Smash book luonnoslehtiöstä

Laatikoita siivoillessa hämmästyin kuinka paljon minulla on vihkoja. Ne ovat tylsiä, ei nyt rumia, mutta sellaisia, joita en huoli enää käyttöön, esimerkiksi Tokmannin mustakantinen luonnoslehtiö. Kaikessa ankeudessaan juuri se päätti haastaa minut!

Asun sen verran kaukana kaikesta (siis ihanista paperi- tai tilpehöörikaupoista), että akuuttiin luomisen tuskaan ei apua saa kuin omista varastoistaan. Onneksi ne on nyt siivottu, niin tietää mitä omistaa!

Ideoita olen kerännyt talteen jo pitemmän aikaa esimerkiksi Pinterestistä ja leikellyt kuvia lehdistä, kirjoista, mainoksista ja julisteista. Enää tarvitsisi päättää mitä tarvitsen: päiväkirjan, kalenterin, trackereita, listoja…  No tietysti ne kaikki! Ja siitä syntyi smash book! Se, miten kaikki solahtaa samoihin kansiin jää nähtäväksi. 

Aloitin päällystämällä mustat  kannet melkein yhtä ankealla ruskealla ruokopaperilla, mutta sisällöstä tulisikin sitten kahta kirjavampi tasapainottamaan kantta. Aiemmassa kalenterissa (se vanha venäläinen satukirja) tein viikon yhdellä teemalla, mutta nyt tekisin koko kuukauden. Aiheina ovat edelleen Harry Potter, Muumit, maatuskat, Super Mario, kissat ja niin edelleen.

Kalenteri alkaa elokuusta, mutta koska parhaiten tähän mennessä on onnistunut vuodenvaihde ja tammikuu, kerron sen teosta nyt enemmän.

Ensiksi tein sivujen reunoihin maatuskat eli puolikas maatuska on reunan yli ja alaosa on aina seuraavan pään kokoinen. Näille sivuille tulivat trackerit kuudelle aiheelle ja nämä listat: Tänä vuonna aion ja Onneksi minulla on. Liitin mukaan sudokuja ja värityskuvan, koska tekemisessä on niin suuri työ, että haluan syyn palata selailemaan aiempia (tai myöhempiä) sivuja.

Tein Wordilla taulukoksi tammikuun kuukausinäkymän, sitten seuraaville viidelle sivulle viikkonäkymät.

Trackereilla seuraan kuutta eri asiaa, muiden muassa askeleet ja fiilikset.

Rakastan listoja, joten niitäkin on paljon. Esimeriksi kirjat jotka täytyy lukea ja jotka on jo luettu, ohjelmat jotka pitäisi katsoa ja on katsottu sekä pakkauslista. Lisäksi mukana on meidän talon pohjapiirros, johon kerään mitä mihinkin huoneeseen haluaisin hankkia tai tehdä.

Käytän kalenterissa myös dutch dooreja, mutta ne eivät onnistuneet vielä toivomallani tavalla. Helmikuu on seuraavana vuorossa uuden idean kanssa. Paljon on mennyt tunteja ja vielä on paljon tekemistä, mutta niin terapeuttista omaa aikaa, etten parempaa tiedä.

Loppuun termistöstä vielä lyhyesti, eli art journal on visuaalinen  päiväkirja, johon luodaan uutta, tehdään itse ja taiteillaan. Junk journalissa taas käytetään kaikkea kierrätettyä ja ilmaista “ roskaa”. Smash bookissa tehdään kaikkea mahdollista, pläjäytetään yhteen kaikki mitä halutaan ja kootaan kaikki mikä kiinnostaa samoihin kansiin.

