Avainsana: bujo

Muutoksia ja aloittamisen vaikeus

Huomenta ja hyvää maanantaita.

Tuntuu siltä että olisin kirjoittanut kaiken tämän jo aiemminkin. Edellinen vuosi oli aika tahmeaa tämän harrastuksen osalta. Koristelin kyllä kalenteria aina marraskuulle asti, mutta en oikeastaan käyttänyt sitä sen enempää. Aloitin päiväkirjan joka jäi kesken, koska päiviä jäi väliin ja ajattelin että saisin ne vielä kiinni. Bujo – no huomaatte varmaan mihin tämä on menossa. Pitkäjänteisyys ei kuulu minun vahvuuksiini.

Lupasin jo viime vuoden alussa itselleni että en aseta mitään paineita ja teen vaan fiiliksen mukaan silloin kun sitä on. Ei onnistunut kyllä yhtään se. Nyt koko Traveler`s notebook on odottanut sivussa koko joulukuun. Välineistä tämä ei ole kyllä yhtään kiinni, rakastan koko komboa. Tämä on enemmän kiinni nyt minusta itsestäni ja täydellisyyden tavoittelusta. Nyt koska haluan löytää ennen kaikkea ilon piirtämiseen uudestaan ja piirtää silloin kun joku asia kiehtoo. Ei siksi että saisin luotua jotain täydellisiä Instagram-kuvia sivuistani. Ei jokaisesta tarvitse tulla mestariteosta.

Minun tämän vuoden bujoni on pieni Nuuna ja olen tällä tavalla klassisesti myöhässä aloitellut rennosti piirtämään. Kalenteri on tyhjä muutamia merkintöjä lukuunottamatta, mutta voihan sitä aina koristella jälkikäteen.

Toivon todella että jos en ota paineita, rakkaus piirtämistä kohtaan palaa. Ideoista ei todellakaan ole pulaa.

Toivottavasti teidän kalenterivuosi on alkanut helpommin. Nähdään ryhmässä.

Katja

Uusi vuosi, uudet bujeet

Kymmenien valmiskalentereiden jälkeen olen nyt kolme vuotta pitänyt allakkaani bujossa, aina koossa A6. Vuoden 2023 puolivälissä koko alkoi tuntua liian pieneltä ja ahtaalta, varsinkin kun Kalenterimanian sivuilla ja pitkin Instagramia näkyi toinen toistaan upeampia aukeamia, joista suurin osa näytti mahdottomilta toteuttaa pienessä koossa.

A5, ehkä suosituin ja myydyin koko, tuntui liiankin isolta, kun kuitenkin edelleen haluan helposti kuljetettavan ja käsiteltävän kalenterin. A6 on taskukokoa, A5 vaatii vähintäänkin kengurutaskun hupparista – tai laukun. Ja sitten oli vielä se minun paperivaatimukseni: tukevaa pitää olla, mieluiten kaikkien kynien ja ehkä jopa vesivärin kestävää, vähintään 100 g/cm².

Melkoinen tuuri, että niihin aikoihin kohdalle osui SCM:n (Scribbles That Matter) mainos, ja valikoimasta sopiva välikoko, B6. Hintakin vaikutti edulliselta, kun toimituskuluista ei tarvinnut maksaa pennin pyörylää. Tilaus vetämään!

Kun kovakantinen, sidottu bujo sitten saapui, olin hetken aikaa ihmeissäni: mitä minä, pieneen tilaan tottunut, tekisin näin monisivuisella kirjalla? Edellisissä bujoissa minulla oli käytössä future log (puoli vuotta kerrallaan), kuukausiaukeama, ja sitten vain muistiinpanosivuja, koska useimmiten en kuitenkaan kirjoittanut jokaisen päivän kohdalle.

Ratkaisu tuli niistä näkemistäni aukeamista: nyt oli vapaus testailla ja suunnitella vaikka joka viikolle erilainen näkymä! Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että koristelujen teemat ja sivujen asettelut vaihtuvat kuukausittain. On pystyä, vaakaa, nelijakoa, sekalaisia laatikoita… ja ehkä vuoden käytön jälkeen olen suosikkini löytänyt. Nyt ei ainakaan tila lopu kesken!

Kun pohjat on tehty valmiiksi, voin kirjoittaa joka päivä jos siltä tuntuu, tai vaikka lätkiä teippejä ja tarroja tyhjien päivien kohdalle. Joka kuun lopulle olen jättänyt vielä muutaman tyhjän sivun lisämerkinnöille, ja tällä kertaa future log on koko bujon loppusivuilla (helppo kääntää sinne kun kirjassa on kaksi kirjanmerkkinauhaa).

Entä se helppo kuljetettavuus? No, bujon paksuus kyllä rajoittaa vähän… mutta tällä hetkellä minulla on yhdet housut, joissa on sille riittävän suuret reisitaskut 😀 

Sormet syyhyten odotan uutta vuotta, ja kun tämä blogiteksti on julkaistu, se on jo alkanut. Onnea vuodelle 2024!

-Miira