ohjaten! Askartelemisen ohella mä tykkään laulaa oopperaa, vaeltaa tuntureilla, ottaa valokuvia, naurattaa kummilapsia ja reissata maailmalla.
Happy Plannerin lisäks mukana menossa koittavat pysyä seinäkalenteri ja taskukokoinen kalenteri. Pikkukalenteri on ilmainen ylioppilaskalenteri joka on saanu mainoskansien peitoks kotikutoset kyhäelmät: kontaktimuovilla päällystetyt omat kannet repsottaa jo kulmista. Sitä mä käytän aina, kun isohkoa Happy Planneria ei viitsi ottaa mukaan. Sisältö on just sen näköstä, että äkkiä on kirjoiteltu menoja ja muistiinpanoja vähän minne sattuu. Siistin sitä säännöllisin väliajoin, mutta eihän se tuommosenaan lyijärillä ja tusseilla värkättynä mikään suuri silmänilo oo. Seinäkalenteri (by Nani Annette Photography) on lähinnä koristetarkotuksiin ja täyttää tehtävänsä täydellisesti. Mulla siintää haaveissa TN Chic Sparrow joka korvais ton ylioppilaskalenterin, ehkä seuraavana palkkapäivänä…
