Avainsana: arki

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Heippa taas, päiväkirja! Edellinen päiväkirjakirjoitukseni olikin aikamoinen novelli. En voi väittää elämän ihan palanneen raiteilleen sen jälkeen, mutta päivät eivät näytä enää ihan niin epätoivoisilta.

Olen käynyt tasaisesti terapiassa parin viikon välein, ja otin myös vihdoinkin askeleet ADHD-tutkimuksiin pääsemiseksi. Selvitin ensimmäiset vaiheet jatkoon pääsemiseksi, mutta meidän sairaanhoitopiirissä on kokonaisen vuoden jono nepsytiimin hoitoon pääsemisessä, joten se homma tuntuu nyt vähän ikuisuusprojektilta. Päivien kulku vaihtelee epätoivoisten alamäkipäivien ja pirteiden onnen hetkien väliä. Mutta sellaista elämä on, ja nettona kuitenkin nautin olostani suurimman osan ajasta.

Tässä on tullut tehtyä syksyn mittaan vaikka mitä: Luettu paljon kirjoja (uutena rakkautena Aasiasta inspiraationsa saaneet YA-fantasiat!), käyty WoW-pelikillan porukan kanssa risteilyllä (tuli pää kipeäksi), otettu uusi tatuointi (Starfield-pelin inspiroimana) ja pidetty Halloween-juhlat (taas tuli pää kipeäksi).

Viime aikoina elämä on enimmäkseen kuitenkin pyörinyt täysin kahden asian ympärillä: Starfield-pelin pelaamisessa ja töissä. Kyllästyin työttömänä istuskeluun ja ”sen unelmien pelialatyöpaikan” odotteluun ja hain takaisin ns. alkuperäisille juurille ja kaupan kassalle. Olen nyt sitten vajaa puoli vuotta ollut kassatäteilemässä pienessä K-marketissa. Se on tosi kiva paikka, tykkään meidän kauppiaasta ja mun työkavereista, ainoa huono puoli siinä on tietysti aika pieni palkka ja työvuorot. On ollut jotenkin raskasta taas olla jaloillaan monen vuoden tietotyöläisyyden jälkeen, mutta toisaalta nautin tosi paljon siitä että saan tehdä aktiivista työtä jossa saa paljon hyötyliikuntaa!

Jos oot nähnyt mun viimeisimmän maanantaipostauksen, tiedät, että kalenteriharrastus ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista sekään. Elämän ylä- ja alamäet vaikuttavat myös luovaan tekemiseen. Yleensä erityisesti lokakuu Halloween-kuukautena on mun ehdoton tuunailusuosikki, mutta nyt ei töiden ja masentuneisuuden takia ole oikein ollut ”lusikoita” kauheasti kaikkeen luovaan. Olen kuitenkin oppinut tärkeää armollisuutta itseäni kohtaan, enkä ota enää stressiä jos en ole tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi tuottelias, osaan tehdä tätä harrastusta itseäni varten ja nauttia tekemisestä silloin kun jaksamista löytyy.

Osallistuin ajan ja jaksamisen puitteissa lokakuussa oleviin luovuushaasteisiin, meillä Facebook-ryhmässä tein meille Journaltober-haasteen, ja löysin Instagramista ihanan ”piirtokuu”-haasteen, johon myös rustailin vähän. Molemmat jäivät kesken, mutta nautin askartelun parissa olemisesta ja se oli ehdottomasti tärkeintä!

Nyt on Spooktober taputeltu ja jouluihmiset voi päästää irti, eli ihanaa alkavaa talvea ja joulun odotusta kaikille. <3

– Emmi

Perjantaipäiväkirja – Janita R.

Rakas perjantaipäiväkirja,

edelliskerran kuulumisiani kirjoittelin alkukesästä ja paljon on ehtinyt sen jälkeen tapahtua, en ala kertaamaan kokonaan paikkakunnan vaihdosta – siitä tarkemmin tässä postauksessa. Tampereella vietetään nyt syksyä perin lumisissa merkeissä. Onneksi niistä hyvistä ulkoilusäistä ehti myös nauttia.

Mitä mulle ja mun kalenterilleni sitten oikein kuuluu? Olen hiljattain jäänyt työttömäksi, joten arkirutiinien kasassa pitäminen on tällä hetkellä hiukan haastavaa. Olen maininnut ryhmässä, etten pidä työhakemusten kirjoittamisesta tai että se on ainakin itselleni melko hankalaa ja sitä myöten myös aikaa vievää. Toivon voivani kehittää sen tueksi kalenteriin seurannan, josta luultavasti lisää myöhemmin.

Mainitsin edellisessä päiväkirja postauksessani kevään mielenterveyshaasteet ja sen osalta onkin ilo todeta asioiden edenneen! Aloitin pitkästä aikaa terapian ja toivon sitä kautta löytäväni pidemmän aikavälin työkaluja masennuksen selättämiseen. Tie tähän pisteeseen on ollut täynnä kiviä, kuoppia ja mutkia mutta tässä sitä ollaan. Puolittain tekisi mieli kirjoittaa piiiiitkä ränttäys siitä mitä mieltä olen siitä, että puolikuntoisen ihmisen tulee jaksaa etsiä ja tutustua eri terapiamuotoihin ja terapeutteihin, mutta ei lähdetä siihen nyt. Pääasia kuitenkin, että kivan ja fiksun oloinen tyyppi löytyi ja pääsin hänen kanssaan aloittamaan yhteistyön.

Terapian myötä aloitin myös pitämään päiväkirjaa, johon teen terapiassa saadut tehtävät. Tätä tarkoitusta varten valitsin mustasivuisen Tigerin Bullet Planner muistikirjan. Tämä kirjanen on odottanut vuoroaan hyllyssä ja sai vihdoin tilaisuutensa. Onko teillä ideoita millainen tarra kanteen voisi sopia? Ajattelin jotain vähän aiheeseen liittyvää, mutta en valmiiksi omista juurikaan vinyylitarroja tai vastaavia, jotka kestäisivät muistikirjan kannessa.

Terkuin,

Janita R.