Avainsana: 101

Inkan lempikynät

Suvi kirjoitti jokunen viikko sitten omista lempikynistään ja tänään ajattelin seurata näissä jalanjäljissä. Olen aikoinaan esitellyt penaalissani mukana kulkevan sisällön ja oli hauskaa huomata mitkä kynät ovat tuon postauksen jälkeen vielä tänä päivänäkin penaalin vakiovarustusta – ja mitkä eivät! Ensimmäisenä osui silmään kuinka olin kirjoittanu Pigma Micron-kynistä. Ne ovat nykyään jääneet vähäiselle käytölle, kun ostin Sinellistä uuden, samantapaisten kynien setin. Näissä kynissä on kuitenkin kaksi eri kokoista kärkeä enemmän kuin Microneiden setissä, ja varsinkin hiuksenhieno 003-kokoinen kynä on vienyt sydämeni.

Tombowt ovat pitäneet pintansa käytössäni, ja niiden määrä on vain kasvamaan päin. Dual brush-kynien lisäksi olen hankkinut Fudenosuke sivellintussista jäykän version. Sillä olen kovasti koittanut harjoitella sivellinkalligrafiaa, niin paljon kuin ailahtelavaisenpuoleinen pitkäjänteisyyteni on sallinut. Tombowien lisäksi peruskalustoon penaalissani kuuluu nykyään myös Mujin geelikynät, 0.38 koossa. I h a n a s t i paperilla liukuvat, superohuet ja värivalikoimaltaan miellyttävät kynät. Toivon kovin että näitä saapuisi suomalaisille kauppiaille myyntiin, mutta tällä hetkellä näitä saa tilattua esimerkiksi Ebayn kautta.

Tomboweilla saatan kirjoittaa kalenteriin otsikoita, mutta usein käytän niitä ihan ”vain” tekstien alle- ja yliviivaamiseen, korostuskynän tapaan. Mutta kyyyllähän sitä silti tulee tykättyä myös ihan perinteisistä yliviivaustusseista! Frixionin hento vaaleanpunainen on ehkä näistä lempparini – onhan se tosiaan niin hento että hädintuskin kuvastakaan erottuu. Hyvin soma ja söpö sävy siis. Monet tuntuvat pitävän Zebran Mildliner-kynistä, mutta itse valitsen käyttöön ennemmin perinteisemmän Stabilon Boss-kynän. Kolmantena suosikkina tässä kategoriassa on Zigin Journal & Title-kynä pirteän keltaisen värisenä. Tämä kynä oli testitilaus yhden Tombow-tilauksen mukana Vihkokaupalta ja olen ollut tyytyväinen että päätin tämän testin tehdä!

Kalenterissani tai bullet journalissani käytän todella harvoin merkintöihin tai varsinkaan koristeluihin kuulakärkikynää. Silti kannan kahtakin erilaista sellaista mukana penaalissa – äly hoi.. Vetoan tässä siihen, että nämä ovat ne kynät, jotka voi kaivaa esille jos jonkun on aivan välttämättä saatava lainata kynää juuri minulta. Voin nimittäin kertoa, että esimerkiksi miehelleni en lainaisi sivellintusseja kun todellisen hädän uhatessa, jos silloinkaan. Get it together-kynä on tuliainen Kotkan reissulta, jolloin pääsimme äidin kanssa vierailemaan Chic Companyn varastolla shoppailemassa. Harrodsin kauniin kruunupäisen kynän taas toi mies tuliaisena viime syksynä Lontoosta palatessaan.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä permanenttitussit, sekä valkoinen geelikynä. Permanenttitussit eivät tosiaankaan tule hyvin toimeen kalenterisivujen kanssa, mutta niitä käytänkin ihan omaan tarkoitukseensa. Osoitteiden kirjoittamiseen nimittäin! Aiemmin kirjoitin osoitteet esimerkiksi happy mail-kuoriin milloin milläkin kynällä, ja sitten varmistin leviämättömyyden teippaamalla kirkasta teippiä koko osoitteen päälle. Permanenttikynillä kirjoittaen säästyy teippailulta, ja saa suoraan poiskarkaamatonta jälkeä! Geelikynää käytän myöskin ei-suoraan-kalentereihin-liittyvään tarkoitukseen, mutta ryhmään liittyvään kuitenkin; atc-kortteihin! En toki jokaisella vaihtokerralla, mutta usein joka tapauksessa. Geelikynällä saa helposti tuotua pieniä yksityiskohtia atc-kortteihin, tai vaikka rajattua kortin reunat kevyesti.

