Olen Anna, päälle kolmekymppinen askartelija ja käsillä tekijä. Pienestä pitäen olen tykännyt puuhata ja näpertää, saada valmiiksi käsilläni. Ainoastaan teini-iässä pidin pari vuotta taukoa tästä kaikesta, mutta sen jälkeen mikään ei ole enää pidätellyt. Pidän tekemisistäni askartelublogia (annanaarteet.blogspot.com), jossa esittelen kaikkea mitä on syntynyt. Varmasti kalenteriasiatkin alkavat siellä näkyä enenevässä määrin. En rajoita harrastustani ainoastaan yhteen lajiin, vaan minut on helppo saada innostumaan melkeinpä mistä vaan. Viime vuosina suurimpia hurahduksia ovat olleet paperiaskartelu, kukkien sidonta sekä erilaisten sisustustuotteiden tekeminen. Harrastuksessani on ollut niitä vauhdikkaampia aikoja, ja kuten viimeisimmät vuodet, vähän niitä hiljaisempiakin kausia. Siksi tämä kalenterihurahdus osui kohdallani varsin sopivaan saumaan. Jo pitkään nimittäin olin toivonut jostain uutta inspiraatiota, mutta mikään vanhoista tekniikoista tai miten niitä nyt voisi nimittää, ei saanut enää oikein mukaansa.
Minulla on aina ollut paperinen kalenteri. En ole osannut viime vuosinakaan siirtyä käyttämään kännykän tai läppärin sähköistä kalenteria. Siinä ei vaan ole sitä tunnetta kun voi merkata tärkeitä menoja ylös tai selata nopeasti oman elämän tapahtumia lävitse. Jo teini-iässä minulle oli tärkeää omistaa kalenteri, silloin se oli ensin hevoshullun kalenteri, sitten suosikin tai mixin ja lopuksi soodan. Olen yrittänyt miettiä, mitä kalentereihin merkkasin, mutta harmikseni en sen tarkemmin muista kuinka niitä käytin. Sen kuitenkin muistan, että joka syksy oli saatava uusi upea kalenteri.
Kalenterien tuunailuun innostuin aivan sattumalta nähtyäni Facebookissa jonkun linkkaaman kalenterienkoristeluvideon. Rakastuin heti. Googlettelin vähän lisää asiaa ja törmäsin vasta perustettuun Kalenterimania-ryhmään. Kun tutustuin asiaan paremmin, huomasin myös että koko tähänastinen askarteluelämäni on ollut vain pitkäjänteistä valmistautumista tätä varten. Olen nimittäin kerännyt varastot täyteen washi-teippejä, tarroja, klemmareita sekä muuta kalenteriaskartelua varten sopivaa tavaraa. Vaikka kaikki ovat olleet ihania tuotteita, en niitä jostain syystä ole koskaan käyttänyt esimerkiksi korteissa. Mutta nytpä pääsevät nuokin ihanuudet käyttöön.
Skräppäysbuumin rantautuessa Suomeen, se kiehtoi minua mutta jostain syystä en siihen päässyt ikinä mukaan. Johtuikohan siitä, etten juuri ota valokuvia. Ehkä tämä kalenterien ”skräppääminen” on nyt lähintä (ja minulle ominta) mitä sillä saralla voisin tehdä. Aloitin koristelemalla omaa perus-Burdeani, mutta sen verran harrastus on vienyt mennessään että hankin nopeasti myös Happy Plannerin. Ja kuten me kaikki askartelijat tiedetään, hankinnat tuskin siihen jäävät. Eihän se ole harrastus eikä mikään mihin ei saa kaikkia rahoja menemään.