-Maarit

Kalenterirauha saavutettu

Kun aloittelin kalenteriharrastustani syksyllä 2017, en ehkä ihan ollut kartalla mihin lähden mukaan. Katselin paljon inspiraatiokuvia monestakin eri lähteestä ja joululahjaksi sain ensimmäisen Traveler’s Notebookini, Priman Nomadin. Vihkoja sain myös, ja pian ostin niitä lisääkin. Ajattelin Weekly-vihkon tuovan helpotuksen, mutta en sitä kovin pitkään käyttänyt. Koin ehkä hankalaksi vihkojen jatkuvan irrottelun ja siirtelyn.

En ole erityisemmin listoja tekevää tyyppiä, joten kyseenalaistin jo koko kalenterituunausta. Sitten kuitenkin hurahdin bujoiluun eli bullet journaliin. Otin siitä selvää ja yritin tehdä bullet journaliani niin sanottujen yleisten sääntöjen mukaan. Eihän siitä mitään tullut. Ensimmäinen vihkoni bujoiluun oli kovakantinen Leuchtturm, väriltään valkoinen. Melko nopeasti tympäännyin lähes kaikkien kynien ghostaamiseen ja meinasin jo heittää koko kalenteriharrastuksen metsään.

Sitten kuitenkin aktivoiduin uudelleen Kalenterimanian Facebook-ryhmässä. Löysin kivan kaverin, jonka kanssa oli monenlaisia samansuuntaisia ajatuksia muutenkin elämästä. Hänen innostamanaan ostin Citymarketista pisteellisen vihkon, johon aloin pitämään uutta bujoa. Tällä kertaa unohdin säännöt ja tein sitä mitä huvitti. Se tuntui toimivan paremmin kuin hyvin! Kokeilin uusia asioita ja tykkäsin koristella sivuja.

Yksi asia vihkostani uupui, lay flat -ominaisuus. Oli raivostuttavaa pitää toisella kädellä vihkoa auki, kun asetteli washia tai kirjoitti jotain. Silloin ihastuin Auraan, joka oli vielä ennakkotilattavissa. Toimitus viivästyi, ja kun vihdoin sain Aurani käsiini, olin jokseenkin pettynyt. Luvattu lay flat -ominaisuus ei toiminutkaan. Sivujen värit olivat kuitenkin inspiroivat ja lähdin sitä jokatapauksessa täyttämään.

En kovin kauaa jaksanut taistella vastaan. Aura ei vain ollut minua varten. Harmitti, koska ennakko-odotukset olivat todella suuret ja sivut olivat ihanan paksut, niistä väreistä puhumattakaan. Olin jo ennen Auraa ajatellut, että hankin Nuunan muistikirjan. Se aukeaa flatiksi ja siinä on paksut sivut. Sillä hetkellä ei kuitenkaan ollut tarjolla yhtäkään itseäni kiinnostavaa kantta. Ei yhtäkään. Luin hyviä kokemuksia Artebenen muistikirjoista ja huhtikuussa tilasin sitten sellaisen.

En ole katunut hetkeäkään. Jo kannesta alkaen Artebeneni on kaikkea mitä toivoin. Se on yksinkertainen, mutta tyylikäs. Se on naisellinen, mutta ei överi. Sen sivut ovat tarpeeksi paksut, mutta kuitenkin ohuet. Siihen voi kirjoittaa lähes millä tahansa tussilla, mutta ghostaamista ei näy. Sitä on ihana katsella, koskea ja selata.

En ota paineita sen täyttämisestä. Teen omalla tyylilläni, päiväkirjamaisesti tapahtumia merkiten. Kokeilen uusia asioita, kuten leimasinmusteiden käyttöä. Liimailen sivuille asioita, piirtelen sinne, maalaan tai vain kirjoitan. Minulla ei ole teemoja, ei erityisiä tyylejä. Kokeilen jotain uutta, hylkään huonot ideat ja pidän hyvät.

Tästä harrastuksesta kuuluu tulla hyvä mieli, tästä kuuluu nauttia. Ei saa olla pakkopullaa tai tuputtamisen tuntua. Silloin kun nautit, tiedät että teet oikein.

(Niin ja se Priman Nomad on edelleen tallessa, uutta inspiraatiota odottamassa.)

-Heidi