Kynäilevin terveisin, Inka ♡

 

Ps. Jos kynät kiinnostavat ja niistä haluaa lukea lisää, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän megapostaukseen erilaisista kynistä ja niiden ominaisuuksista!

PikkuLeppis tuunaa riiseillä

Olen rakastanut Stamperian riisipapereita sekä liimalakkaa siitä päivästä, kun sain niihin ensimmäisen kerran tutustua. Ihana siskopuolikkaani, Donnon Satu, joskus on siis avannut oven Pandoran lippaaseen, jota on sittemmin ollut melko haastavaa sulkea. Ylläpito on jo jonkun tovin kysellyt vinkkejä ja postausta liittyen oman plannerin tuunaukseen, mutta arastelin kirjoitella mitään manuaalia aiheesta. Olen pitänyt kursseja decoupage-tekniikkaan liittyen ja monet käytännön opit ovat kyllä matkan varrella tarttuneet hihaan. Tämä aihe kuuluu kuitenkin niihin, jotka on helpompi näyttää kädestä pitäen kuin kirjoittaa auki. Pistinkin siis oheismateriaalina Miralle melkoisen määrän kuvatuksia TN:n tuunauksesta ja sen vierestä. Ne varmasti kertovat enemmän kuin pisinkään saaga aiheen tiimoilta.


Idea kalenterin kansien tuunaukseen lähti alun perin siitä, että olin joskus hankkinut alesta Priman standard-kokoiset TN-kannet, joiden kuosia en lopulta kokenut omaksi. TN sen sijaan vaikutti siihen elämäntilanteeseen loistoajatukselta, kun projektia pukkasi sekä töissä että siviilissä useampaan eri suuntaan ja halusin saada kaikki yksiin kansiin. Kukkapurkkien, huonekalujen ja muiden riisipaperiaskarteluiden lomassa aloin pohtia, miksi en ottaisi käsittelyyn myös kalenterikansia. Materiaali oli oletusarvoisesti nahkajäljitelmää tai vastaavaa materiaalia, joka todennäköisesti kestäisi pientä askartelua.

Ensimmäisenä valitsin Stamperian kauniista riisipaperivalikoimasta A4-kokoisen paperin, joka mitoiltaan sopi täydellisesti standard-kokoisten kansien kanssa. Valikoimista löytyy myös isompia papereita, joilla saa peitettyä suurempia alueita. Riisipaperin edut verrattuna esimerkiksi servietteihin ovat mielestäni verrattomat. Paperi on riittävän vahvaa, jotta se kestää vähän hätäisemmänkin askartelijan liimailut, mutta riittävän ohutta, ettei liimalakkaa tarvitse lotrailla litratolkulla. Lisäksi isot kauniit kuviot tekevät esimerkiksi huonekalujen tuunauksista yhtenäisiä, kun sama kuvio ei toistu kymmeniä kertoja suurissa pinnoissa kuten servieteillä askarrellessa käy. Olen käyttänyt tähän tekniikkaan myös esimerkiksi vanhoja kirjoja ja Aku Ankkoja, joilla homma onnistuu myös mainiosti. Liimalakkaa on vaan laitettava reilusti, jotta paperi kostuu kunnolla.

