Avainsana: A5

Minimatkalla

Olennainen osa matkavalmisteluja on tarkkaan harkittujen muistiinpanovälineiden pakkaaminen mukaan. Tällä kertaa matkani lähikaupunkiin kesti vain yhden hotelliyön, joten mukaan oli mahdollista ottaa vain tarpeellisin välineistö. Tällä kertaa mukaan lähti kahdelle A5-kokoiselle vihkolle suunnattu Traveler’s Notebookin tyylinen kansiratkaisu ja tietystikin kaksi kappaletta vihkoja. Ensimmäinen vihko on varattu ihanien yksittäisten arkihetkien taltioimiseen (esimerkiksi kahvilahetket) ja toinen vihko on pyhitetty Suomenmaan matkoille. Juuri tämän jälkimmäisen ns. reissuvihkon aloitin tällä reissulla.

Ennen matkalle lähtöä laadin reissuvihkoon listan matkalle pakattavista tavaroista ja vaatteista. Samaa listaa voin hyödyntää myöhemmin tulevan kesän matkoilla. Sitten kirjasin reissuvihkoon ostoslistat eri kauppoihin. Yllätyksekseni muistini toimi hyvin kaupoissa, eikä minun tarvinnut luntata ostoslistaani.

Lähtöaamuna taltioin aamuhetken kutkuttavan odottavaisen tunnelman vihkon sivuille. Tällä kertaa matka oli hyvin intensiivinen ja matkamuistiinpanot jäivät vähäisiksi itse matkan aikana. Kerkesin kirjoittaa hotellissa aamulla edellisen päivän tunnelmia ja tapahtumia. Ja tietysti taltioin myös ihanan hitaan hotelliaamun tunnelmat vihkoon.

Tarkasti valitut washit, kynät, kortit ja tarrat pysyivät hyvässä järjestyksessä pikkupussukassa matkan aikana. (Unohdin iltalaukun kotiin, joten pussukka toimi käsilaukkunakin illallisella.) Erityisen tyytyväinen olin pieneen ja monikäyttöiseen matkasettiin, johon kuuluivat mm. pikkusakset ja -nitoja.

Kulunut matka oli varsin lyhyt, mutta se oli hyvää harjoitusta kesää varten, jolloin matkaan myös pidempiä matkoja pitkin poikin Suomea. Silloin tietystikin pitää pakata matkalle mukaan laajempi repertuaari kaikenlaista tarpeellista ja ehkä tarpeetontakin koristetta vihkon sivuja koristamaan. Tuleville matkoille mukaan lähtee myös reissuvihkoni, jota voin myöhemmin selailla muistellen kesän 2019 matkoja.

-Marika

Aura ja aloittamisen vaikeus

Aura ja aloittamisen vaikeus. En nyt tarkoita Aura-juustoa, sillä sen kanssa minulla ei ole vaikeuksia, vaan puhun tuosta ihanasta Aura Notebookista. Jos olette nähneet sen, niin ymmärrätte minua. Jos ette ole nähneet sitä, niin pidätte minua varmaan ihan outona.

Olin Kalenterimania-ryhmässä lukenut paljon ihastuneita kirjoituksia kyseisestä muistikirjasta, mutta en oikein syttynyt ajatukselle hankkia sitä, ainakaan ihan heti. Kyselin siitä paljon ja katselin kuvia, mutta tuntui, että tuo ei taida olla minua varten. Niin luulin, kunnes koitti päivä, jolloin kohtasimme Akateemisessa Kirjakaupassa. Olimme mieheni kanssa ostoksilla, ja hän päätyi tekemään virheen, joita mies tietääkseni tekee hyvin harvoin. Olimme kirjakaupassa, hän antoi minulle luottokorttinsa ja sanoi, että mene ostoksille, hän istuu tässä alhaalla. No minähän tietty menin ja kun pääsin Akateemisen Kirjakaupan toiseen kerrokseen, näin sen melkein heti. Tuo oli ensikohtaaminen minun ja Auran kanssa. Silittelin, hypistelin ja selasin sivuja. Sitten se tapahtui. Minä ihastuin sen paperiin, väreihin ja kaikkeen mitä siinä on. Minun oli pakko saada se ja kuinka sattuikaan, kädessäni oli mieheni luottokortti eli Aura pääsi lähtemään kanssani kotiin.

Kotona avasin varovasti ostoksiani ja siellä se edelleen oli, ihana Aurani. Silittelin sitä ja tietysti minun piti ottaa muutamia kuviakin samalla. Laitoin sen hellästi työpöydälleni odottamaan, että ottaisin sen käyttöön. Kuinka oli mahdollista, se oli siinä myös seuraavan päivän ja seuraavan viikon sekä kuukauden. Mitä nyt? Ihana Aura oli pöydälläni ja en vain pystynyt ottamaan sitä käyttöön. Päivittäin silittelin ja selailin sitä, mutta en vain saanut kirjoitettua tai piirrettyä, tai oikeastaan mitään muutakaan. Aloin todella miettimään missä vika. Lukiessani Kalenterimania-ryhmässä ketjuja huomasin, että muillakin oli vähän vastaavanlaisia tuskailuja muistikirjojensa kanssa. Ryhmäläisten tuskailun syyksi selvisi Auran ihanuus – kun on oikein ihana tuote, niin sen aloittaminen on kovemman kynnyksen takana, koska pelko sen sotkemisesta on niin suuri. Kaikki mitä sinne kuvittaa tai kirjoittaa ei ole yhtä täydellistä kuin mielestäsi tuo muistikirja on. Aloin myös hyvin ymmärtämään kirjailijoiden ja taiteilijoiden valkoisen kankaan/ tyhjän paperin pelkoa. Mielessä miettii, että onko siinä mitään järkeä mitä siihen tekee tai piirtää.

Eräänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja potkaisin takamuksiini (näin kuvannollisesti.) Otin Auran eteeni ja aloin miettimään ensimmäiseksi helpointa tekemistä eli minkä kuvan laittaisin alkuun. Siitä oli ehkä helpoin aloittaa, koska olin vähän suunnitellut asiaa ja olin päättänyt, että leikkaan sen kuvan jostain. Minä pystyin siihen, sain aikaiseksi korkata Aurani. Siitä se sitten alkoi – minun ja Auran yhteinen matka päivä ja viikko kerrallaan. Nyt olen jo täydellisen rakastunut ja täydessä yhteisessä harmoniassa Aurani kanssa. Suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Aura Notebookiin, mutta vaadin itselleni vastuuvapautta siitä mitä se saa aikaiseksi sinussa, kun kohtaatte.

-Sari