Perjantaipäiväkirja – Laura H.

Siis tiiättekö sellasen aivan järkyttävän väsymyksen, joka ei vaan mene pois. Ihan sama miten paljon nukut ja lepäät, niin ei vaan katoa. En muista, koska se alkoi, mutta se tuntuu peittävän kaiken alleen. Töissä olen jaksanut käydä, mutta kotona ja vapaa-ajalla en ole jaksanut tehdä oikein mitään. En käydä missään, enkä nähdä ketään. Olen suurimmaksi osaksi viettänyt aikaa pelaten Nintendo Switchillä erilaisia pelejä, kuunnellut kirjoja sekä sairastanut. En muista, koska olisin ollut näin useasti syksyn aikana kipeänä.

Mä olen ollut tähän asti ”jouluhullu”. Joulukuusen oon laittanut aina viimeistään ensimmäisenä adventtina, mutta tänä vuonna kuusi ei ole vieläkään pystyssä. Ehkä laitan sen ensimmäisenä lomapäivänä eli kaksi päivää ennen aattoa. Harmittaa ihan hirveästi, etten ole saanut aikaiseksi, mutta ei ole ollut voimia laittaa sitä. Se on aina oma hommansa kasata ja koristella. Ehkä se joulufiilis vielä löytyy, ennen aattoa. Ainakin käytiin äidin kanssa kuuntelemassa Iltan joulukonsertti Kallion kirkossa, upea ääni ja ihania lauluja. En aikaan vielä löytänyt kadonnutta joulumieltä sieltä. Uusi vuosi ja uusi alku on myös ihan kohta täällä. Ehkä silloin löytyy myös lisää jaksamista ja voimia.

Onneksi tätä kirjoittaessani on jäljellä enää yksi päivä töitä. Tälläkin viikolla olen ollut kaksi ja puoli päivää kipeänä, kun sairastuin kesken päivän. Huomisen työpäivän jälkeen alkaa loma ja saan olla kotona kaksi viikkoa tekemättä mitään, jos niin haluan. En kuitenkaan halua antaa väsymykselle valtaa ja aion tehdä myös asioita, joista nautin. Eikä siinä, tykkään kyllä pelata ja kuunnella/lukea kirjoja, mutta haluan myös jaksaa muuta. Tämän loman aion siis omistaa itselleni ja kivoille jutuille sekä akkujen lataamiselle. Aion ainakin kerran käydä leffassa, museossakin olisi kiva käydä ja toivottavasti saisin sovittua, jonkun kaverinkin kanssa jotain tekemistä.

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille. <3

Kalenterimatkani – Laura H.

* MAINOS – Ajasto *

(Kuvissa esiintyvät Note a5 (2022), Piste ja Make mini saatu Ajastolta)

Tämän vuoden viimeistä haastepostausta viedään ja on minun vuoro pohtia kalenterimatkaani vuosien varrelta. Täältä pääset lukemaan muiden postaukset.

Minun kalenterimatkani on alkanut jo lapsuudessa. En muista minkä ikäinen olin, mutta sain lahjaksi ihanan pörröisen Nalle Puh -kalenterin. Omani tosiaan oli Tiikeri. En muista kirjoitinko siihen ikinä sisälle mitään. Se oli kuitenkin ensimmäinen muistamani kalenteri. Muistan myös lapsuudestani, kun toinen mummoni luki Yliopiston almanakasta nimipäiviä.

Ensimmäinen muistoni kalenterista, jonne olen tehnyt merkintöjä ja muistiinpanoja on ollut lukiossa lukiolaisten liiton kalenteri. Niitä käytettiin ja täytettiin kaverin kanssa ahkerasti. Kaikki merkinnät tehtiin erivärisillä Stabiloilla. Lukion jälkeen olin pitkään ilman paperikalenteria ja käytin puhelimen kalenteria, josta saa muistutukset päälle. Edelleen merkitsen sinne tärkeitä muistettavia asioita.

Ensimmäinen paperinen kalenterini oli bujo, jonka aloitin liittyessäni Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Tästä kalenterista löytyy flip through -video YouTubesta. Muistan etsineeni ryhmästä ja netistä erilaisia videoita sekä kuvia ispiraatioksi uusiin aukeamiin.

Bujosta siirryin Heidi Swapp -merkkiseen memory planneriin, jossa oli ihanat kultaiset glitter-kannet. Rakastin näitä kansia yli kaiken. Yleensä aina koristelin kuukauden verran suht samaan tyyliin. Peitin kalenterin sivuja mahdollisimman paljon erilaisilla paperilla, sillä en tykännyt kaikista sivuilla olleista jutuista. Tein tähän kalenteriin myös tosi paljon erilaisia laminoituja välilehtiä sekä shakereita.

Isommasta Heidi Swappista siirryin pienempään eli personal kokooiseen ja nämä kannet ostin ylläpidon ihanalta Inkalta. Muistan, että olin mökillä ja ne postitettiin lähimmälle Ärrälle, joka oli kahdenkymmenen kilometrin päässä. Näiden kansien sisälle ostin Ajaston ihanat Planner-insertit kolmena vuonna putkeen. Ja aina vanhat insertit sidoin silkkinauhalla kiinni, jotta sain kannet uudelleen käyttöön. Koristelutyyli on pysynyt aina suht samanlaisena samoissa inserteissä. Vuoden 2020 sivut jäivät kateisiin, mutta yläpuolella on vuodelta 2019 ja alapuolella 2021 kuvia. Kuusikulmiot ovat kulkeneet ainakin vuodesta 2019 asti mukana kalenterin koristelussa. Yhdessä vaiheessa bongasin kuusikulmioita ihan kaikkialta esim. lattioista ja seinistä.

Vuonna 2022 sain ensimmäisen yhteistyökalenterini Ajastolta, kun liityin Kalenterimanian ylläpitoon. Muistan edelleen sen kriisin, joka tuli kalenterin kanssa. Renkaista sidottuihin sivuihin siirtyminen oli ajatuksena aluksi haastava, mutta lopulta rakastuin kalenteriin. Note A5 kalenterissa on aukemaan toinen sivu ajateltu nimensäkin mukaan muistiinpanoille. Minä tein siitä sivusta tilan erilaisille kollaaseille, jotka leviävät osittain viikkosivun puolelle.

Vuodelle 2023 sekä 2024 ostin itse note A5 -kalenterit. Joten lopulta rakastuin kalenteriin, jota aluksi pelkäsin. Vuosien varrella ei ihan hirveästi ole koristelutyylini tämän kalenterin kanssa muuttunut. Olen aina välillä kokeillut erilaisia asioita, mutta kuitenkin palannut takaisin tuttuun ja turvalliseen tyyliin.

Kalenteri ei ole tainnut oikeastaan koskaan olla minulle ajanhallinnan väline. En ole oikeastaan ikinä kuljettanut kalenteria mukanani, paitsi sitä puhelimen. Siksi sieltä löytyykin tärkeimmät jutut. Paperinen kalenteri, ja sen koristelu, on ehkä enemmänkin ollut hetki omaa aikaa ja luovaa tekemistä.

~ Laura