Koska riisipaperi on mulperipaperin tyyppistä hyvin repeytyvää paperia, ajatuksena oli häivyttää kalenterin ja paperin raja niin hyvin kuin mahdollista repimällä reunat epätasaiseksi. Stamperialta löytyy myös yksi parhaista akryylimaalivalikoimista, mihin olen askarteluhistoriani aikana törmännyt. Vivace -maaleista löytyy kymmenittäin ihania värisävyjä, ne ovat todella runsaspigmenttisiä, kestävät hyvin vedellä ohentamisen ja kuivuvat nopeasti. Yritin valita maalien sävyt Priman kansien ja valitun riisipaperin sävyihin, jotta reunojen häivyttäminen onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Ennen kansien maalausta poistin niistä kaikki ylimääräiset osat eli tässä tapauksessa kuminauhat. Koska kannet olivat sisältä vaaleat, valitsin ensimmäiseksi maaliksi samansävyisen maalin ja lähdin tummentamaan pohjaa muilla kuvaan sopivilla sävyillä. Koska Vivacet kuivuvat nopeasti, ei odotteluun kulunut juurikaan aikaa. Väleissä ehti repimään riisipaperin reunoja ja sommittelemaan kuvaa kansiin sopivaksi.

Kun maali oli riittävän kuivunut, päästiin deacoupagepuuhiin. Käytin näihin kansiin Royal Coatia, koska siinä on pieni kiilto ja se kestää hyvin pyyhkimistä. Mulle kalenteri on käyttötuote ja sen pitää kestää menossa mukana. Olen tehnyt riisipaperitöitä paljon myös Mod Podge – liimalakalla, joka on myös Plaidin valikoimasta. Suosittelen sitä yleensä sellaisiin paikkoihin, jotka eivät oletettavasti juuri likaannu, joudu tekemisiin rasvan kanssa tai jotka eivät joudu esimerkiksi oleskelemaan ulkotiloissa. Saviruukut, ulkokalusteet ja tarjottimet kannattaa lakkailla Royal Coatilla mutta esim. sisällä pidettäviin lipastoihin, kynäpurkkeihin, päiväkirjoihin ja kirjahyllyihin olen käyttänyt Mod Podgea.

Liimalakka nimensä mukaisesti liimaa sekä lakkaa. Ensimmäinen kerros vedetään alle liimaksi ja muut kerrokset kuvan päälle lakaksi. Kun nyt kyseessä oli vähän U:n muoton kaartuvan kannet, laitoin ensimmäisenä liimalakkaa keskelle, jotta sain kuvan kohdistettua oikein. Tämän jälkeen lähdin keskeltä reunoille päin levittämään Royal Coatia kuvaan ja kiinnittämään sitä kansiin. Pinnasta riippuen laitan ensimmäisen kerroksen joko riisipaperiin tai suoraan esineeseen, johon kuva on tulossa. Tässä tapauksessa oli helpompi ensin keskittää kuva kansiin ja sen jälkeen lähteä kiinnittämään sitä keskeltä reunoille päin.

Ensimmäisen kerroksen kuivuttua häivytin riisipaperin reunat Vivacen maaleja käyttämällä. Töpöttelin eri sävyjä sinne tänne ja valitsin maalit kohtiin aina lähimmän kuvassa olevan sävyn mukaan. Tähän kohtaan maalia kannattaa ohentaa vedellä, jotta rajat eivät tule niin rajusti näkyviin. Maalia on aina helpompi lisätä kuin ottaa pois, varsinkin kun alla on paperi. Kun kansi näytti omaan silmään hyvältä, lakkasin koko kauneuden vielä pariin otteeseen Royal Coatilla. Kuivatin viimeiset kerrokset puoliavonaisena, sillä pelkäsin että lakka lähtee käytössä lohkeilemaan. Pieniä murtumia on selkäosaan tullut kuukausien käytössä, mutta edelleen kannet näyttävät hyviltä.

Olen tehnyt samalla tekniikalla DIY TN-kannet vanhoista A5-kokoisista kalenterin kansista. Kuoret saivat saman käsittelyn maaleilla, riisipaperilla ja liimalakalla, mutta näihin käytin jo aiemmin mainittua Mod Podgea, sillä kannet ovat päiväkirjakäytössä eikä niitä kuskailla päivittäin mukana. Lisäsin reiät kansiin naskalilla ja laitoin mustaa kumpparia sekä inserteille, että kansien kiinnipitämiseksi. Sisälle mahtuu hyvin esimerkiksi Noteworthyn A5-kokoinen vihko.

Teksti ja kuvat: Jaana Ilmonen