Avainsana: ajasto designote

Kuiva kausi

Muistikirja sekä kalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Nyt on kuulkaa käynyt niin, että jopa täällä Tanhuanpään residenssissä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, poislukien ilmastointilaitteen sietämätön hurina. Miittikassia ei ole pakattu eikä toisaalta postiakaan ole odotettu kuin kuuta nousevaa. Ensin tuli k*rona ja sitten jumalattomat helteet. Paikallisen askarteluliikkeen tiskillekään ei ole ollut asiaa notkumaan, ja toisaalta oikein mikään ei ole iskenyt 120-prosenttisesti.

Kulunut kevät ja kesä on opettanut minua monella tasolla ja monella eri elämänalueella. Istuskellessani rannalla paahteisen päivän iltana, keräsin ajatuksiani kasaan ja mietin kaikenlaista. Seuraaville viikoille on jo ohjelmaa kirjattavaksi ja sääennustekin lupaa jo helpotusta. Olen ensimmäisen kerran kolmivuotisen maniaurani aikana kohdannut ison muutoksen hepuloimatta kalenterien kanssa ristiin rastiin. Elämä muuttui, mutta rakas Designote on ollut ja pysynyt.

Uusimpana projektina hyppysissäni on #kmajastobujo, jota minä, Piia ja Carita teemme Ajaston uutuusmuistikirjoihin. Omissa kansissani on jo muistoja Kolin reissulta sekä muutama satunnainen kirjoitelma kuluneilta kesäpäiviltä. Tätä bujoilua pääsee seuraamaan joka viikko Kalenterimanian eri somekanavissa.

Ehkä visuaalisesti hiljainen kevät ja alkukesä kääntyy pikkuhiljaa taas innostuksen puolelle. Pian pääsee taas tutulle tiskille notkumaan ja pakkaamaan miittikassin pullolleen kaikkea sellaista, mitä ei siinä hetkessä oikeasti tarvitse – odotan jo innolla kaikkien ihanien tyyppien tapaamista livenä.

Iloista viikkoa juuri sinulle, terkuin

Suvi

Ajanhallintaa ilman ajan hallintaa

Kuvien kalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä ohi on mennyt vuodenvaihde, kolme viikkoa, viisi päivää, juhannus, synttärit ja kolme viikonloppua? Minä tiedän. Kaikki nämä päivät ja tapahtumat löytyvät kalenteristani, mutta hissi ei aina ole tuonut kirjoitettua tietoa ylös muistilokeroihin asti.

Vietin juuri kolmivuotispäivääni Kalenterimanian jäsenenä ja kaksivuotispäivääni ryhmän ylläpitäjänä. Kalentereitahan minulla on ollut useita, ja kalenterirauhaa on metsästetty välillä kissojen ja koirien kanssa. Minun on kuitenkin myönnettävä, että olen tehnyt usein merkintöjä jälkikäteen – tai jättänyt asioita merkkaamatta kokonaan. Päästyäni eroon elämääni terrorisoineesta kolmivuorotyöstä joka meinasi syödä elävältä viimeisetkin mielenterveyteni rippeet, on arkeni kuitenkin tasaantunut ja myös harrastamiseni solahtanut jonkinlaisiin uomiin. Rakkaustarinani Designoten kanssa elää vahvana, ja kalenteri kulkee mukanani kaikkialle. Kuitenkin esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana olen missannut kaksi eri deadlineä, vaikka ne ovat olleet viikkotolkulla kansien välissä ylhäällä. En ole hahmottanut ajan kulkua, enkä muutenkaan aina pysy perässä edes viikonpäivissä. Mietin, onko kalenteri minulle sittenkin pelkkä illuusio siitä, että minulla on joitain elämänlankoja käsissäni, ikään kuin rekvisiittaa tälle elämän parodialle.

Tulin siihen tulokseen, että onhan se illuusiokin, sellainen, jota kuorrutetaan tarroilla ja kauniilla teipeillä. Silloin, kun elämä on tuntunut paskalta, kalenterin sivuille on voinut luoda hyvää ja kaunista. Ja kun kalenterin sivuja on pikkuhiljaa kääntänyt eteenpäin, on aina koittanut paremmat ajat – kuten nyt, kun olen saanut mahdollisuuden tasaisempaan arkeen ja vapaisiin viikonloppuihin. Pelkästään työni tuo kalenteriin tärkeitä merkintöjä työvuorojen rinnalle. Vapaat illat mahdollistavat oikeastaan mitä vaan, vaikka useimmiten vetäydyn rauhassa kotisohvalle. Kas kummaa, säännöllinen elämä on vapauttanut aivoistani muistisoluja ja hyvänolontunnetta. Horisontissa siintää myös opintoja, iltakokouksia, miittejäkin – eli kalenteri tulee olemaan elintärkeä työkalu.

Enää pitää keksiä ja löytää ne keinot, joilla kalenteri nimenomaan tukee tätä kaikkea, eikä vain säilö sanoja hyvässälykyssä jälkikäteen kirjattuina. Onko sinulla idea minun auttamisekseni? Tule mukaan keskustelemaan Kalenterimanian ryhmään. Kirjoittelen sitten tuonnempana, miten olen asiassa edistynyt.

Terkuin, Suvi